Viime viikolla jäi arkiliikunta aika vähiin. Maanantaina kävin biitsaamassa ja tiistaina Juoksukoulussa. Keskiviikkona olikin Wappu, samoin torstaina. Ja perjantaina Sami sai minut onneksi raahattua salille. Viikonloppuna tai tarkemmin sanottuna sunnuntaina otettiin sitten väliin jäänyttä takaisin.
Aktiviteetit alkoivat jo lauantai-iltana, kun Sami tuli pyöränhaku reissulta Tampereelta. Koska Samin oma pyörä on tulossa vasta joskus tämän kuun puolivälissä/loppupuolella, niin yhteisiä maastolenkkejä varten oli hankittava lainapyörä. Minäkin siis pääsin vihdoin käsiksi uuteen Canyoniini.
Viime kesänähän pääsin kokeilemaan maastoajoa Hetan pyörällä, mutta kaikki oli tietyti unohtunut melkein vuoden breikillä. Mutta Sami ei antanut armoa, vaan siitä vaan suoraan metsään. Puolentoista tunnin lenkin aikana pääsin kyllä hyvin sinuiksi pyörän kanssa ja uskalsin lenkin lopuksi jopa mennä isojenkin juurien yli ajaen. Pari kaatumista ei haitannut menoa, sillä ne tapahtui onneksi pehmeällä alustalla. Omat reitinvalinnat olivat todella huonoja, olisi pitänyt vain seurata Samia. Muutamasta kohdasta oli vain pakko taluttaa. Ehkä ensi kerralla sitten ajetaan vaan täysillä läpi. "Vauhti korjaa virheet" toimii myös maastoajossa, mutta kun ei vaan uskalla. En tiedä nousiko syke jännityksestä vai ajamisen raskaudesta. ;)
Mutta loistava kokemus sinänsä, onneksi tuli pyörä hankittua ja lähdettyä mukaan työpaikan joukkueeseen Lohja24 MTB-kisaan. :) Niin ja toivottavasti jo ensi viikonlopun lenkeillä mukana on MinkkiP.
Sunnuntaina aktiviteetit aloitettiin jo klo8.10 Paloheinän golf-kentällä. Kierrettiin 9 reikää tuoreen Green Cardin omistajan kanssa ja mukavaa oli. Keli oli mitä parhain ja muutenkin oli mukava olo. Sen vaan huomasin, että minun kärsivällisyyteni ei riitä yhdeksään reikään, niin miten se voi riittä 18 reikään?? Eli aluksi tuntuman puuttuessa ei sujunut, eka lyönti ohi pallosta. Puolivälissä kierrosta meni loistavasti, 4-5 lyöntiä par3:lla ja par 4:llä. Lopussa kärsivällisyys ja keskittymisen puute iski ja viimeiset reiät menivät todella huonosti. No, ehkä jos treenaisi vähän ja saisi edes hiukan opetusta, niin kaipa se siitä lähtisi. :)
Golf-kentältä vaatteiden vaihdon jälkeen Otaniemen yleisurheilukentälle. Siellä lämmittelyt, venyttelyt ja 10 kertaa 100metrin vedot. Ensimmäinen veto oli täyttä tuskaa. Toinen jo vähän parempi ja loput sujuivatkin ihmeen mukavasti. Pidemmät lenkit ovat tainneet syödä kaiken nopeuden, joten pitää taas opetella uudestaan juoksemaan ja hermottamaan jäseniä.
Otaniemestä Ruoholahden vessakäynnin kautta Hietsuun. Koska tartan ja nurmikko ovat vielä hieman liian kovia alustoja, niin tehtiin loikat lämpimällä hiekalla. tasatassuja, kinkkoja ja vuoroloikkia. Ihmeen hyvin lähti aluksi, mutta sitten pohkeet alkoivat pistää vastaan. Loikkien jälkeen ajateltiin, että ehkä voisi vielä hiukan pelata, mutta noin 10min pallotelun jälkeen päädyttiin kuntopiiriin. Keskikroppaa ja käsi, sillä jalat olivat jo sanoneet sopimuksen irti.
Kun Hietsusta pääsin vihdoin kotiin, piti palata takaisin viemään autonavaimet kuskille ja myöhästyinhän minä juuri ja juuri edellisestä bussista, niin oli pakko saada ruokaa. Aamuinen kuuden tunnin urheilusetti oli kuitenkin polttanut noin 1000kcal. Vatsa täynna ja ulkoilman uuvuttamana iski uni. Ei auttanut kuin ottaa parin tunnin nokoset ja jatkaa liikkumisia maastopyöräilyn merkeissä melkein myöhäisillalla.
Toinen lenkki oli toisaalta helpompi, mutta toisaalta lihaksista ei meinannut oikein löytyä potkua jarruttamaan, keskittymään tai nostamaan keulaa. Sen verran mukavasti ajo kuitenkin sujui, että ehdin jopa ihailla kauniita maisemi ja havaita pienen sateen. 45 min riitti tällä kertaa, mutta luulen, että se oli erittäin hyväksi jäykkien lihasten notkistamiseksi.
Illan päätteeksi vielä edellisenä päivänä revityt vuorenkilvet kaatopaikalle ja poropiirakka uuniin. Suihkun, ruuan ja kirjan jälkeen oli niin vlamista kauraa unille, että eipä tarvinnut herätä yöllä kertaakaan ja aamullakin olisi voinut jaktaa unia. :)
Aktiviteetit alkoivat jo lauantai-iltana, kun Sami tuli pyöränhaku reissulta Tampereelta. Koska Samin oma pyörä on tulossa vasta joskus tämän kuun puolivälissä/loppupuolella, niin yhteisiä maastolenkkejä varten oli hankittava lainapyörä. Minäkin siis pääsin vihdoin käsiksi uuteen Canyoniini.
Viime kesänähän pääsin kokeilemaan maastoajoa Hetan pyörällä, mutta kaikki oli tietyti unohtunut melkein vuoden breikillä. Mutta Sami ei antanut armoa, vaan siitä vaan suoraan metsään. Puolentoista tunnin lenkin aikana pääsin kyllä hyvin sinuiksi pyörän kanssa ja uskalsin lenkin lopuksi jopa mennä isojenkin juurien yli ajaen. Pari kaatumista ei haitannut menoa, sillä ne tapahtui onneksi pehmeällä alustalla. Omat reitinvalinnat olivat todella huonoja, olisi pitänyt vain seurata Samia. Muutamasta kohdasta oli vain pakko taluttaa. Ehkä ensi kerralla sitten ajetaan vaan täysillä läpi. "Vauhti korjaa virheet" toimii myös maastoajossa, mutta kun ei vaan uskalla. En tiedä nousiko syke jännityksestä vai ajamisen raskaudesta. ;)
Mutta loistava kokemus sinänsä, onneksi tuli pyörä hankittua ja lähdettyä mukaan työpaikan joukkueeseen Lohja24 MTB-kisaan. :) Niin ja toivottavasti jo ensi viikonlopun lenkeillä mukana on MinkkiP.
Sunnuntaina aktiviteetit aloitettiin jo klo8.10 Paloheinän golf-kentällä. Kierrettiin 9 reikää tuoreen Green Cardin omistajan kanssa ja mukavaa oli. Keli oli mitä parhain ja muutenkin oli mukava olo. Sen vaan huomasin, että minun kärsivällisyyteni ei riitä yhdeksään reikään, niin miten se voi riittä 18 reikään?? Eli aluksi tuntuman puuttuessa ei sujunut, eka lyönti ohi pallosta. Puolivälissä kierrosta meni loistavasti, 4-5 lyöntiä par3:lla ja par 4:llä. Lopussa kärsivällisyys ja keskittymisen puute iski ja viimeiset reiät menivät todella huonosti. No, ehkä jos treenaisi vähän ja saisi edes hiukan opetusta, niin kaipa se siitä lähtisi. :)
Golf-kentältä vaatteiden vaihdon jälkeen Otaniemen yleisurheilukentälle. Siellä lämmittelyt, venyttelyt ja 10 kertaa 100metrin vedot. Ensimmäinen veto oli täyttä tuskaa. Toinen jo vähän parempi ja loput sujuivatkin ihmeen mukavasti. Pidemmät lenkit ovat tainneet syödä kaiken nopeuden, joten pitää taas opetella uudestaan juoksemaan ja hermottamaan jäseniä.
Otaniemestä Ruoholahden vessakäynnin kautta Hietsuun. Koska tartan ja nurmikko ovat vielä hieman liian kovia alustoja, niin tehtiin loikat lämpimällä hiekalla. tasatassuja, kinkkoja ja vuoroloikkia. Ihmeen hyvin lähti aluksi, mutta sitten pohkeet alkoivat pistää vastaan. Loikkien jälkeen ajateltiin, että ehkä voisi vielä hiukan pelata, mutta noin 10min pallotelun jälkeen päädyttiin kuntopiiriin. Keskikroppaa ja käsi, sillä jalat olivat jo sanoneet sopimuksen irti.
Kun Hietsusta pääsin vihdoin kotiin, piti palata takaisin viemään autonavaimet kuskille ja myöhästyinhän minä juuri ja juuri edellisestä bussista, niin oli pakko saada ruokaa. Aamuinen kuuden tunnin urheilusetti oli kuitenkin polttanut noin 1000kcal. Vatsa täynna ja ulkoilman uuvuttamana iski uni. Ei auttanut kuin ottaa parin tunnin nokoset ja jatkaa liikkumisia maastopyöräilyn merkeissä melkein myöhäisillalla.
Toinen lenkki oli toisaalta helpompi, mutta toisaalta lihaksista ei meinannut oikein löytyä potkua jarruttamaan, keskittymään tai nostamaan keulaa. Sen verran mukavasti ajo kuitenkin sujui, että ehdin jopa ihailla kauniita maisemi ja havaita pienen sateen. 45 min riitti tällä kertaa, mutta luulen, että se oli erittäin hyväksi jäykkien lihasten notkistamiseksi.
Illan päätteeksi vielä edellisenä päivänä revityt vuorenkilvet kaatopaikalle ja poropiirakka uuniin. Suihkun, ruuan ja kirjan jälkeen oli niin vlamista kauraa unille, että eipä tarvinnut herätä yöllä kertaakaan ja aamullakin olisi voinut jaktaa unia. :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!