Välillä tuntuu, että elämä kulkee juuri noin. Joku antaa tahtia ja minun on vain mentävä siinä mukana. Toisinaan kaikuu jopa mars-mars, ja tahti vain kiihtyy. Muodossa on pysyttävä, ei saa talloa ketään tai huitoa toisia.
Myönnän, en osaa hidastaa. En tiedä kuka minun päähäni laittaa ne kaikki deadlinet ja tavoitteet, jotka tulisi täyttää. Ei meillä kotona ainakaan ole mitään päällepäsmäriä, joka vaatisi asioiden tuollaista luonnetta. Ja töissäkin ymmärretään, että jokainen on vain ihminen.
Silti minä olen lähes koko ajan kusessa. On niin paljon tekemättömiä kotitöitä ja ihan arjen pyörittäminenkin vaatii omat juttunsa. On tiskattava, täytettävä ja tyhjättävä tiskikonetta, tehtävä ruokaa, pyykättävä, laitettava tavarat kaappeihin, pyyhittävä pölyjä, imuroitava jne... Lisäksi olisi myös nukuttava ja hyvä olisi hieman liikkuakin.
Miksi sitten en ehdi tekemään noita edellä mainittuja? Niinpä, miksi en ehdi? Olen koko kesän töissä ihan omasta tahdosta ja se on ollut ihan jees, tähän asti. En vain tajunnut, että niiden omassa rauhassa tehtävien omien hommien lisäksi tulee myös kaikkien lomalla olevien tehtävät hoidettavaksi. Minusta on mahtavaa olla tärkeä. Minusta on mahtavaa osata useita asioita ja vaikuttaa monessa paikassa. Mutta en ajatellut asiaa ilmeisesti ihan loppuun asti. Nyt nimittäin päivät venyvät ja tekemättömien töiden lista kasvaa myös duunissa, kun aika ei vain riitä. Ja mikäs sitä on ollut töitä tehdessä, kun viime aikoina ei ole ollut kiire liikkumaan ja harrastamaan.
Toisaalta, kaikki töistä liikenevä aika menee niihin omiin juttuihin, joita on kovasti halunnut tehdä. Kuten viime viikonloppuna pääsin Tamoereelle katsomaan lentopalloa ja näkemään kavereita sekä myöskin kannustamaan Minkki P:tä SM-kisoihin Jyväskylään. Vapaa-aika on täysin aikataulutettu, jotta ehtisi nauttia jokaisesta hetkestä siinä asiassa, mistä nauttii oikeasti. Tai sitten ehtisi tekemään edes jotain niistä kotiasioista, joita on jäänyt todo-listalle roikkumaan. Tai ihan vaan käydä kaupassa ja maksaa laskuja.
Nyt kuitenkin on tullut tarve hidastaa, pysähtyä, rentoutua, levätä, olla vaan. Olisi päivä, jolloin ei olisi herätyskello soimassa, ei tarvitsisi mennä minkään kellon mukaan, ei olisi mitään pakko tehdä juuri sinä päivänä. Voisi vain käydä vaikka kävelyllä, uimassa, syömässä tai lukea kirjaa. Tai jos ei muuta, niin olla vaan. Mutta ei kuitenkaan mielellään kotona, sillä siellä on sata asiaa muistuttamassa itsestään. Toisaaltakotonakin voisi sen verran hidastaa, että nauttisi uudelleen kukkimaan alkaneesta orkideasta:
Myönnän, en osaa hidastaa. En tiedä kuka minun päähäni laittaa ne kaikki deadlinet ja tavoitteet, jotka tulisi täyttää. Ei meillä kotona ainakaan ole mitään päällepäsmäriä, joka vaatisi asioiden tuollaista luonnetta. Ja töissäkin ymmärretään, että jokainen on vain ihminen.
Silti minä olen lähes koko ajan kusessa. On niin paljon tekemättömiä kotitöitä ja ihan arjen pyörittäminenkin vaatii omat juttunsa. On tiskattava, täytettävä ja tyhjättävä tiskikonetta, tehtävä ruokaa, pyykättävä, laitettava tavarat kaappeihin, pyyhittävä pölyjä, imuroitava jne... Lisäksi olisi myös nukuttava ja hyvä olisi hieman liikkuakin.
Miksi sitten en ehdi tekemään noita edellä mainittuja? Niinpä, miksi en ehdi? Olen koko kesän töissä ihan omasta tahdosta ja se on ollut ihan jees, tähän asti. En vain tajunnut, että niiden omassa rauhassa tehtävien omien hommien lisäksi tulee myös kaikkien lomalla olevien tehtävät hoidettavaksi. Minusta on mahtavaa olla tärkeä. Minusta on mahtavaa osata useita asioita ja vaikuttaa monessa paikassa. Mutta en ajatellut asiaa ilmeisesti ihan loppuun asti. Nyt nimittäin päivät venyvät ja tekemättömien töiden lista kasvaa myös duunissa, kun aika ei vain riitä. Ja mikäs sitä on ollut töitä tehdessä, kun viime aikoina ei ole ollut kiire liikkumaan ja harrastamaan.
Toisaalta, kaikki töistä liikenevä aika menee niihin omiin juttuihin, joita on kovasti halunnut tehdä. Kuten viime viikonloppuna pääsin Tamoereelle katsomaan lentopalloa ja näkemään kavereita sekä myöskin kannustamaan Minkki P:tä SM-kisoihin Jyväskylään. Vapaa-aika on täysin aikataulutettu, jotta ehtisi nauttia jokaisesta hetkestä siinä asiassa, mistä nauttii oikeasti. Tai sitten ehtisi tekemään edes jotain niistä kotiasioista, joita on jäänyt todo-listalle roikkumaan. Tai ihan vaan käydä kaupassa ja maksaa laskuja.
Nyt kuitenkin on tullut tarve hidastaa, pysähtyä, rentoutua, levätä, olla vaan. Olisi päivä, jolloin ei olisi herätyskello soimassa, ei tarvitsisi mennä minkään kellon mukaan, ei olisi mitään pakko tehdä juuri sinä päivänä. Voisi vain käydä vaikka kävelyllä, uimassa, syömässä tai lukea kirjaa. Tai jos ei muuta, niin olla vaan. Mutta ei kuitenkaan mielellään kotona, sillä siellä on sata asiaa muistuttamassa itsestään. Toisaaltakotonakin voisi sen verran hidastaa, että nauttisi uudelleen kukkimaan alkaneesta orkideasta:
Laskujen maksaminen on se asia, joka mulla aina jää ja jää. Ei muka ole sopivaa rakoa niiden maksamiselle, vaikka rahaa sattuisikin olemaan.
VastaaPoistaOikea pointti voisi olla se, että yrittää tehdä vähemmän. Aika ei vaan voi riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä.
Joskus on tuntunut siltä, että kun pyrkii tekemään sitä ja tätä ja vielä tota niin ei lopulta saa mitään tehtyä, ei ainakaan kunnolla. Tai ei saa mitään irti niistä jutuista mitä tekee.
Vaikea aihe on tämä, tiedän. =(
Kiitos kannustuksesta, Jaanaba! Joskus tuntuu, että minä olen se ainoa, jolla on asiat vähän epäjärjestyksessä ja paljon tekemättä.
VastaaPoistaVaikeinta on minulle ainakin jostain luopuminen. Kaikki vapaa-ajalla tehty, joka ei niin paljon liity päivittäisen arjen pyörittämiseen, on kuitenkin minusta hauskaa ja mieltä kohottavaa...
Suosittelen siivojan hankkimista. Vilpittomasti. MinkkiP
VastaaPoista