Kauniita unia

Kiipeilyn myötä lisääntyneen ulkoilun vaikutukset ovat olleet järisyttävän suuret unen tarpeeseen. Kallioille  ei nimittäin mennä ihan vaan tunniksi, vaan yleensä siellä vierähtää vähintään kolme tuntia. Viikonloppuisin tuo ei ole mikään ongelma, kun liikkeelle voi lähteä heti aamutuimaan ja kotiin ehtii jopa ennen lasten nukkumaanmenoaikaa (mähän olen lapsi vielä). Arki-iltaisin sen sijaan illan tunnit eivät meinaa riittää millään, jos haluaa olla peiton alla ajoissa.

Hanna the Sportslady kirjoittaa omassa blogissaa hyvistä unista näin (jutun lopussa ja linkissä enemmän). Voi kun ehtisikin nukkua tuon 8-10 tuntia yössä. Kahdeksan tuntia täyttyy onneksi edes silloin tällöin, mutta sekään ei riitä millään, jos takana on vaikka kolme tuntia kapuamista ulkoilmassa. Mistä siis lisää tunteja vuorokauteen? En joka aamu haluaisi nousta silmät sikkuralla ja olla päivän ensimmäiset tunnit aivan pihalla.

Vaikka nämä auttavat, niin silti olisi kivempi, ettei myöskään joka aamu tarvitsisi käväistä kaupan kautta. Työpaikan automaattiakahviahan minä en pysty juomaan ja aamuisin ei ole aikaa vääntää kunnon cappuccinoja.

Uusin kalliolöytö on Kakarsberget Kirkkonummella. Hyvä, että melkein lähimaastoista löytyy vaihtelua, kun taidot eivät kartu niin nopeasti, että joka viikko voisi testailla uusia ja vaikeampia reittejä. Tuonne ehtii kivasti arki-iltanakin, samoin kuin Solvallaan ja ehkä myös Rollereille. Rollarit eivät vain ole ruuhkien kannalta parhaimmassa paikassa meiltä katsottuna.

Kakarsbergetill äon mielenkiintoisia luonnonmuodestelmia. On isoa kivilaattaa, savupiippua, halkeamaa, jättiläiskiviä ja hyvin suoraa seinää. Kallioiden vieressä virtaa puro, joka luo mahtavan elämyksen kiipeillä linnunlaulun ja luonnonrauhan keskellä. IAvan erilaista kuin Rollareilla tai Solvallassa, joissa tie menee vierestä.