Siirry pääsisältöön

Laji kuin laji

Viime viikolla jäi arkiliikunta aika vähiin. Maanantaina kävin biitsaamassa ja tiistaina Juoksukoulussa. Keskiviikkona olikin Wappu, samoin torstaina. Ja perjantaina Sami sai minut onneksi raahattua salille. Viikonloppuna tai tarkemmin sanottuna sunnuntaina otettiin sitten väliin jäänyttä takaisin.

Aktiviteetit alkoivat jo lauantai-iltana, kun Sami tuli pyöränhaku reissulta Tampereelta. Koska Samin oma pyörä on tulossa vasta joskus tämän kuun puolivälissä/loppupuolella, niin yhteisiä maastolenkkejä varten oli hankittava lainapyörä. Minäkin siis pääsin vihdoin käsiksi uuteen Canyoniini.


Viime kesänähän pääsin kokeilemaan maastoajoa Hetan pyörällä, mutta kaikki oli tietyti unohtunut melkein vuoden breikillä. Mutta Sami ei antanut armoa, vaan siitä vaan suoraan metsään. Puolentoista tunnin lenkin aikana pääsin kyllä hyvin sinuiksi pyörän kanssa ja uskalsin lenkin lopuksi jopa mennä isojenkin juurien yli ajaen. Pari kaatumista ei haitannut menoa, sillä ne tapahtui onneksi pehmeällä alustalla. Omat reitinvalinnat olivat todella huonoja, olisi pitänyt vain seurata Samia. Muutamasta kohdasta oli vain pakko taluttaa. Ehkä ensi kerralla sitten ajetaan vaan täysillä läpi. "Vauhti korjaa virheet" toimii myös maastoajossa, mutta kun ei vaan uskalla. En tiedä nousiko syke jännityksestä vai ajamisen raskaudesta. ;)

Mutta loistava kokemus sinänsä, onneksi tuli pyörä hankittua ja lähdettyä mukaan työpaikan joukkueeseen Lohja24 MTB-kisaan. :) Niin ja toivottavasti jo ensi viikonlopun lenkeillä mukana on MinkkiP.

Sunnuntaina aktiviteetit aloitettiin jo klo8.10 Paloheinän golf-kentällä. Kierrettiin 9 reikää tuoreen Green Cardin omistajan kanssa ja mukavaa oli. Keli oli mitä parhain ja muutenkin oli mukava olo. Sen vaan huomasin, että minun kärsivällisyyteni ei riitä yhdeksään reikään, niin miten se voi riittä 18 reikään?? Eli aluksi tuntuman puuttuessa ei sujunut, eka lyönti ohi pallosta. Puolivälissä kierrosta meni loistavasti, 4-5 lyöntiä par3:lla ja par 4:llä. Lopussa kärsivällisyys ja keskittymisen puute iski ja viimeiset reiät menivät todella huonosti. No, ehkä jos treenaisi vähän ja saisi edes hiukan opetusta, niin kaipa se siitä lähtisi. :)

Golf-kentältä vaatteiden vaihdon jälkeen Otaniemen yleisurheilukentälle. Siellä lämmittelyt, venyttelyt ja 10 kertaa 100metrin vedot. Ensimmäinen veto oli täyttä tuskaa. Toinen jo vähän parempi ja loput sujuivatkin ihmeen mukavasti. Pidemmät lenkit ovat tainneet syödä kaiken nopeuden, joten pitää taas opetella uudestaan juoksemaan ja hermottamaan jäseniä.

Otaniemestä Ruoholahden vessakäynnin kautta Hietsuun. Koska tartan ja nurmikko ovat vielä hieman liian kovia alustoja, niin tehtiin loikat lämpimällä hiekalla. tasatassuja, kinkkoja ja vuoroloikkia. Ihmeen hyvin lähti aluksi, mutta sitten pohkeet alkoivat pistää vastaan. Loikkien jälkeen ajateltiin, että ehkä voisi vielä hiukan pelata, mutta noin 10min pallotelun jälkeen päädyttiin kuntopiiriin. Keskikroppaa ja käsi, sillä jalat olivat jo sanoneet sopimuksen irti.

Kun Hietsusta pääsin vihdoin kotiin, piti palata takaisin viemään autonavaimet kuskille ja myöhästyinhän minä juuri ja juuri edellisestä bussista, niin oli pakko saada ruokaa. Aamuinen kuuden tunnin urheilusetti oli kuitenkin polttanut noin 1000kcal. Vatsa täynna ja ulkoilman uuvuttamana iski uni. Ei auttanut kuin ottaa parin tunnin nokoset ja jatkaa liikkumisia maastopyöräilyn merkeissä melkein myöhäisillalla.

Toinen lenkki oli toisaalta helpompi, mutta toisaalta lihaksista ei meinannut oikein löytyä potkua jarruttamaan, keskittymään tai nostamaan keulaa. Sen verran mukavasti ajo kuitenkin sujui, että ehdin jopa ihailla kauniita maisemi ja havaita pienen sateen. 45 min riitti tällä kertaa, mutta luulen, että se oli erittäin hyväksi jäykkien lihasten notkistamiseksi.

Illan päätteeksi vielä edellisenä päivänä revityt vuorenkilvet kaatopaikalle ja poropiirakka uuniin. Suihkun, ruuan ja kirjan jälkeen oli niin vlamista kauraa unille, että eipä tarvinnut herätä yöllä kertaakaan ja aamullakin olisi voinut jaktaa unia. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa