Siirry pääsisältöön

Saksiniekkojen syönnin pikakurssi

Tuossa ehdittiinkin jo kysyä, että koskakohan olis rapujuhlat. Ja kysymyshän oli juuri tälle päivälle hyvin ajankohtainen, sillä Iloisen ihmisen allakastani löytyi tälle viikolle omistettu opetus. :)



------

Ravut syödään käsin, mutta hyvänä apuvälineenä toimii rapuveitsi. Jokaisella saksiniekkojen ystävällä on oma syömäjärjestyksensä, joka on lunnollisesti juuri se ainoa ja oikea! Monet aloittavat syömisen saksista tai pyrstöstä. tartu rohkeasti vaan saksiniekasta kiinni ja löydä oma tyylisi!!

Syöntitapoja ja -järjestyksiä on siis useita. Tässä yksi ohje:
1. Irrota ravun sakset taittamalla ja väännä ensin irti saksen pienempi haara. Katkaise kärki rapuveitsen reiän avulla ja imaise mehut.
2. Katkaise seuraavaksi saksen isomman haaran kärki rapuveitsellä. Imaise mehut. Leikkaa saksen kylki auki ja kaiva liha esiin. Toista käsittely toiselle sakselle.
3. Irrota selkäpanssari ja imaise keskivartalon mehu suuhusi. Kaavi kuoren alla oleva valkoinen tahna, "rapuvoi", talteen. Se maistuu esim. paahtoleivän päälle siveltynä.
4. Imeskele keskiosan lihat, mehu sekä mahdollinen mäti (tyttöravuilla). Mikäli haluat, voit myös irrottaa pikkujalat ja imeä niitä.
5. Väännä ravun pyrstö irti. Poista kilpi ja kaiva pysrtöliha esiin. Poista peräsuoli vetämällä. Suolen tummuus riippuu siitä, miten kauan rapu on oleillut pyydyksessä. Tämän jälkeen pyrstöliha on valmis syötäväksi.
6. Nautiskele ravun lihat sellaisenaan tai kerää ne voidellulle paahtoleivälle ja ripottele päälle hienonnettua tilliä. ota ensimmäiselle pyrstölle snapsi.

Kommentit

  1. Anonyymi7/8/07 10:22

    Bodyguardilla on kuulemma rapuveitset. Tai siis turvallisuusjohtajalla...

    VastaaPoista
  2. Loistavaa Turvallisuusjohtaja! :) Mä oli jo laittamassa niitä tuparilahjalistalle. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa