Siirry pääsisältöön

Näytä mulle missä sul on rusketusraidat

Aurinko on paistanut sen verran mukavasti, että iho on päässyt vaihtamaan väriä. Olen onneksi suojannut itseni joka päivä, vaikka en ole välttämättä ulkona käynytkään. Naamaan suojakerrointa 30 ja muualle vähintään 10.

En tiedä miksi, mutta minulle tulee paljon pisamia ja nykyään myös isompia maksaläiskiä. Tänä kesänä otsa on kaikesta suojauksesta huolimatta melko läikikäs ja suorastaan ruma. Ylähuulen päälläkin on samaa oiretta, muttei onneksi niin voimakasta. Posket ja nenä ovat normaalin pisamaiset.

Ostin jenkeistä ainetta, jolla maksaläiskät pitäisi saada pois. Mutta minusta se ei vaan ole toiminut. Arbutinta suositellaan jossain, onko kokemuksia?

Muuten aurinko saa kyllä paahtaa minun ihoni ruskeaksi. Vältän kuitenkin palamista ja tänä vuonna se on onnistunut mukavasti. Vain hieman oli aurinkoihottumaan olkapäissä ja dekolteella, mutta sekin on jo poistunut. Yritän välttää kovasti rajoja, mutta se on mahdotonta varsinkin, kun sporttaa. Tuen pitää rinnuksilla on hyvä ja usein se onnistuu vain painijan selkämyksellä. Niinpä keskiselässä on melko ikävät rajat, vaikka niitä yrittääkin tasoitella aina kuin mahdollista. Rajat löytyvät myös etupuolelta. Olkaimet ovat jättäneet hyvin selkeät vaaleat alueet ja ne on niin mahdotonta saagda tasoitettua. Olisko kellään vinkkejä?

radiossa on useamman kerran puhuttu, että milloin aurinko ruskettaa ja milloin ei. Jossain sanotaan, että klo 15 jälkeen ei enää pahemmin rusketu ja klo 17 jälkeen tuskin ollenkaan. Näin töissä ollessa auringosta nauttiminen ruskettavassa mielessä siis tapahtuu vain viikonloppuisin. Onneksi kelit ovat nyt senkin sallineet, että joka päivä on ollut hyvä päivä.

Ei muuta kuin loppukessä kohti ja rajoja vahvistamaan, sitten talven tullemn toivomaan, että päivetys säilyisi mahdollisimman pitkään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa