Siirry pääsisältöön

Lisää juttua

Suuren osan lomasta vei pihatyöt. Aluksi pihatyöt ei sinänsä olleet mitenkään listalla, mutta koska paljon jäi tekemättä ennen lomaa, niin ei auttanut muu kuin jatkaa. Ennen lomaa ehdittiin tehdä terassi melkein valmiiksi ja aidat. Lomalle siis jäi yllättävän paljon hommaa: tarassi loppuun, istutukset (kukat, nurmikko), talon pääty ja etupiha. Kaikkia ei noista edes oltu ajateltu tehdä, mutta nälkä taisi kasvaa syödessä ja laitettiin loppuviimein ihan kaikki viimeistä piirtoa myöden kuntoon.

Lisää ja tarkempaa juttua tulossa yhteiseen blogiin jossain vaiheessa, kun Sami ehtii kirjoitella, mutta tässä minun näkemyksiä ja tunteita. :)

Takapiha terassilta katsottuna. Mökki on kivasti piilossa puskien välissä. Jasmin on kukkinut kauniisti valkoisena, mutta ikävästi pudottanut kaikki terälehdet pihalle. Tehtiin mökin edustalle laatoitus, kun eihän niin varjoisessa paikassa edes nurmikko kasva.


Terassin isompi osa. Uusi grilli näkyy hienosti nurkassa ja yrtit ja muut kasvit terassin laidalla. Nurmikko ei ole vielä lähtenyt kasvamaan, toivottavasti kuitenkin pian.


Terassin pienempi osa. Puutarhakalusteet odottelevat vielä öljyämistä ja lisääkin niitä pitäisi hankkia, jos aikoo vierailijoita kutsua. Kalusteet sijoitetaan toki jatkossa isommalle osalle ja tuohon pienemmälle sopisi mahtavasti vaikka riippukeinu kahdelle.


Morsiusangervojen eteen tehtiin kukkapenkki. Kukkapenkkiin laitettiin etupihalta varjoisan paikan kasvit, kuuliljat ja jotkin toiset liljat. Morsiusangervot on tässä vaiheessa vähän rumat, kun menin leikkaamaan niistä etuoksat. Kokonaan niitä ei voitu leikata, kun takana oleva aita on niin ruma huonokuntoisena. Penkissä onmyös kohta kukkiva dahlia ja kalloja.


Keväällä istuttamani kasvit ovat lähteneet hienosti kasvamaan. On tulossa kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja ananaskirsikkaa. Korianteri on jo isona ja sitä on paljon käytettykin. Myös basilikaa, oreganoa ja minttu apitäisi vielä tulla.



Talon nurkkaukseen Sami ja Samin sukulaiset tekivät todella hienot portaat, joista pääsee kulkeman talon päädyn kautta etupihalle. Valkoiset kivet ovat niin nätit ja ruusutkin näyttävät paremmilta, kun juurissa on kuorikate peittämäss ja estämässä rikkaruohoja. Kaikki reunustan isot kivet löytyivät laattojen alta.



Etupihalle ei sinänsä pitänyt tehdä mitään. Viime syksynä revin sieltä vuorenkilvet ja esiin paljastuivat kauniit kivet. Nyt kaivoin, harjasin ja pesin kivet esiin. Kun takapihalle tehtiin kukkapenkki, jonne vietiin Mummin aikoinaan istuttamat kasvit, niin etupihalle piti keksiä jotain. Kun kivet olivat niin hyvännäköiset, niin ajattelimme tehdä etupihasta hieman japanilaistyylisen. Niinpä hankimme sinne pienet havukasvit ja laitoimme samaa valkoista hiekkaa kuin talon sivulla. Havupuut ovat muuten himalajan kuusia ja ne kasvavat vain 30 senttisiksi maksimissaan.




Etupihan yleisen alueen kasvit ovat villiintyneet aikojen myötä todella rajusti. Ja koska kukaan muu kuin me ei niille tee mitään, niin päätimme ryhtyä toimeen. Karsimme villiintyneet vuorenkilvet, leikkasimme kuolleet ruusunoksat, sidoimme kaatuneet ruusunoksat ja harjasimme esiin kauniin kivireukuksen. Tässä todella siistinnäköinen tulos.


Nyt pitää vaan ylläpitää kaunista pihaa kastelemalla, karsimalla jnejne... Jotain kasveja menee vielä maahan, kun ovat niin intoutuneet koreissa kasvamaan. Ja jossain vaiheessa päästään myös nauttimaan pihan antimista. Kyllä Suomen kesä on niin kaunis ja nyt sitä voi ihastella ihan omassa kodissa! :)

Kommentit

  1. Voi että, oottepa saaneet todella hyvän näköiseksi takapihan ja tuo etupihan kivikko ja tuo havupuuryhmä on aivan upeita, mie tykkään ;))
    Takapihan terassi on ihanan iso, sinne sopii tosiaan vaikkapa se riippukeinu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa