Siirry pääsisältöön

Täyteläinen Tampereen reissu







Viime viikonloppu oli todella täysi ja myös antoisa. Perjantaina lähdettiin ihan täydellä autolla, jossa vielä peräkoukussa pari pyörää extrana, kohti Tamperetta. Mukana Samin ja minun kyydissä olivat puolalaiset Ewa ja Marta sekä heidän kaverinsa Björn från Sverige.

Tampereelle saavuttuamme tarkoitus oli treenata, käydä suihkussa ja mennä Suomi-Espanja-peliin. No, vettä tuli kaatamalla, kun saavuimme Tampereelle, niin toteutimme vain kaksi viimeistä. Peli oli mahtava! Suomi pelasi upeasti ja vei voiton viidennessä erässä. Aivan upeita passeja Mikko Eskolta, hienoja puolustuksia Pasi Hyväriseltä ja upeita hyökkäyksiä koko hyökkäysarsenaalilta. Hyvä Suomen pojat!

Pelin jälkeen oli pakko syödä ja tällä kertaa ruokana toimi Keskustorin muikkujen jälkeen Hookin wingsit ja ribsit. Hyvää oli ja täyteen tuli. Kun vihdoin pääsi hotellihuoneeseen todella pitkän peli, ruokailun ja Tampereen ihastelun jälkeen, niin ei auttanut muu kuin vaipua uneen. Vähän yritin katsella yleisurheilua, mutta turha toivo, kun ei edes 100metrin aitajuoksua pysynyt hereillä.

Aamulla meillä oli tietenkin ensimmäinen peli. Alku oli todella nihkeää, mutta toisessa erässä onneksi heräsimme ja veimme koko pelin nimiimme. Vastassa olivat siis nuoret toivot Taru Lahti ja Elli Junnila, jotka lähtevät pian edustamaan Suomea nuorten EM-kisoihin.

TOisessa pelissä ei kulkenut mikään. Tiukkaa oli, mutta minä en vaan saanut itsestäni mitään irti. Parini, Minna, oli hyvässä vedossa, joten oli ihan pakko pyytää häneltä ihan anteeksi kamalaa pelaamistani. Tappiohan siitä sitten tuli ja ihan suoraan parissa erässä jonna Väätäisell eja Sonja Teittiselle.

Muita pelejä ei enää ollut, mutta katsomista kyllä. Pelejä jatkui aina viiteen asti ja tarjolla oli oikein mukavaa viihdettä, kun lentopalloilijat tarpoivat hiekalla. Oli myös oikein mukava nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Kyllä vaan Tampereella on mukava käydä, kun siellä tuntee kuitenkin aika paljon ihmisiä ja tällä kertaa sinne oli vielä oikein kokoontunut heitä ihan sankoin joukoin.

Illalla sitten taas Suomi-Espanja-peliin. Täll äkertaa ei ollut ihan niin hyvä peli, kun Suomi suorastaan murskasi Espanjan. Aivan loistavaa peliä Suomelta. Torjunta toimi, vastaanotto toimi, passipeli toimi, kaikki toimivat niin smoothisti, ettei espanjooneilla vain ollut mitää jakoa. En silti ole koskaan ollut niin kuumassa pelissä kuin lauantaina. Kuumuus ilmeni kentällä pelaajien välisenä sanaharkkana, katsomossa villeinä vihellyksinä, buuauksena ja kannustuksena sekä pelissä räväköinä suorituksina raivolla höystettynä. Millaista lie pelit jossain Etelä-Euroopassa tai Etelä-Amerikassa, jossa ihmiset käyvät astetta lämpöisempinä kuin Suomessa.

Ilta jatkui pelin jälkeen taas ruokailulla ja Tampereen ihastelulla. Tällä kertaa ruokapaikkana oli Gringos Locos niin ikään Kehräsaaressa, Hookin naapurissa. Sain siellä aivan mielettömän Piña Coladan. Niin kuohkea, niin makea, niin ihana! Ja ruokakin oli oikein maukasta. Samilla jopa niin tulista kerrankin, että sanoi jopa suun olevan vähän tulessa. ;) Jälkiruuaksi oli vielä otettava pannukakkuja chilikastikkeella. Melko erikoinen yhdistelmä, mutta oikein toimiva.

Tampereellahan esiintyi lauantaina aivan Kehräsaaren lähettyvillä, Ratinassa, Iron Maiden. Ääni ja ihmismäärä olivat kyllä sitä luokkaa, että ei ihan joka viikonloppu Tampereella nähdä. Kovin oli mustaan T-paitaan pukeutunutta pitkätukkajengiä liikkeellä niin ympäri kaupunkia kuin myös meidän hotellissa.

Kun vihdoin pääsimme taas takaisin hotellille, niin minähän nukahdin melkein ennen kuin ehdin kaatua sänkyyn, niin raskas oli päivä ollut. Unet eivät ehtineet kovin pitkiksi venyä, kun piti taas repiä itsensä ylös ja pelaamaan. Eka erä taas niin tuskaa, toisessa erässä olkapää ei enää jaksanut, mutta onneksi Minna otti siitä meille voiton. Kolmannessa ei vaan ollut mitään järkeä, kun meillä oli vain kolme kättä käytössä. Niinpä lohkovoitto ja jatkopaikka Saara Eskolle ja Laura Tuomiselle.

Minun kuntoutus lentopallon ja biitsin peluuseen olkapään osalta on siis epäonnistunut. Olkapäässä on voimaa, mutta ei ilmeisesti oikeissa paikoissa tai ainakaan niissä pienemmissä lihaksissa. Lisäksi olkapää on todella jäykkä. En ole siis venytellyt tarpeeksi ja kun kättä nostaa, niin kiristää joka paikkaa ja ehkä siell äon jo jotain vauriotakin saattanut tapahtua. Nyt pitäisi siis saada lihakset rentoutettua ja avattua ja venyteltävä, sekä tehtävä paljon vastuskumiliikkeitä. Normaalikäytössä olkapää on ihan kunnossa, mutta pelaamiseen siitä ei vielä ainakaan ole.

Ja kun pelit loppuivat aamulla, niin koko loppupäivä jäi aikaa muiden pelien katsomiseen ja välillä vähän Maarianhaminassa opittujen taitojen palauttamiseen, eli kirjurointiin. Pelit olivat huikeita. Tiukkaa vääntöä ja taistelua. Hienoja palloralleja ja pieniä yllätyksiä. Upeaa pallonkäsittelyä ja lupauksia hienosta tulevaisuudesta. :) Keli oli koko viikonlopun ihan jees. Lauantaina vähän sateli, mutta pääasiassa oli poutaista.

Kotimatkalle lähdettiin yhtä kaveria pienemmällä porukalla, kun Ruotsin poika matkasi Vaasaan. Käytiin Ideaparkissa syömässä ja nähtiin yllättäen Mikko. :) Mikko on nimittäin ollut Ideaparkissa aina kun olemme siellä käyneet. :) Eihän kertoja ole kuin pari, mutta kuitenkin. :) Vedetiin Maailman parhaat pizzat, eli Kotipizzan Berlusconit. Ei minusta ollut hääppöinen. Kanttarellit ollivat kyllä ihan kiva lisä.

Kun jengi vihdoin pääsi Espooseen oli jo sellainen väsynyt, että taju olisi lähtenyt. Mutta oli vielä käytävä saunassa, kun puolalaisille se on kuitenkin harvinaisuus ja syötävä mansikkakakut kaapista pois. Puolalaiset muuten voittivat tuon Tampereen turnauksen ja heidän edesottamuksia voi muuten seurata heidän nettisivuiltaan www.marta-ewa.com.

Viikonloppu oli siis täynnä ohjelmaa ja tänään on olo sen mukainen. Kun aamulla aikaisin vein vielä tytöt kentälle, niin nyt ei ole kovin voittaja fiilis. Mutta eiköhän tämä tästä, kun oli niin kivaa. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa