Nimittäin jonottaminen. Perjantaina pelien päätytyyä jäimme Keskustaan syömään. Ensin ruokapaikan saaminen ja sitten syöminen vvenyivät siten, että emme saaneet autoa enää ulos Forumin parkista. Klo oli nimittäin n.24.00, oli perjantai ja oli Taiteiden yö. Kaikki ovet ja hissit olivat siis kiinni, koska piti päästä yökerhoon ja en tiedä miksi. :)
No, oli siis pakko mennä kotiin bussilla, vaikka muitakin vaihtoehtoja pohdittiin. Oli nimittäin sellainen tilanne, että Samin piti vielä tehdä töitä yöllä ja tietokone oli autossa. Kotona oli kyllä toinen kone, mutta auton koneessa oli hommat valmiina. Odotettaisiinko aamuun, että saataisiin kone sieltä vai uhraisiko Sami unia työn uudelleen tekemiseen. Niinpä vaihtoehtoina tilanteessa olivat se bussi, johon jonoa oli ainakin 50m ja seuraava lähtisi puolen tunnin päästä, taksi - ei sitä kuitenkaan saisi, sillä porukkaa oli niin paljon liikkeellä, hotelli - tulisi aika kalliiksi yhden yön takia, vaikka kyllähän auto yön yli parkkihallissakin maksaa.
No, päädyimme siis bussijonoon ja toivoimme parasta. Parasta toivoimme myös siinä vaiheessa, kun ihmiset (eriyisesti se yksi nainen minihameessa) etuilivat tylysti jonon kärkeen. Miten ei tajuta jonottaa, miten ollaan niin törkeitä. No, mepä onneksi mahduimme viimeisinä bussiin ja pääsimme kotiin. Voinen vielä lisäksi todeta, että tämä minihameinen meni jopa Lauttasaaren itäpäähän, joten olisi ehkä voinut valita toisenkin bussin. Rannalle nimittäin jäi aika paljon porukkaa.
Onneksi bussikuski oli loistava. Noora ja minä viihdytettiin kuskia, joka oli ihan mukana. Laittoi jopa valoa päälle, kun kenkä tippui kassista, että se löydettäisiin. Kuski myöskin otti bussin ihan täyteen ja kehotti asiakkaita menemään matkan varrella takaovesta, sillä edessä oli tiukkaa. :)
Silti vieläkin ottaa päähän tuo etuilu. Jäi harmittamaan, että miksi kukaan ei kommentoinut mitenkään. Itse ei oikein kehdannut, kun oli 10 metrin päässä tapahtuma paikasta.
kun tilanne li päällä Nooran kanssa pohdimme myös, että miksi kaikki ihmiset ovat niin tylyjä toisilleen. Miksi ei auteta kaveria vaan sorretaan! Ei kuulu kiitoksia, ei anteeksipyytöjä, ei mitään! Ja miksi on käveltävä päin, ei väistetä. Alkoi nimittäin sekin hieman ottamaan päähän, kun käveli kolmen kassin kanssa, jotka yhteensä painoivat noin 40 kg ja koko ajan ihmiset kävelevät kasseja päin.
Mutta tämä tästä avautumisesta! Minä ainakin kiitän, pyydän anteeksi, otan toiset parhaani mukaan huomioon ja autan toisia, kun tulee mahdollisuus. :)
No, oli siis pakko mennä kotiin bussilla, vaikka muitakin vaihtoehtoja pohdittiin. Oli nimittäin sellainen tilanne, että Samin piti vielä tehdä töitä yöllä ja tietokone oli autossa. Kotona oli kyllä toinen kone, mutta auton koneessa oli hommat valmiina. Odotettaisiinko aamuun, että saataisiin kone sieltä vai uhraisiko Sami unia työn uudelleen tekemiseen. Niinpä vaihtoehtoina tilanteessa olivat se bussi, johon jonoa oli ainakin 50m ja seuraava lähtisi puolen tunnin päästä, taksi - ei sitä kuitenkaan saisi, sillä porukkaa oli niin paljon liikkeellä, hotelli - tulisi aika kalliiksi yhden yön takia, vaikka kyllähän auto yön yli parkkihallissakin maksaa.
No, päädyimme siis bussijonoon ja toivoimme parasta. Parasta toivoimme myös siinä vaiheessa, kun ihmiset (eriyisesti se yksi nainen minihameessa) etuilivat tylysti jonon kärkeen. Miten ei tajuta jonottaa, miten ollaan niin törkeitä. No, mepä onneksi mahduimme viimeisinä bussiin ja pääsimme kotiin. Voinen vielä lisäksi todeta, että tämä minihameinen meni jopa Lauttasaaren itäpäähän, joten olisi ehkä voinut valita toisenkin bussin. Rannalle nimittäin jäi aika paljon porukkaa.
Onneksi bussikuski oli loistava. Noora ja minä viihdytettiin kuskia, joka oli ihan mukana. Laittoi jopa valoa päälle, kun kenkä tippui kassista, että se löydettäisiin. Kuski myöskin otti bussin ihan täyteen ja kehotti asiakkaita menemään matkan varrella takaovesta, sillä edessä oli tiukkaa. :)
Silti vieläkin ottaa päähän tuo etuilu. Jäi harmittamaan, että miksi kukaan ei kommentoinut mitenkään. Itse ei oikein kehdannut, kun oli 10 metrin päässä tapahtuma paikasta.
kun tilanne li päällä Nooran kanssa pohdimme myös, että miksi kaikki ihmiset ovat niin tylyjä toisilleen. Miksi ei auteta kaveria vaan sorretaan! Ei kuulu kiitoksia, ei anteeksipyytöjä, ei mitään! Ja miksi on käveltävä päin, ei väistetä. Alkoi nimittäin sekin hieman ottamaan päähän, kun käveli kolmen kassin kanssa, jotka yhteensä painoivat noin 40 kg ja koko ajan ihmiset kävelevät kasseja päin.
Mutta tämä tästä avautumisesta! Minä ainakin kiitän, pyydän anteeksi, otan toiset parhaani mukaan huomioon ja autan toisia, kun tulee mahdollisuus. :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!