Sami lähti maanantaina Afrikkaan työreissulle. Olen siis ollut yksin tällä viikolla kotona. Päivät menee tietenkin töissä, vaikka vähän hitaasti, kun syyspimeys on vienyt terävimmän energian, mutta illat periaatteessa vietän tällä hetkellä ihan yksin. Vaan enpä ole päästänyt itseäni kovin eristäytyneeksi. :) Aikaisemmat Samin reissut ovat olleet allekirjoittaneelle aika rankkoja, mutta tästä reissusta ja yksinolosta alkaen olen päättänyt helpottaa Samin oloa ulkomailla, enkä vaivu täysin synkkyyteen. Samalla myös helpotan ihan omaa oloanikin...
Eli aikaisemmin yksinolo on tuottanut sellaista tuskaa, että viestiä on pukannut reissaajalle niin tiheästi ankeasta ja yksinäisestä kodista, että reissaajalla varmasti on palanut käämit ihan kokonaan. Nyt kuitenkin päätin hankkia itselleni sellaisen kiireen, että ikävä ei ehdi painaa. Tiistaina olin viettämässä simpukkaillallista, keskiviikkona taas kävelin Tapiolaan, missä treffasin rakkaat sukulaiseni, mutta eilen torstaina olin yksin. Kävin kaupoilla ja ajelin ympäri pääkaupunkiseutua. Olisin niin halunnut soittaa jollekulle, kun ei ollut saanut puhua kenekään kanssa oikeastaan koko päivänä. Mutta ajankohta oli huono, enkä keksiyt ketään kelle soittaa. Ja niinkuin suurin osa ystävistäni tietää, olen maailman huonoin puhelimella soittaja, joten niitä kelle olisin voinut edes ajatella soittaa, ei oikeastaan olisi ollut kuin 4. Jenni, mutta oli Mintun nukutusaika, Äiti, mutta hän Thaimaassa, Riina, mutta juttelin hänen kanssaan jo aikaisemmin samana päivänä ja Nökö, mutta näen hänet parin viikon päästä ja olimme juurin vähän aikaa sitten soitelleet. :)
Koska 5.12. lähtien olen yksikätinen, ja vielä vasenkätinen, ainakin jouluun asti, on kaikki joulujärjestelyt tehtävä ennen sitä. Sinänsä se helpottaa omaakin eloa, kun kaupat ei ole vielä ihan täynnä ja joulukortitkin tulee tehtyä ajoissa. Mutta kiirettä tuo aiheuttaa. Olen nimittäin viikonloppuna menossa Salon kautta Valkeakoskelle jne... Ensi viikolla on ainakin pari iltakokousta, joten kiirettä todella pitää. Mutta eipä paina yksinäisyys ja ikävä niin kovasti. Sitten viikonloppuna, kun Sami tulee kotiin, niin juhlitaan meidän perheen ensimmäisiä 30-v. juhlia. Ohjelmaa riittä, eikä tule aika pitkäksi... ;)
Odotan niin kovasti lomaa, onneksi sitä on tiedossa ihan koko kuukauden setillä piakkoin. Aamut ovat niin hankalia, kun koko ajan on menossa tukka putkella jä päivät venyy. Viikonloputkin ovat työntäyteisiä ja on niin synkkää. Mutta eiköhän tämä tästä, kun pääsee ihan luvalla makaamaan sängynpohjalle. Ja nauttimaan niistä kaikista leffoista (13) ja kirjoista (ainakin 30), joita olen loman ajaksi haalinut. Kaksi leffaa on kyllä jo katsottu, mutta eiköhän noita riitä ja saahan niitä aina lisää. :)
Eli aikaisemmin yksinolo on tuottanut sellaista tuskaa, että viestiä on pukannut reissaajalle niin tiheästi ankeasta ja yksinäisestä kodista, että reissaajalla varmasti on palanut käämit ihan kokonaan. Nyt kuitenkin päätin hankkia itselleni sellaisen kiireen, että ikävä ei ehdi painaa. Tiistaina olin viettämässä simpukkaillallista, keskiviikkona taas kävelin Tapiolaan, missä treffasin rakkaat sukulaiseni, mutta eilen torstaina olin yksin. Kävin kaupoilla ja ajelin ympäri pääkaupunkiseutua. Olisin niin halunnut soittaa jollekulle, kun ei ollut saanut puhua kenekään kanssa oikeastaan koko päivänä. Mutta ajankohta oli huono, enkä keksiyt ketään kelle soittaa. Ja niinkuin suurin osa ystävistäni tietää, olen maailman huonoin puhelimella soittaja, joten niitä kelle olisin voinut edes ajatella soittaa, ei oikeastaan olisi ollut kuin 4. Jenni, mutta oli Mintun nukutusaika, Äiti, mutta hän Thaimaassa, Riina, mutta juttelin hänen kanssaan jo aikaisemmin samana päivänä ja Nökö, mutta näen hänet parin viikon päästä ja olimme juurin vähän aikaa sitten soitelleet. :)
Koska 5.12. lähtien olen yksikätinen, ja vielä vasenkätinen, ainakin jouluun asti, on kaikki joulujärjestelyt tehtävä ennen sitä. Sinänsä se helpottaa omaakin eloa, kun kaupat ei ole vielä ihan täynnä ja joulukortitkin tulee tehtyä ajoissa. Mutta kiirettä tuo aiheuttaa. Olen nimittäin viikonloppuna menossa Salon kautta Valkeakoskelle jne... Ensi viikolla on ainakin pari iltakokousta, joten kiirettä todella pitää. Mutta eipä paina yksinäisyys ja ikävä niin kovasti. Sitten viikonloppuna, kun Sami tulee kotiin, niin juhlitaan meidän perheen ensimmäisiä 30-v. juhlia. Ohjelmaa riittä, eikä tule aika pitkäksi... ;)
Odotan niin kovasti lomaa, onneksi sitä on tiedossa ihan koko kuukauden setillä piakkoin. Aamut ovat niin hankalia, kun koko ajan on menossa tukka putkella jä päivät venyy. Viikonloputkin ovat työntäyteisiä ja on niin synkkää. Mutta eiköhän tämä tästä, kun pääsee ihan luvalla makaamaan sängynpohjalle. Ja nauttimaan niistä kaikista leffoista (13) ja kirjoista (ainakin 30), joita olen loman ajaksi haalinut. Kaksi leffaa on kyllä jo katsottu, mutta eiköhän noita riitä ja saahan niitä aina lisää. :)
Mullekin saa soittaa... (tosin mä olin kyllä firman pikkujouluissa torstaina, mutta ihan niin kuin jatkoa ajatellen)
VastaaPoistaMä katsos ajattelin, että sulla on tällä hetkellä vähän muitakin kiireitä... Ja niinhän sulla olikin! :) Mutta ensi kerralla sitten! :)
VastaaPoista