Siirry pääsisältöön

Huonekalukaupoilla

Lauantai oli pyhitetty huonekalukaupoille. Tarvis oli matolle ja stereotasolle. Stereotaso oli speksattu keittiön kaappien mukaan, sillä kaupallisista kaluist aei tarpeeksi korkeaa meidän laitteille löytynyt. Siis sellaista, joka olisi sopinut myös ulkonäöllisesti meidän sisustukseen.

Ihan yksinkertaisesti ei kaapit tasoon löytyneet. Tiesimme aivan tarkkaan, mitä halusimme ja menimme Ikean keittiöosastolle vain katsomaan, mistä mikäkin löytyisi. No, sieltä meidät ohjattiin alakertaan infoon, mutta eiväthän he siellä osanneet autttaa. Takaisin ylös ja jonottamaan. Onneksi eräs mukava myyjä lopulta auttoi meitä ikään kuin välistä, sillä muuten olisi reissu venynyt monituntiseksi.

Kaapit on nyt koottu ja ne näyttävät aikoillaan tältä, vain lasi puuttuu päältä. Aivan täydellinen.


Kun kaapit oli hankittu, niin sitten alkoi maton metsästys. Ihan ei ollut yhteistä näkemystä siitä, mitä halutaan. Minun silmissä oli musta, pyöreä nukkamatto, Samilla eivielä ollut muodustunut näkemystä. Mutta Sami tykkää enemmän pelkistetystä ja hillitystä, eikä pystynyt ihan nukkamattoa omissa ajatuksissaa meidän olohuoneeseen sijoittamaan.

Kierrettyämme kolme kauppaa löytyi paras. Paras ja tällä hetkellä myös ainoa vaihtoehto on Hanna Korvelan Tempo 210, 203-204. Kuva alla.


Kuva on siis itse otettu, koska edes netistä ei löytynyt tuon uuden maton speksejä tai kuvaa. Matto on niin täydellinen. Se on ihanan tiivis ja moniulotteisen värinen. Nukka on tarpeeksi pitkä ollakseen pehmeä, mutta myös tarpeeksi lyhyt ollakseen kiinteä. Matto kestää kulutusta ja värikkyys mahdollistaa pienet liat. Ainut miinus matossa on, että se maksaa n.470 euroa/m2 ja meille pitäisi tulla 1,6mx2,3m kokoinen, joten hinnaksi tulisi n.1700 euroa. Aikamoinen hinta matolle.

Mukaan ei siis tarttunut mattoa vielä, sillä mistään kaupasta ei löytynyt tuon veroista. Myynnissä oli myös toinen Hanna Korvelan matto, ja vielä alennuksessa, joka sisänsä kävisi, mutta värit eivät olleet yhtä täydelliset. Raivostuttavaa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa