Muuttunut minä

Olen huomannut itsessäni muutosta. Osa on ollut ihan tietoisia juttuja, mutta on myös tiedostamattomia hetkiä, joissa olen jälkeenpäin tajunnut, että hei minähän tein ihan päin vastoin kuin ennen. Kaikki nämä muutokset ovat tapahtuneet rohkeudessa, päättäväisyydessä ja käytöksessä.

Esimerkiksi viime viikonloppuna en juna-asemalla jäänyt mököttämään itsekseni, kun näin kaksi poikaa istumassa hieman turhan leveästi penkillä, vaan rohkeasti kysyin, että mahtuisikohan siihen vielä yksi. Ja tilaa löytyi. Näin pääsin syömään eväitäni istuvalteen, enkä marissut itsekseni seisten, että miksiköhän noikin noin leveästi paikkaa hallitsee.

Terassilla kävin päättäväisesti kysymässä, onko tuolit vapaana, ja olihan ne. Hallissa heiluttelin iloisesti kavereille ja he tulivat juttelemaan, kun näkivät minut. Töissä soittelin useamman puhelun, jopa ulkomaille. Kahvilassa kysyin tarmokkaasti tutunnäköiseltä pojalta, että oletko se ja se ja olihan se. Tuli sitten tavattua sukulaisia pitkän ajan jälkeen oikein jutteluiden kera.

Kyllä sitä ujoa ja itsessään köyristelevää kärsijääkin vielä löytyy. Paljon on siis vielä oppimista, mutta suunta on oikea. Ja voin kertoa, että tuntuu hyvältä, kun asiat hoituvat helpommin ja sutjakammin! Kyllä vaan kohteliaalla ja rohkealla käytöksellä pääsee aika pajon helpommalla ja saa kaikille hyvän mielen. :)