Noran blog

Keksiviikkona pääsin taas kokeilemaan uutta lajia. Firman kanssa lähdettiin kohti Kymijokea ja kosken kuohuja. Koskesta ja sen suorituksesta enemmän Treenipäiväkirjassa . Mutta muista oheistoiminnoista täällä enemmän. Ohjaajat sanoivat ennen koskea, että ei tarvitse olla kuin saappaat ja maksimissaan sadehousut. Ei siellä muuten kastu. Itse laitoin onneksi vielä sadetakinkin, vaikka en eturivissä ollutkaan. Kyllä siinä olisi kastunut ihan täysin, jos ei olisi suojautunut ja ne, jotka eivät suojautuneet, kastuivatkin. Ja ne, joilla ei ollut pitkiä sadehousuja, saivat saappaansa täyteen vettä ja ehkä jopa pikkukaloja. :) Kuten Treenipäiväkirjassa totesin, olisi koskia voinut olla enemmänkin tai ehkä jopa isompiakin. Mutta tällaisena kokemuksena se sopii ihan kaikille ikään ja kuntoon katsomatta. Itse voisi ehkä kokeilla joskus ihan kajakilla koskenlaskua tai sitten koskikelluntaa. :) Pauhujen jälkeen oli saunan vuoro. Naiset pääsivät tynnyrisaunaan, koska se oli pienempi ja meidän firmas...

Elitra järjestää torstaina 28.5.2009 kahvakuulatreeniä ulkona . "Tapiolan rauhallisessa luonnossa. 50 min. pituinen tunti on tarkoitettu aikuisille kahvakuulaharjoittelun aloittelijoille sekä harrastajille. Järjestäjä toimittaa käyttöönne kohtuullisen määrän 8-20 kg kahvakuulia. Tunnille saa myös tuoda omia kuulia, täällä tavalla varmistaa tunnille mukaan pääsyn!" Aika: Torstai, 28 Toukokuu 2009, 18:00 - 18:50 Paikka: Hakalehdon kenttä sijaitsee Tapiolassa, "kolmion" Tennispuiston, Hakarinteen ja Tuuliniityn koulun keskellä. Parhaiten paikalle löytää Tuuliniityn koulun (Tuulikuja 8) parkkipaikalta. Parkkipaikan vastapäätä on leikkikenttä ja sen takana sijaitsee Hakalehdon kenttä! Tilaisuus on myös Facebookin kalenterissa .

Oksettaa, hartioita kiristää, päätä särkee, silmistä valuu vesi, ärsyttää, masentaa, väsyttää, joka paikkaan sattuu... Siinä vain muutamia oireita, joita olen viime aikoina tuntenut. 11h - 12h työpäivät, joiden päälle liikunnat ja liian lyhyet yöunet ovat tehneet tehtävänsä. Olo on kuin olisi pahemmassakin krapulassa. Parhaina hetkinä jopa niin kuin olisi kännissä. Pahin hetki oli lauantaiaamuna, kun olin lähdössä yllättämään kaveria polttareihin aamulla klo 6 ja laitoin hammasharjaa suuhun. Oksennusha sieltä tuli. Päätin jäädä vielä pariksi tunniksi lepäämään ja ottaa muutenkin aika iisisti. Perjantain treeneissä tasin olla aika pihalla, sillä en muista niistä juuri mitään ja olin kai laukonut jotain älyttömyyksiä. Jotain olen kuitenkin tehnyt, sillä pohkeet olivat todella kipeät. Sunnuntain urheilusetin (tennis+golf) jälkeen tuntui, etten pääse kotiin, kun joka paikassa tuntui. Jostain kumman syystä jännitän kroppaani ihan ylipaljon ja sillä tavalla saan hartiat täysin jumiin ja pääh...

En ole vieläkään oikein kunnossa ja piti taas keksiä jotain tekemistä kotona. Tekemistä, joka rasittaa mahdollisimman vähän. Niinpä katseln tallentamiani Amerikan Gladiaattorit jaksoja. Piti oikein tutustua paremmin sarjan gladiaattoreihin , kun olivat niin näyttäviä ja hyväkuntoisia. Myös kilpailijat näyttivät hyviltä ja olivatkin todella kovia. Ja kun ensimmäisen tuotantokauden voittajat pääsivät seuraavalle tuotantokaudelle gladiaattoreiksi, niin kyllähän he jyräsivät, vaikka olivatkin kooltaan aika paljon pienempiä kuin pumpatut alkuperäiset. Katsoin gladiaattoreita jo pienenä tyttönä 1990-luvulla. Olin ihan innoissan ja olisin halunnut mennä mukaan. Silloin olin vain liian nuori. Jos nyt Suomeen tulisi uudelleen kisat, niin voi olla, että lähtisin mukaan. :) Pitäisi vaan treenata aika kovasti ennen sitä. Hyvänäköiset gladiaattorit ja kilpailijat saivat kyllä minuunkin hiukan puhtia. Kyllä nyt pitää lopettaa valitus, alkaa keskittyä myös ruokailuun ja saada kroppaa hyvään kuntoon....

Tai ainakin oraien olevan kännissöm sillä tarina on seuraava: Tein joulun alla maitolikööriä, johon laitettiin vahvaa viinaa, maitoa, suklaata, vaniljatanko ja sitruunan kuoria. Tein juomaa lahjaksi, mutta en saanutkaan sitä koskaa paketteihin, sillä tuli vähn kiire ja ei ollut pulloja. Juoma jäi siis ämpäriinsä ja on siinä vieläkin. En löytänyt sopivaa kantta, joten jouduin käyttämään pikkasen liian pientä. Ilmojen lämmetessä takapihalla ämpäri on hieman lämpölaajentunut ja kansi ei sovi enää ollenkaan päälle. Tarkoituksena oli pullottaa juoma ennen kuin lämpimät ilmat ehtivät pilaamaan sitä, mutta kannen kolosta olikin nesteeseen päätynyt kärpäsiä ja muurahaisia. Niinpä siirin ämpärin pois terassilta vietäväksi kaatopaikalle. Kun ämpäri ei enää ollut terassilla, niin isommatkin eläimet kiinnostuivat siitä. Eläimet saivat jopa kammetua kannen auki, vaikka siinä päällä oli kiviä. Nämä isommat eläimet osoittautuivat oraviksi, joita on tarkkailun mukaan käynyt paikalla ainakin muutama er...

Torstaina oltiin Fabianinkadulla treenaamassa Elitralla . Oli pyhäpäivä, joten mentiin autolla. Aikaisemmin auton on saanut pyhäpäivinä hyvin Senaatintorin ympäristöön. Mutta nyt ei, tässä syy. Siis 10 000 muutakin halusi olla paikalla samaan aikaan. Meidän perheessä minä olen useinmiten ratissa ja niin nytkin. Oli vähän kiire ja yritin löytää varmoiksi paikoiksi tietämiltäni seuduilta paikkaa. Ajoreitti vain oli hieman eri kuin yleensä ja niinpä tulikin sitten vedettyä yksisuuntaista väärään suuntaan. Kun tyhjä tila viimein löytyi, niin haasteita tuotti paikan koko. Avensiksen farmarilla ei ollut pyöritystilaa taskuparkissa kuin 30 cm. Niinpä Sami näyttämään ohjeita ja minä pyörittelemään autoa ahtaassa välissä. Ja kuinka ollakaan siihen se saatiin. Takana olevaan autoon jäi n.1 cm ja eteen loput. Auto oli viivojen sisällä ja melko suorassa. Onneksi poislähtiessä oli autot vaihtuneet ja tilaa oli enemmän. :)

Useassa yhteydessä olen kuullut ihmisten puhuvan helatorstaina helluntaista . Mutta nämähän ovat kaksi täysin eri asiaa. Kun katsoo Wikipediasta asioiden selitykset, niin jo laskutapa ja historia ovat täysin erilaiset. Helatorstai on 40 päivää pääsiäisestä, kun Jeesus nousi taivaaseen. Helluntai on historialtaan juutalainen kiitos- ja elonkorjuujuhla. Sitä vietetään nykyään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Helluntaihin liittyy suomalaisilla sanonta 'Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä'. Heila siis tarvitsee olla hankittuna tänä vuonna vasta viikon päästä sunnuntaina, eikä nyt helatorstaina.

Viime aikoina olen pistänyt merkille, että joko on tullut blogiähky tai sitten blogittaminen ei ole enää niin hot juttu kuin vaikka vuosi sitten. Monen blogittajan, kuten minunkin, postailu on harventunut ainakin ja nekin harvemmat postaukset ovat lyhentyneet. Epäilen, että jutun aiheet olisivat heikenneet kuitenkaan. Blogeja on tullut kuitenkin paljon lisä ja kirjoittelenhan minäkin ainakin kahteen blogiin tänne ja Treenipäiväkirjaan . Lisäksi kirjoittelin talvella muitakin juttuja, kuten Facebookiin Minkkien peleistä ja onhan meillä Samin kanssa vielä kotiblogikin olemassa. Edellä mainitusta tuli mieleen, että ehkä myös Facebook on tavallaan ottanut blogikirjoittelulta sijaa. Siellä pääsee olemaan yhteydessä tiheämmin ja laajemman verkoston kanssa. Mutta uskon myös, että ihmisten kova kiire ja levon tarve on vähentänyt postailua ja varmasti myös blogien lukemista ja seuraamista. Itse seuraan noin kymmentä blogia. Onneksi on Google Reader, joka ilmoittaa kun valitsemiini blogeihin on...

Tänään oli melko aurinkoinen mutta todella kylmä kevätpäivä. Outo sen suhteen, että auringossa pärjäsi hyvin, mutta varjossa oli niin kylmä, että hengitys höyrysi. Lämpötila oli noin 13, mutta ilma oli niin kostea, että tuntui paljon kylmemmältä, jos ei tosiaan sattunut aivan auringon alle. Vielä kummallisemman näyn koin, kun ajoin illalla Keskustaa kohti. Tasan Kehä I:sen kohdalla iski sankka sumu ja se kesti ainakin Katajanokalle asti, varmasti Kehä I:sen toiseen päähän asti. Ilmeisesti läpötilaerot ovat sen verran suuret merellä ja kaupungissa, vai mistä muusta syystä tuollainen sumu iskee? Mutta miksi se alkoi juuri Kehä I:sen kohdalla? Miksei sumua ollut esim Haukilahdessa tai Westendissä? Asiasta uutisoitiin myös iltapäivälehdessä . Pari kuvaa sumusta. Ensin Kauppatorilla ja sitten Kehä I:sen kohdalla, jossa aurinko jo näkyy sumun takaa.

Katsottiin eilen elokuva nimeltään ' Katastrofin aineksia '. Sen on John Websterin elokuva ilmastonmuutosta vastaan vuoden öljydietillä. Diettiin osallistuu koko Websterin espoolaisperhe, johon kuuluvat vaimo ja kaksi alle 10-vuotiasta lasta. Elokuva herätti todella paljon ajatuksia. Erityisesti siksi, että kuvaukset oli tehty hyvin tutuissa maisemissa ja siinä kaihdettiin hyvin paljon muovia, joka jollain tavalla lähellä minun sydäntäni. Olenhan minä lukenut pääaineena polymeerimateriaaleja ja polymeerien prosessointia. Lisäksi sivuaineena olen opiskellut ympäristötekniikkaa ja materiaalitekniikan perusopintoihinkin kuuluu materiaalien kierrätys. Elokuvassahan perhe keskittyy erityisesti siihen, miten paljon öljyä se käyttää. Muovihan tehdään pääsääntöisesti öljystä ja kulkuvälineet käyttävät öljyä. Lisäksi keskitytään siihen millainen hiilijalanjälki jää käytetyistä toiminnoista. Todella hienoja muutoksia perhe saa aikaan, mutta kyllähän he joutuvat tekemään paljon myös uhra...

Sairastellessa ei juuri muuta jaksanut tehdä kuin nukkua ja lukea kirjoja. Tuli "tuhottua" aika monta opusta ja tässä niistä pieni yhteenveto. Paras: Khaled Hosseini - Tuhat loistava aurinkoa Kirjahan ei ole mikään kaunis tarina. Loppu on sentään melko onnellinen. Kirja kertoo afganilaisista naisista ja heidän asemastaan Afganistanissa muutaman menneen vuosikymmenen ajalta. Todella yksityiskohtaisesti ja totuutta säästelemättä kirjoitettu kirja. 1. perintöprinsessa: Dan Brown - Enkelit ja Demonit Aluksi vähän tahmea, mutta sitten erittäin jännittävä kirja Robert Langdonista, joka yrittää pelastaa Vatikaanin ja neljä kardinaalia tuholta. Tämäkin kirja oli hyvin yksityiskohtainen ja ehkä juuri siksi niin jännä. Paikat ja tunteet on hyvin kuvailtu ja vei mukanaan Roomaan. Tykkäsin myös uskonnon kyseenalaistamisesta ja tieteellisistä pohdinnoista. Ei muita palkintosijoja toukokuun kirjoissa. Mutta kruunun tia tiaran päähänsä kyllä ansaitisi seuraava kirja, jonka luin jo aiemmin ...

Aika vierähtää niin nopeasti. Pitäisi kirjoittaa heti ja lyhyesti, niin tulisi juttua useammin. Nyt tästäkin kirjoituksesta voisi tulla liian pitkä, ellen vain luettele viikon kohokohdat: - Loistavaa palvelua Blue1:n tiskillä lentokentällä: kävin ostamassa ylibuukkausesta saadulla lahjakortilla lennon. Menin tiskille, kerroin asiani ja ystävällinen rouva alkoi toimia erittäin nopeasti ja rivakasti. Aloin änkyttämään jotian ja hän lopetti toimintansa katsoi minuun ja sanoi: 'Kysy vaan!'. Olen ihan otettu, enkä meinannut saada sanaa suustani. Homma tuli hoidettua oikein sujuvasti, kiitos hyvän palvelun. - Enkelit ja demonit : Kävimme heti ensi-iltanäytöksessä katsastamassa Dan Brownin kirjaan perustuvan leffan. Edellinen vastaavahan oli Da Vinci -koodi ja pääosassa oli kuten viimeksihin Tom Hanks Robert Langdonina. Luin kirjan häthätää ennen leffaa. Onneksi olin sairauslomalla, niin sain sen kahlattua nopeammin kuin olin kuvitellut läpi. Kirjahan oli muutenkin oikein hyvä ja vei ...

Kun ei pääse itse urheilemaan, niin pitää yrittää hoitaa vierotusoireita jotenkin muuten. Tällä kertaa se hoitui pelaamalla NHL:ää Playstation 3:lla. En tosiaan ole aikaisemmin pelannut ja nuo ohjaimet ei ihan ole hallussa. Niinpä aluksi testattiin ihan vanhoilla ohjainnapeilla, mutta koska turpaan tuli Iso-Britanialta, niin otettiin käyttöön uudet käskyt. Ja sieltähän se voitto irtosi Japanista. :) Mulla tosiaan ei ole muita säätöjä joystickeille kuin on ja off. Eli täysillä siihen suunta mihin tahdotaan tai sitten kökötetään paikallaan. No, kyllä mä silti ainakin kerran osuin taklauksessa, tein pari maalia ja syötinkin. Liian usein tuli kyllä oltua paitsiossa ja puolustajana jossain nurkassa tai maalin takana jumissa. Kivaa oli, pitää testata uudelleen, jos ei pääse itse toteuttamaan itseään urheiluradoille.

Viikonloppu meni nopeasti. Osaksi siitä syystä, että oli hyvää seuraa ja ohjelmaa, osaksi sen takia, että paluu töihin lähestyi uhkaavasti. Näin jo unis lauantain ja sunnuntain välisenä yönä töistä ja siitä pinosta, joka odotti viikon sairastelun jälkeen. En ole sairastellut hirveästi. Sairaslomalla olen ollut lääkärin määräämänä olkapääleikkauksen (joulukuu 2007-tammikuu 2008, 5 vk), edellisen poskiontelotulehduksen (marraskuu 2008, 2 pv), nykyisen poskiontelotulehduksen (toukokuu 2009 3 pv), vatsavaivojen (kesä 2006, 2 pv) ja korvatulehduksen (helmi-maaliskuu 2005, 4 pv) takia. Pitämättömiä sairaslomia siis riittäisi enemmänkin... No, joka tapauksessa nyt ja aikaisemminkin tunnen huonoa omatuntoa siitä, että olen poissa töistä, enkä tee mitään edes kotoa käsin. Vaikka sehän taitaa olla sairasloman tarkoitus. Ja kyllähän tämä näin jälkikäteen vähän-niin-kuin kostautuu, kun lukemattomia meilejä on satoja, todo-lista on useamman sivun mittainen ja aikataulut meinaavat vähän luistaa. Olo...

Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli niin ihana, että oli pakko olla ulkona. Samalla tuli myös laitettua ja tarkasteltua pihaa. Viime vuonna valitettavasti tapoin saamani tuijan. Anteeksi Kummitäti! Nyt ostettiin uusi, varren kanssa ja istutettiin se kuolleen paikalle. Takapihalle halusin myös vähän väriä, sillä unohdin viime syksynä laittaa tulppaanien sipulit maahan. Homma jäi vähän puolitiehen silloin, kun syksy oli niin pitkä, enkä halunnut tulppaanien nousenvan jo jouluna. Valitettavasti ne jäi sitten kokonaan ja tänä keväänä sain varastosta heittää pelkät sipulien kuoret pois, kun hiiret olivat käyneet ne syömässä. Pari krookusta ja ehkä tulppaaninkin alkua maasta nousee viimevuotiselta paikalta. Värinä pihaa koristamaan hommasin gerberoita. Edellä mainittujen lisäksi pihalla kasvaa mikälie rikkaruoho. Siinä on kyllä nätit kukat ja se poistuu nurmikkoa peittämästä ihan kesän alussa.

Kun sairastaan, niin pitäähän sitä itseään helliä. Ruisleipää kirjolohen mädillä ja avokadolla, Nam! Leipä Tapiolan Leipomosta, ihan naapurista. Se oli lämmin, kun sen eilen aamulla sieltä hain!

Taas sama juttu. Viimeksi näin kävi lähes tasan puoli vuotta sitten. Tulehdus on bakteeriperäinen ja lähtee antibiooteilla kolmen päivän kuurilla. Sitä vaan mietin, että mistä tuo on tullut ja Wikipedia kertoo ehkä puolitotuutta. Wapun päivän pöly ja tupakan savu ilmeisesti... Eipä tässä elämässä olekaan tullut juuri sairasteltua ja sinänsä tämä tuli ihan kohtuulliseen paikkaan, koska olen ollut aika rikki kaikesta stressistä. Kroppa ei muutu, vaikka tekee mitä ja töissä on aikalailla hommia. Nyt saa levätä ihan lääkärin määräyksestä!

Lyhyt postaus, kun pidempään ei pysty. Sänky kutsui maanantai-iltapäivänä ja pitää kiinni vieläkin. Kurkku karheana, ääni tukossa, nenä täynnä räkää ja korvat kipeänä. Huomenna lääkäriin! Myöhemmin sitten postauksia Wapusta, aurinkoisesta kevätviikonlopusta ja muusta kivasta!