Siirry pääsisältöön

Wiuh, mikä viikko!

Oliko viikko 18 todellakin vain 7 päivää? Menojen ja tekemisen puolesta tuntui melkein kahdelta viikolta. :)

Maanantai, wappuaatto:
Normaali työpäivä, viimeisten ruoka-ainesten hankinta ja mieletön meny Farangin malliin. Ruuan laittoon ja syömiseen meni rehellisesti aivan koko ilta. Puoli kuudelta aloiteltiin ja puolilta öin lopeteltiin. :)

Tiistai, wappu:
Teekkareille ja monelle muullekin epätyypilliseen tapaan wappupäivä meni sportaten. Heti aamusta pikkutytöt (P 9v. & M 8v.) matkaan Pohjois-Tapiolasta ja kohti Hyvinkäätä. Siellä kohteena Jaanankallio ja uusien kivien valloitus. Kiipeilemään päästiin koko porukan voimin, mutta ehdottomasti parasta olivat eväät. Mitä muutakaan wappuna eväinä pitäisi olla kuin dippivihanneksia ja dippejä, kolmioleipiä supertäytteillä, viinirypäleitä, tippaleipiä sekä simaa. Namnam! Keli oli aurinkoinen ja mieli korkealla, mahtavaa.

Vaan ei päivä siihen loppunut. Kallioilta suoraan hiekalle, eli biitsille. Sen jälkeen etsiskeltiin meidän vanhempia, jotka eivät vastanneet puhelimeen. Olivat penteleet menneet leffaan. :) Ja vielä päivän päätteeksi käytiin hakemassa uusi kahvikone ja mylly, joilla Sami saa tehdä herkkukahveja.

Keskiviikko:
Palaaminen takaisin arkeen yhden välipäivän jälkeen. Töitä, retki Napolin kanssa vanhalle työpaikalle moikkaamaan tuttuja ja katsastamaan missä tuo monella kansallisella ja kansainvälisellä palkinnolla palkittu kasvava nanotekniikkaa hyödyntävä laitevalmistaja tällä hetkellä menee. Ja korkeallahan siellä mennään, tässä viimeisin uutinen.

Ja kun olin jo valmiiksi Vantaalla, niin siitä oli helppo siirtyä Flamingoon katsomaan leffaa: Nälkäpeli.

Torstai:
Torstai-tiistai-torstai-tiistai..., johan sitä menee helpomminkin sekaisin, kun viikko alkoikin uudestaan keskiviikkona. Torstai oli ehkä viikon normaalein päivä. Ensin työpäivä ja siitä Salmisaareen Elixialle, Biitsille ja Kiipeilyareenalle. Kahdessa ensimmäisessä omat sporttisetiti ja viimeisessä toimin vain varmistajana.

Perjantai:
Todellinen vauhtipäivä. Töitä, tentti, pitkä kävely (Hkin yliopisto - Salmisaari) ja MM-lätkää.

Avajaisissa oli oikein hieno valoshow ja muodostelmaluisteluesitys. Puheet olivat mukavan lyhyitä. ;) Suomi voitti maalilla Valko-Venäjän. Yritystä kyllä oli, mutta valitettavasti viimeistely ontui. 

Lauantai:
Koko päivä lentopallon asialla Jyväskylässä. Ei itse kentällä pelaten, mutta kentän ääntä kuunnellen. :) Aikainen herätys pisti ajoissa nukkumaan.

Sunnuntai:
Kun menee ajoissa nukkumaan lauantaina, niin aikainen sunnuntaiherätys ei tunnu ollenkaan niin pahalta. Eikä varsinkaan silloin, kun aamiaisella on tarjolla herkkukahvia. Baristamestari vielä harjoittelee, mutta alku on jo hyvä näin ei_niin_paljon_kahvista_pitävälle.


 Aikaiseen aamuun oli kyllä syykin. Sääennusteet olivat näyttäneet aurinkoa aamulle ja kalliot kutsuivat. Tällä kertaa paikkana Nuuksion/Solvallan seinät. Sami veti ensimmäisen ulkoliidin pienen usutuksen jälkeen ja minäkin taas ylitin hieman itseäni reitillä, jossa ei pahemmin ollut vuoroin jalka- tai käsiotteita, siis kunnollisia ja selkeitä. Kello 13, kun meidän setti loppui, meni myös aurinko pilveen. Upea ajoitus. :)

Kodin kautta taas Pasilaan Hartwall Areenalle Suomea kannustamaan. Tällä kertaa vastassa Slovakia, mutta käsikirjoitus melkein sama, Suomelle maalin voitti ja maalivahdit palkittiin parhaina. Tuo tuloshan riittää ihan kisojen loppuun asti. Suomen veskat ovat kyllä sitä luokkaa, että voisivatkin pitää Suomen maalin puhtaana läpi kisojen. ;)

Koska lätkämatsi oli jo iltapäivällä, niin sitä ehti vielä treenaamaankin, melkein yövuoroon kylläkin. Ihmeen hyvin sitä sai itseään hiekalla liikutettua ja osuttua palloon rankan viikon päätteeksi. Ehkä jopa siksi, että paljosta ohjelmasta huolimatta, viikko oli todella mukava ja antoisa. Onneksi jokainen viikko ei ole kuitenkaan yhtä täyteen ahdettu! :)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Sunnuntaina sitten juhlitaan äitejä! :)

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa