Siirry pääsisältöön

Tikka Masala ja muut herkut!

Halusin tehdä Jennille ja Jarnolle jotain hyvää ruokaa. Meillä on todella samanlainen ruokamaku, joten tiesin, että jos minä pidän, niin hekin pitää. Niinpä päätin tehdä tikka masalaa pääruuaksi.

Etsin reseptin netistä ja sieltä löytyikin aivan loistava Pikku Nepalin sivuilta. Laitoin kanat marinadiin torstai-iltana, jotta maustuisivat kunnolla. Alkupalaksi halusin jonkun melko kevyen salaatin ja löysinkin mielenkiintoisen avokadosalaatin, johon tuli mukaan myös päärynää ja kastikkeeksi sinihomejuusto-kermaviilikastike. Jälkiruuaksi oli luvassa turkkilasita hedelmäsalaattia.

Koska emme olleet luoneet mitään aikataulua päivälle, niin pääruuan valmistaminen ja aloittaminen venyi iltayhdeksään. ;) Siinä sitten ensin kanat uuniin grillin alle ja alkupaloja ja jälkkäriä valmistamaan. Lopulta kastikkeen tekoon ja sitten jo syötiinkin. Ja oli ihan mieletöntä! Siis niin pehmeän, mutta tulisen makuista. Kanat olivat pinnalta mukavan rapeita ja sisältä niin pehmeitä. Santa marian Raita pehmensi mukavasti ja saman puljun korianteri-valkosipuli Naan-leipä täydensi. Mangolassia ei voinut valmistaa, kun Minttu oli jo nukkumassa, mutta viini upposi hyvin.

Kaikki eivät kyenneet enää jälkiruualle ja myöhäisiltaan takoitettu juustotarjotin jäi avaamatta. :) Kaikki olivat kylläsiä ja tyytyväisiä! :)

Sunnuntaina juustot löysivät aamiaispöytään croisanttien seuraksi. Samoin myös jäljelle jäänyt jälkiruoka päätyi pöytään. Lounaaksi oli tarjolla poro-juusto-keittoa rieskan kera ja jälkiruuaksi kahvipirtelöä tai tarkemmin jääkahvia.

Kyllä ruuanlaitto on vaan niin kivaa ja erityisesti hyvän ruuan laitto. Ja seuraavaksi sitten kokeillaan niitä susheja... :)

Kommentit

  1. Oot niin Guru-kokki ettei pysty tajuun, oli aivan taivaalliset ruoat ja tosi ihana v-loppu. useemmin selkeesti.pitää tehdä.
    Jenni

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa