Naistenpäivä oli eilen. Samoin Äitin synttärit. Mutta kun elämä tuntuu vievän niin vauhdilla, niin enhän minä ihan oikeana päivä päässyt blogin kautta toivottamaan kaikille ihanille naisille "Hyvää Naistenpäivää"!
Toivottavasti jokainen nainen pääsi nauttimaan päivästä parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi näin:
Uiden kukkien seassaja nauttien olemisesta.
Minun naistenpäiväni meni pitkään nukkuessa, rinteessä lasketellessa ja Karkkilassa juhlien Äitin synttäriä hyvällä ruualla. Pääsin myös ihanaan saunaan ja sain katsoa televisiota. :) Päivän päätteeksi sain naistenpäivätoivotukset siltä tärkeimmältä mieheltä! ;) Ihan mukava päivä!
Mutta miksi meillä on naisten päivä ja mitä siihen yleensä liittyy:
(Teksti kopioitu täältä ja täältä)
Kansainvälinen naistenpäivä
8. maaliskuuta
Naisjärjestöt kaikkialla maailmassa viettävät kansainvälistä naistenpäivää 8. maaliskuuta. Kansainvälistä naistenpäivää vietetään myös YK:ssa ja monissa maissa se on pyhäpäivä. Kun naiset kaikilla mantereilla - usein erilaisin etnisin, kielellisin, kulttuurisin, taloudellisin ja poliittisin taustoin - kokoontuvat viettämään omaa päiväänsä, he voivat muistella ainakin 90 vuotta kestänyttä taistelua tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, rauhan ja kehityksen puolesta.
Kansainvälinen naistenpäivä on kertomus tavallisista naisista, jotka ovat luoneet historiaa. Päivä liittyy naisten vuosisatoja kestäneeseen taisteluun oikeudesta osallistua yhteiskuntaelämään tasavertaisesti miesten kanssa. Antiikin ajan Kreikassa Lysistrate johti naisten seksilakkoa, jonka tarkoituksena oli saada miehet lopettamaan sotiminen. Ranskan vallankumouksen aikana pariisilaiset naiset marssivat Versailles'hin vaatimaan yleistä äänioikeutta taisteluhuudoin "vapaus,veljeys, tasa-arvoisuus."
Ajatus kansainvälisen naistenpäivän vietosta syntyi alunperin vuosisadan vaihteessa, joka teollistuneissa maissa oli ekspansion, yhteiskunnallisen levottomuuden, suuren väestönlisäyksen ja radikaalien ideologioiden aikaa.
Seuraavassa lyhyt luettelo tärkeimmistä tapahtumista.
1909
Amerikan Sosialistipuolueen julistuksen mukaisesti ensimmäistä kansallista naistenpäivää vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Vuoteen 1913 saakka naistenpäivää vietettiin helmikuun viimeisenä sunnuntaina.
1910
Kööpenhaminassa pidetty Sosialistisen internationaalin kokous teki päätöksen kansainvälisen naistenpäivän perustamisesta. Sen tarkoituksena oli osoittaa kunnioitusta naisasialiikkeelle ja edistää yleisen äänioikeuden saavuttamista kaikkialla maailmassa. Ehdotuksen hyväksyi yksimielisesti yli 100 konferenssiin osallistunutta naista 17 eri maasta, heidän joukossaan mm. Suomen eduskuntaan valitut kolme ensimmäistä naisjäsentä. Naistenpäivälle ei tällöin valittu erityistä päivämäärää.
1911
Kööpenhaminassa edellisenä vuonna tehdyn päätöksen tuloksena kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta Tanskassa, Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa, joissa yli miljoona naista ja miestä osallistui joukkokokouksiin. Yleisen äänioikeuden ja yhtäläisen julkisiin virkoihin pääsyn lisäksi he vaativat oikeutta työhön ja ammattikoulutukseen sekä syrjinnän lopettamista työmarkkinoilla. Vain viikkoa myöhemmin, 25. maaliskuuta, 140 nuorta naistyöntekijää, heistä useimmat italialaisia ja juutalaisia maahanmuuttajia, sai surmansa traagisessa Triangle tulipalossa New Yorkissa. Tämä tapahtuma tuli vaikuttamaan merkittävästi Yhdysvaltojen työlainsäädäntöön, ja suuronnettomuuden syynä olleet työolot olivat seuraavan naistenpäivän aiheena.
1913-1914
Venäläiset naiset viettivät ensimmäistä kansainvälistä naistenpäiväänsä helmikuun viimeisenä sunnuntaina 1913. Sen vietto liittyi aivan ennen ensimmäistä maailmansotaa alkaneeseen rauhanliikkeeseen. Seuraavan vuoden maaliskuun 8. päivänä tai sen tienoilla naiset muualla Euroopassa osallistuivat joukkokokouksiin vastalauseena sodalle tai osoittaakseen solidaarisuuttaan kanssasisarilleen.
1917
Sodassa kuoli kaksi miljoonaa venäläistä sotilasta, minkä jälkeen venäläiset naiset valitsivat helmikuun viimeisen sunnuntain lakkoillakseen "rauhan ja leivän" puolesta. Poliittiset johtajat vastustivat lakon ajankohtaa, mutta naiset jatkoivat tästä huolimatta toimintaansa. Loppu on historiaa: neljä päivää tämän jälkeen tsaari joutui luopumaan vallasta, ja väliaikainen hallitus myönsi naisille äänioikeuden. Tämä historiallinen sunnuntai oli tuolloin Venäjällä käytössä olleessa juliaanisessa kalenterissa 23. helmikuuta, mutta 8. maaliskuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan, jota noudatettiin muualla maailmassa.
Näiden varhaisten vuosien jälkeen kansainvälinen naistenpäivä on saanut uutta maailmanlaajuista merkitystä niin kehittyneissä kuin kehitysmaissakin. Kasvava kansainvälinen naisliike, jota naisten aseman edistämiseksi järjestetyt YK:n neljä maailmankonferenssia ovat vahvistaneet, on tehnyt naistenpäivän vietosta yhdistävän tekijän työssä naisten oikeuksien puolesta sekä toiminnassa naisten politiikkaan ja talouselämään osallistumisen edistämiseksi. Kansainvälisestä naisten päivästä on yhä enenevässä määrin muodostunut tilaisuus tarkastella saavutettua kehitystä, vaatia muutoksia ja osoittaa kunnioitusta niiden tavallisten naisten rohkealle ja päättäväiselle toiminnalle, joilla on ollut merkittävä osa naisten oikeuksien historiassa.
YK:n rooli
Harvat YK:ssa käsitellyt asiat ovat saaneet osakseen laajempaa ja vahvempaa tukea kuin kampanja naisten oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi. San Fransiscossa vuonna 1945 allekirjoitettu YK:n peruskirja oli ensimäinen kansainvälinen sopimus, jossa naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet tunnustettiin perusihmisoikeudeksi. Siitä lähtien YK on ollut mukana luomassa kansainvälisesti hyväksyttyjen strategioiden, normien, ohjelmien ja tavoitteiden historiallista perintöä naisten aseman parantamiseksi kaikkialla maailmassa.
Vuosien kuluessa YK:n toiminta naisten aseman edistämiseksi on keskittynyt neljään pääalueeseen: lainsäädännön parantamiseen, yleisen mielipiteen ja kansainvälisen toiminnan mobilisoimiseen, koulutukseen ja tutkimukseen - joihin lukeutuvat naisia koskevien tilastojen laatiminen - sekä suoraan apuun heikossa asemassa oleville ryhmille. Tänään YK:n toiminnan pääperiaatteena on se, että kaikkein vaikeimmille sosiaalisille, taloudellisille ja poliittisille ongelmille ei voida löytääpysyviä ratkaisuja, ellei naisilla ole täysiä osallistumismahdollisuuksia ja enemmän vaikutusvaltaa.
Wikipedia:
Kansainvälinen naistenpäivä
Mimosan oksa (Acacia dealbata), symboloi useissa kulttuureissa Naistenpäivää
YK:n Kansainvälistä naistenpäivää (eng. International Women's Day / United Nations Day for Women's Rights and International Peace) on vietetty 8. maaliskuuta vuodesta 1975 alkaen, mikä oli samalla myös Kansainvälinen naisten vuosi.
Päivän historia
Kansainvälinen naistenpäivä perustuu vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon.
Amerikan sosialistipuolueen julistuksen mukaisesti ensimmäinen Yhdysvaltain kansallinen naistenpäivä pidettiin 28. helmikuuta 1909. Päivää vietettiin helmikuun viimeisenä sunnuntaina vuoteen 1913 asti.
Sosialistisen internationaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26. elokuuta-27. elokuuta 1910 nykyisessä ja purettavana olevassa Nørrebron nuorisotalossa pidetyssä, konferenssissa saksalaisen Clara Zetkinin ehdotuksesta yli sata naista 17 maasta yksimielisesti hyväksyi kansainvälisen naistenpäivän. Kokouksessa oli läsnä viisi suomalaisnaista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan jäseniä. Konferenssi ei määritellyt tarkkaa päivämäärää. Kokouksessa olivat keskeisellä sijalla Clara Zetkin, Alexandra Kollontai ja Anželika Balabanova. Virallisena suomalaisedustajana oli Ida Aalle. Neljä muuta olivat Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
Kansainvälisenä Yhdysvaltain ja Euroopan välillä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä miljoonan naisen voimin 19. maaliskuuta 1911 edellisen vuoden päätöksen perusteella.
Kansainvälinen naistenpäivä tuli Venäjälle vuonna 1913 helmikuun viimeisenä sunnuntaina, ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen rauhaliikkeeseen liittyen. Vuonna 1914 päivää vietettiin 8. maaliskuuta. Siitä tuli vuonna 1966 kansallinen vapaapäivä Neuvostoliitossa.
8. maaliskuuta 1917 alkoivat tekstiiliteollisuuden naiset Pietarissa lakkoilla elintarviketilanteen vuoksi ja lakkoilun laajetessa joutui Venäjän keisari Nikolai II luovuttamaan kruununsa veljelleen, joka kieltäytyi siitä ja Venäjä siirtyi väliaikaisen hallituksen aikakauteen.
Sosialistisissa maissa naisten ja miesten tasa-arvoiseen kohteluun työelämässä oli kiinnitetty suurta huomiota. Kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä, työpaikoilla miehet muistivat naisia ruusuilla ja järjestämällä erilaista ohjelmaa. Huomattakoon, että Neuvostoliitossa täysin vastaava "miestenpäivän" juhla järjestettiin Puna-armeijan päivänä 23. helmikuuta
Kansainvälisen naisten päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina. Naiset esimerkiksi joutuvat edelleen tekemään suuren osan kotitöistä miesten viettäessä vapaa-aikaa.
Suomeen kansainvälinen naistenpäivä on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien kautta. Suomessa naisasialiike järjestää kansainvälisenä naisten päivänä marsseja ja juhlia.
Toivottavasti jokainen nainen pääsi nauttimaan päivästä parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi näin:
Uiden kukkien seassaja nauttien olemisesta.
Minun naistenpäiväni meni pitkään nukkuessa, rinteessä lasketellessa ja Karkkilassa juhlien Äitin synttäriä hyvällä ruualla. Pääsin myös ihanaan saunaan ja sain katsoa televisiota. :) Päivän päätteeksi sain naistenpäivätoivotukset siltä tärkeimmältä mieheltä! ;) Ihan mukava päivä!
Mutta miksi meillä on naisten päivä ja mitä siihen yleensä liittyy:
(Teksti kopioitu täältä ja täältä)
Kansainvälinen naistenpäivä
8. maaliskuuta
Naisjärjestöt kaikkialla maailmassa viettävät kansainvälistä naistenpäivää 8. maaliskuuta. Kansainvälistä naistenpäivää vietetään myös YK:ssa ja monissa maissa se on pyhäpäivä. Kun naiset kaikilla mantereilla - usein erilaisin etnisin, kielellisin, kulttuurisin, taloudellisin ja poliittisin taustoin - kokoontuvat viettämään omaa päiväänsä, he voivat muistella ainakin 90 vuotta kestänyttä taistelua tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, rauhan ja kehityksen puolesta.
Kansainvälinen naistenpäivä on kertomus tavallisista naisista, jotka ovat luoneet historiaa. Päivä liittyy naisten vuosisatoja kestäneeseen taisteluun oikeudesta osallistua yhteiskuntaelämään tasavertaisesti miesten kanssa. Antiikin ajan Kreikassa Lysistrate johti naisten seksilakkoa, jonka tarkoituksena oli saada miehet lopettamaan sotiminen. Ranskan vallankumouksen aikana pariisilaiset naiset marssivat Versailles'hin vaatimaan yleistä äänioikeutta taisteluhuudoin "vapaus,veljeys, tasa-arvoisuus."
Ajatus kansainvälisen naistenpäivän vietosta syntyi alunperin vuosisadan vaihteessa, joka teollistuneissa maissa oli ekspansion, yhteiskunnallisen levottomuuden, suuren väestönlisäyksen ja radikaalien ideologioiden aikaa.
Seuraavassa lyhyt luettelo tärkeimmistä tapahtumista.
1909
Amerikan Sosialistipuolueen julistuksen mukaisesti ensimmäistä kansallista naistenpäivää vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Vuoteen 1913 saakka naistenpäivää vietettiin helmikuun viimeisenä sunnuntaina.
1910
Kööpenhaminassa pidetty Sosialistisen internationaalin kokous teki päätöksen kansainvälisen naistenpäivän perustamisesta. Sen tarkoituksena oli osoittaa kunnioitusta naisasialiikkeelle ja edistää yleisen äänioikeuden saavuttamista kaikkialla maailmassa. Ehdotuksen hyväksyi yksimielisesti yli 100 konferenssiin osallistunutta naista 17 eri maasta, heidän joukossaan mm. Suomen eduskuntaan valitut kolme ensimmäistä naisjäsentä. Naistenpäivälle ei tällöin valittu erityistä päivämäärää.
1911
Kööpenhaminassa edellisenä vuonna tehdyn päätöksen tuloksena kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta Tanskassa, Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa, joissa yli miljoona naista ja miestä osallistui joukkokokouksiin. Yleisen äänioikeuden ja yhtäläisen julkisiin virkoihin pääsyn lisäksi he vaativat oikeutta työhön ja ammattikoulutukseen sekä syrjinnän lopettamista työmarkkinoilla. Vain viikkoa myöhemmin, 25. maaliskuuta, 140 nuorta naistyöntekijää, heistä useimmat italialaisia ja juutalaisia maahanmuuttajia, sai surmansa traagisessa Triangle tulipalossa New Yorkissa. Tämä tapahtuma tuli vaikuttamaan merkittävästi Yhdysvaltojen työlainsäädäntöön, ja suuronnettomuuden syynä olleet työolot olivat seuraavan naistenpäivän aiheena.
1913-1914
Venäläiset naiset viettivät ensimmäistä kansainvälistä naistenpäiväänsä helmikuun viimeisenä sunnuntaina 1913. Sen vietto liittyi aivan ennen ensimmäistä maailmansotaa alkaneeseen rauhanliikkeeseen. Seuraavan vuoden maaliskuun 8. päivänä tai sen tienoilla naiset muualla Euroopassa osallistuivat joukkokokouksiin vastalauseena sodalle tai osoittaakseen solidaarisuuttaan kanssasisarilleen.
1917
Sodassa kuoli kaksi miljoonaa venäläistä sotilasta, minkä jälkeen venäläiset naiset valitsivat helmikuun viimeisen sunnuntain lakkoillakseen "rauhan ja leivän" puolesta. Poliittiset johtajat vastustivat lakon ajankohtaa, mutta naiset jatkoivat tästä huolimatta toimintaansa. Loppu on historiaa: neljä päivää tämän jälkeen tsaari joutui luopumaan vallasta, ja väliaikainen hallitus myönsi naisille äänioikeuden. Tämä historiallinen sunnuntai oli tuolloin Venäjällä käytössä olleessa juliaanisessa kalenterissa 23. helmikuuta, mutta 8. maaliskuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan, jota noudatettiin muualla maailmassa.
Näiden varhaisten vuosien jälkeen kansainvälinen naistenpäivä on saanut uutta maailmanlaajuista merkitystä niin kehittyneissä kuin kehitysmaissakin. Kasvava kansainvälinen naisliike, jota naisten aseman edistämiseksi järjestetyt YK:n neljä maailmankonferenssia ovat vahvistaneet, on tehnyt naistenpäivän vietosta yhdistävän tekijän työssä naisten oikeuksien puolesta sekä toiminnassa naisten politiikkaan ja talouselämään osallistumisen edistämiseksi. Kansainvälisestä naisten päivästä on yhä enenevässä määrin muodostunut tilaisuus tarkastella saavutettua kehitystä, vaatia muutoksia ja osoittaa kunnioitusta niiden tavallisten naisten rohkealle ja päättäväiselle toiminnalle, joilla on ollut merkittävä osa naisten oikeuksien historiassa.
YK:n rooli
Harvat YK:ssa käsitellyt asiat ovat saaneet osakseen laajempaa ja vahvempaa tukea kuin kampanja naisten oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi. San Fransiscossa vuonna 1945 allekirjoitettu YK:n peruskirja oli ensimäinen kansainvälinen sopimus, jossa naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet tunnustettiin perusihmisoikeudeksi. Siitä lähtien YK on ollut mukana luomassa kansainvälisesti hyväksyttyjen strategioiden, normien, ohjelmien ja tavoitteiden historiallista perintöä naisten aseman parantamiseksi kaikkialla maailmassa.
Vuosien kuluessa YK:n toiminta naisten aseman edistämiseksi on keskittynyt neljään pääalueeseen: lainsäädännön parantamiseen, yleisen mielipiteen ja kansainvälisen toiminnan mobilisoimiseen, koulutukseen ja tutkimukseen - joihin lukeutuvat naisia koskevien tilastojen laatiminen - sekä suoraan apuun heikossa asemassa oleville ryhmille. Tänään YK:n toiminnan pääperiaatteena on se, että kaikkein vaikeimmille sosiaalisille, taloudellisille ja poliittisille ongelmille ei voida löytääpysyviä ratkaisuja, ellei naisilla ole täysiä osallistumismahdollisuuksia ja enemmän vaikutusvaltaa.
Wikipedia:
Kansainvälinen naistenpäivä
Mimosan oksa (Acacia dealbata), symboloi useissa kulttuureissa Naistenpäivää
YK:n Kansainvälistä naistenpäivää (eng. International Women's Day / United Nations Day for Women's Rights and International Peace) on vietetty 8. maaliskuuta vuodesta 1975 alkaen, mikä oli samalla myös Kansainvälinen naisten vuosi.
Päivän historia
Kansainvälinen naistenpäivä perustuu vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon.
Amerikan sosialistipuolueen julistuksen mukaisesti ensimmäinen Yhdysvaltain kansallinen naistenpäivä pidettiin 28. helmikuuta 1909. Päivää vietettiin helmikuun viimeisenä sunnuntaina vuoteen 1913 asti.
Sosialistisen internationaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26. elokuuta-27. elokuuta 1910 nykyisessä ja purettavana olevassa Nørrebron nuorisotalossa pidetyssä, konferenssissa saksalaisen Clara Zetkinin ehdotuksesta yli sata naista 17 maasta yksimielisesti hyväksyi kansainvälisen naistenpäivän. Kokouksessa oli läsnä viisi suomalaisnaista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan jäseniä. Konferenssi ei määritellyt tarkkaa päivämäärää. Kokouksessa olivat keskeisellä sijalla Clara Zetkin, Alexandra Kollontai ja Anželika Balabanova. Virallisena suomalaisedustajana oli Ida Aalle. Neljä muuta olivat Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
Kansainvälisenä Yhdysvaltain ja Euroopan välillä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä miljoonan naisen voimin 19. maaliskuuta 1911 edellisen vuoden päätöksen perusteella.
Kansainvälinen naistenpäivä tuli Venäjälle vuonna 1913 helmikuun viimeisenä sunnuntaina, ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen rauhaliikkeeseen liittyen. Vuonna 1914 päivää vietettiin 8. maaliskuuta. Siitä tuli vuonna 1966 kansallinen vapaapäivä Neuvostoliitossa.
8. maaliskuuta 1917 alkoivat tekstiiliteollisuuden naiset Pietarissa lakkoilla elintarviketilanteen vuoksi ja lakkoilun laajetessa joutui Venäjän keisari Nikolai II luovuttamaan kruununsa veljelleen, joka kieltäytyi siitä ja Venäjä siirtyi väliaikaisen hallituksen aikakauteen.
Sosialistisissa maissa naisten ja miesten tasa-arvoiseen kohteluun työelämässä oli kiinnitetty suurta huomiota. Kansainvälinen naistenpäivä oli kansallinen vapaapäivä, työpaikoilla miehet muistivat naisia ruusuilla ja järjestämällä erilaista ohjelmaa. Huomattakoon, että Neuvostoliitossa täysin vastaava "miestenpäivän" juhla järjestettiin Puna-armeijan päivänä 23. helmikuuta
Kansainvälisen naisten päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina. Naiset esimerkiksi joutuvat edelleen tekemään suuren osan kotitöistä miesten viettäessä vapaa-aikaa.
Suomeen kansainvälinen naistenpäivä on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien kautta. Suomessa naisasialiike järjestää kansainvälisenä naisten päivänä marsseja ja juhlia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!