Tänään yritettiin voittaa pelkoa. Jo aikaisemmin kerroin pienestä pelosta moottorikelkkailua kohtaan, tänään oli aika kohdata pelot ja voittaa ne. Sami on kysellyt, että mikä siinä sitten pelottaa, enkä ole oikein osannut vastata, mutta tänään sen keksin. Sitähän minäkin pelkään, mitä nyt yleensä pelätään, kuolemaa, loukkaantumista, menetystä. Ihan ensimmäinen kerta kelkalla oli 2005 jouluna. Silloin kaikki meni hyvin. Ilmeisesti olin niin hyvässä fyysisessä kunnossa ja reaktiot oli kohdallaan, että pikku kelkkailu ei tuntunut missään. Silloinhan vielä pelasin SM-liigassa. Seuraavilla kerroilla onkin sitten sattunut kaikenlaista. Olen ajanut päin pajukkoa Sami kyydissä, olen ajanut päin puuta ja tiåunut ojaan, olen ajanut mutkan suoraksi siten, että kelkkaa kaivettiin varmaan tunti lumipenkasta ja olen huutanut kurkku suorana, kun en uskaltanut ajaa kelkkaa alas jäistä rinnettä. Mitää vakavaa ei onneksi ole sattunut, ei edes pieniä loukkaantumisia. Eniten moottorikelkkailussa, mökijäll...
Noran ikioma blogi elämästä, rakkaudesta ja kaikesta mikä siihen liittyy. Nora's own blog about life, love and everything about them. :) When I close my eyes, I'm on the sunny beach or on the top of the snowy mountain... ;)