Viime torstaina minut oli kutsuttu kertomaan naisinsinöörinä olemisesta ja niistä valinnoista, jotka ovat tehneet minusta insinöörin. Kohderyhmä koostui 9.-luokkalaisista tytöistä, joita Teknologiateollisuus halusi saada tekniselle alalle lukion ja siellä opiskellun laajan matematiikkan ja fysiikkan sekä kemian myötä.
Minua pyydettiin kerotmaan omista valinnoistani yhdeksännellä luokalla sekä muista valinnoista, opiskelustani sekä työstäni. Sisnänsä helppo aihe jutustella, kun ei tarvinnut kertoa kuin itsestään, mutta mitä minä muistan 15 vuoden takaisista valinnoista?
Matematiikka, fysiikka ja kemia ovat olleet minulle aina todella helppoja. Kaikki mikä on todistettu ja voidaan osoittaa tunnetuin kaavoin, on todellist aja uskottavaa. Niinpä minäkin luotan ja uskon siihen ja opin sen helpolla. Näiden opittujen tapojen ja menetelmien avulla on vain sovellettava erinäisiä yhdistelmiä ja päädyttävä tavoitteisiin. Näinhän se menee. Mutta näin selitettynä ei taida ihan aueta 15-16-vuotialle.
Niinpä kerroinkin lähinnä omista valinnositani ja niihin johtaneista tiedoista ja kokemuksista. Minähän en taida kuitenkaan olla ihan perustyttö valintoineni, mutta ainakin minulla on kokemusta monesta ja paljosta. Minähän lähdin lentopallon myötä lukioon Jyväskylään, josta ajauduin Tampereelle. Sitten menin armeijaan ja päädyin TTKK:lle (ny. TTY). Opiskelin neljässä vuodessa DI:ksi ja samaan aikaan pelasin koko ajan lentopalloa SM-liigassa. Niinpä neuvoinkin tyttöjä elämään täysillä, kokemaan kaiken mahdollisen ja valitsemaan mahdollisimman laajasti ja pitämään harrastukset mukanaan koko ajan.
Toivottavasti tytöt oppivat jotain, sillä olenhan minä elävä esimerkki siitä, että kaikke avoi tehdä ja saavuttaa myös samaan aikaan. En kuitenkaan kertonut heille, että nuo vuodet ottavat nyt veronsa, enkä jaksa tehdä juuri mitään. Mutta enhän minäkään mitään koettua sure tai kadu, ennemminkin kadun sitä, ettei tullut noiden vuosien aikana käytyä enemmän baareissa, hengattua kavereiden kanssa, tavattua sukulaisia, lähdettyä ulkomaille ja mentyä RUK:iin.
Minusta taisi kuitenkin heijastua myös se tyytyväisyys, joka minut nyt täyttää. Olen niin onnellinen, että elämä hymyilee ja maistuu todella maukkaalta. Onhan sitä tehtykin töitä, että saa vihdoin nauttia, vaikka onhan aina kyse myös onnesta, mutta nyt sekin tuntuu olevan suotuisaa.
Minua pyydettiin kerotmaan omista valinnoistani yhdeksännellä luokalla sekä muista valinnoista, opiskelustani sekä työstäni. Sisnänsä helppo aihe jutustella, kun ei tarvinnut kertoa kuin itsestään, mutta mitä minä muistan 15 vuoden takaisista valinnoista?
Matematiikka, fysiikka ja kemia ovat olleet minulle aina todella helppoja. Kaikki mikä on todistettu ja voidaan osoittaa tunnetuin kaavoin, on todellist aja uskottavaa. Niinpä minäkin luotan ja uskon siihen ja opin sen helpolla. Näiden opittujen tapojen ja menetelmien avulla on vain sovellettava erinäisiä yhdistelmiä ja päädyttävä tavoitteisiin. Näinhän se menee. Mutta näin selitettynä ei taida ihan aueta 15-16-vuotialle.
Niinpä kerroinkin lähinnä omista valinnositani ja niihin johtaneista tiedoista ja kokemuksista. Minähän en taida kuitenkaan olla ihan perustyttö valintoineni, mutta ainakin minulla on kokemusta monesta ja paljosta. Minähän lähdin lentopallon myötä lukioon Jyväskylään, josta ajauduin Tampereelle. Sitten menin armeijaan ja päädyin TTKK:lle (ny. TTY). Opiskelin neljässä vuodessa DI:ksi ja samaan aikaan pelasin koko ajan lentopalloa SM-liigassa. Niinpä neuvoinkin tyttöjä elämään täysillä, kokemaan kaiken mahdollisen ja valitsemaan mahdollisimman laajasti ja pitämään harrastukset mukanaan koko ajan.
Toivottavasti tytöt oppivat jotain, sillä olenhan minä elävä esimerkki siitä, että kaikke avoi tehdä ja saavuttaa myös samaan aikaan. En kuitenkaan kertonut heille, että nuo vuodet ottavat nyt veronsa, enkä jaksa tehdä juuri mitään. Mutta enhän minäkään mitään koettua sure tai kadu, ennemminkin kadun sitä, ettei tullut noiden vuosien aikana käytyä enemmän baareissa, hengattua kavereiden kanssa, tavattua sukulaisia, lähdettyä ulkomaille ja mentyä RUK:iin.
Minusta taisi kuitenkin heijastua myös se tyytyväisyys, joka minut nyt täyttää. Olen niin onnellinen, että elämä hymyilee ja maistuu todella maukkaalta. Onhan sitä tehtykin töitä, että saa vihdoin nauttia, vaikka onhan aina kyse myös onnesta, mutta nyt sekin tuntuu olevan suotuisaa.
YES, tosi mukavaa, että pääsit kertomaan tytöille omista valinnoista ja siitä, että tytötkin voivat pärjätä teknisellä alalla. Itse koin lukion pitkän matematiikan liian teoreettisena, mutta sitten kun pääsin Tekuun (silloinen opisto-aste), niin oikein nautiskelin matematiikasta, statiikasta, mekaniikasta jne. Ja nyt vanhemmalla iällä suoritetut opiskelut, ne vasta juhlaa ovat olleetkin! Yritän 13 v. juniorilleni (vielä poika) takoa päähän, että yrittäisi tsempata tämän yläasteen, mutta kun kaikki urheilu kiinnostaa vaan niin paljon enemmän, kuin koulun käynti!
VastaaPoistaNiin kuin nille tytöillekin totesin, että parasta on ollut tajuta, että asiat eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan tukevia. Minusta ainakin on todella helppo urheilla, kun ymmärrän asioiden fysiikan lajit. :)
VastaaPoistaMyös se, että haluaa osata kaikkea ja ollan kaikessa ei paras mutta hyvä, niin vie todella pitkälle. :)