Perjantaina ajattelin valmistautua hyvin lenkille. Ajatuksena oli tankata vähän, mennä ulos liikkumaan ja ottamaan vetoja ja sitten käydä saunassa ja venytellä päälle. Toiveena oli myös, että Sami hieroisi lihakset auki.
Mutta mutta, eihän siinä sitten ihan niin tehty. Perjantaina menin Äitin ja Iskän kanssa käymään kenkäostoksilla ja tulin kotiin viidenmaissa. (Siis kengät ostettiin vain Äitille :)). Sitten ajattelin syödä ja tehdä kotihommia. Kumma kyllä kotihommien jälkeen maistui eniten uni. :) Ja Samikin oli nukkumassa 54 tunnin työurakan jälkeen, joten sinne viereen vaan keräämään voimia. Uni maistuikin niin hyvin, että heräsin vasta parin tunnin päästä kahdeksalta, eikä enää ehtinyt tehdä juuri mitään suuniteltua. :) Joten se siitä valmistautumisesta.
matkaan lähdettiin lauantaina yhdeksän maissa Janin kyydillä, Janin uutukaisella Honda Accordilla. Kilometrejä autossa oli 100 km ennen reissua. :) Jo aamulla jännitti sen verran, että vatsa toimi kiitettävästi ja pakatessa huomasin unohtaneeni syödä aamiaisen. Matka Tampereelle sujui kuitenkin erittäin mukavasti vichyä litkiessä. Tampereella ilmoittauduttiin suoraan Ilvekseen ja saatiinkin heti huone. Eikä ihan mikä tahansa huone, vaan kerros oli 16. ja näköalat mitä parhaimmat. :) Enpä ole koskaan nähnyt Tamperetta vastaavasta kulmasta, paitsi tietty Näsineulasta... ;)
Ja niinkuin kuvista voi nähdä, niin keli ei ollut mitä parhain keskipäivällä Tampereella. Sadetta oli luvassa myös iltpäiväksi...
Majoittumisen jälkeen pieni ruokahetki Amarillossa: vuohenjuustolla höystettyä tomaattikeittoa ja pieni kanasalaatti. Oli tosi hyvää, mutta hermostuneisuus vei voiton sekä päässä että vatsassa. ;) Miten voi joku lenkki jännittää ihmistä noin paljon. :/
Sitten ei muuta kuin vaatteiden vaihto ja kohti Pyynikin urheilukenttää. Kentällä esittäytyi koko tapahtuma kokonaisuudessaan. Oli siideritelttaa, oli terassia, oli esitteitä ja näytteitä, oli Hunksia, Hansua ja Pirreä, Kaalimatoa, enkeleitä jne... Jalat vähän jäykistyi kylmässä ilmassa seistessä Hunkseja katsellessa, mutta piti alkaa vähän verryttelemään ja hakeutumaan lähtöpaikalla n. 30 min ennen lähtöä. Sykemittarit sekoili, kun oli niin paljon lähellä ja vessajonot oli tupaten täynnä väkeä. Sitten hakeutuminen eturiviin, jotta pääsee kävelijöiden ja sauvojien edelle.
Juoksujengi ennen lenkkiä, kun vielä oli päällä kaikki mahdollinen. Kuvassa vasemmalta Johanna, Jenni ja Maiju. Aurinkokin alkoi pikkuhiljaa tulla esiin, kun lähtöhetki lähestyi. :)
Lähdön hetki lähestyi ja joukosta löytyi myös Virpi Ojakangas-Palmunen. Siis valmennuskeskuksen valmentaja-johtaja minun lukioajoiltani. Virpin ja Maijun kanssa sitten lähdettiinkin yhdessä matkaan. Jenni ja Johanna tulivat perässä, mutta pyyhälsivät ohi, kun Pyynikin näkötorni oli ohitettu. Käsittämätöntä, että miten voi olla edessä niin paljon ihmisiä, jos lähtee lähdes eturivistä ja juoksee. No, ehkä pientä vilppilähtöä oli havaittavissa. :)
Minulla oli Samin FRWD lainassa, joten näin koko ajan juoksunopeuteni. Virpin kanssa taivallettiin yhdessä sellainen 6 kilometriä jutellen menneitä ja vaihdellen kuulumisia. Matkalla oli myös Martsu, joka kiitteli meilistä. :) Juoksijoille reitti oli hiukan huono, sillä varsinainen reitti oli 7,5 kilometkiä ja jos halusi mennä neljännesmaratonin, niin sitten vain kierrettiin yksi lisälenkki. Tulimme siis takaisin 7,5 kilometrin reitille juuri kun pahin kävelyruuhka oli paikalla. Siinä sitten ohiteltiin kävelijöitä ja sauvoja. :( Ei oikein hyvin järjestetty juoksutapahtumaksi, mutta totuus tapahtumasta selvisikin minulle vasta seuraavan päivän Aamulehdestä (kuva).
Tapahtumassa ei siis ollut mikään liikunta pääosassa, vaan hauskanpito. Ja saattoi siellä tosiaan ola myös ihan hikiurheilijoitakin... :/ No, ehkä me sitten otettiin vähän liian tosissamme... ;P
Takaisin lenkkiin. Lähdin ottamaan kuuden kilsan jälkeen pientä loppukiriä. Jennin ja Johannan ohitin siine 8 km kohdalla ja jatkoin kohti loppua ja sitä pahinta. Lopssa oli siis edessä nousu Pispalan harjun kautta Pyynikin näkötornille. :/ Muuten juoksin kyllä koko matkan, mutta ylämäet oli pakko kävellä. Enkä nyt tiedä hävisinkö siinä mitään, sillä en juurikaan jäänyt tehokkalla ja pitkällä askeleella harppoessani juoksijoille juuri yhtään ja tasaisilla ja alamäkipätkillä minull aoli enenmmän voimia. Näkötornilta alkoi alamäki kohti Pyynikin kenttää. Vitsi, niin harmittaa, kun en ottanut mitään loppukiriä. Jatkoin loppuun asti tasaista vauhtia alamäestä huolimatta. :/ Voimia olisi kyllä ollut ja aikaakin olisi voinut parantaa. Ajakseni nimittäin tuli 1.11.38.
Tässä kuva reitistä:
Maalissa oli vastassa joukko miehiä, mutta minua ei huvittanut halata. ;) Käteeni sain pussin esitteitä ja näytteitä ja sittne ruuaksi kiisseliä. Ei nimittäin sopinut nuo tarjolla olevat ruuat. Olo oli hyvä, kuuin ei olisi juuri mitään tehnytkään. Silti harmittaa se, ettei ottanut loppukiriä. Tapahtuma oli muuten hauska, mutta juomapiste oli n. 1,5 km ennen maalia, juoksijoille järjestelyt olivat huonot, itse oli varautunut sateeseen, mutta aurinko paistoi ja omia juomia ei ollut. Nuo kaksi viimeistähän oli oma moka, joten ensi vuonna kerrasta oppineena parantamaan aikaa... :)
Mutta mutta, eihän siinä sitten ihan niin tehty. Perjantaina menin Äitin ja Iskän kanssa käymään kenkäostoksilla ja tulin kotiin viidenmaissa. (Siis kengät ostettiin vain Äitille :)). Sitten ajattelin syödä ja tehdä kotihommia. Kumma kyllä kotihommien jälkeen maistui eniten uni. :) Ja Samikin oli nukkumassa 54 tunnin työurakan jälkeen, joten sinne viereen vaan keräämään voimia. Uni maistuikin niin hyvin, että heräsin vasta parin tunnin päästä kahdeksalta, eikä enää ehtinyt tehdä juuri mitään suuniteltua. :) Joten se siitä valmistautumisesta.
matkaan lähdettiin lauantaina yhdeksän maissa Janin kyydillä, Janin uutukaisella Honda Accordilla. Kilometrejä autossa oli 100 km ennen reissua. :) Jo aamulla jännitti sen verran, että vatsa toimi kiitettävästi ja pakatessa huomasin unohtaneeni syödä aamiaisen. Matka Tampereelle sujui kuitenkin erittäin mukavasti vichyä litkiessä. Tampereella ilmoittauduttiin suoraan Ilvekseen ja saatiinkin heti huone. Eikä ihan mikä tahansa huone, vaan kerros oli 16. ja näköalat mitä parhaimmat. :) Enpä ole koskaan nähnyt Tamperetta vastaavasta kulmasta, paitsi tietty Näsineulasta... ;)
Ja niinkuin kuvista voi nähdä, niin keli ei ollut mitä parhain keskipäivällä Tampereella. Sadetta oli luvassa myös iltpäiväksi...
Majoittumisen jälkeen pieni ruokahetki Amarillossa: vuohenjuustolla höystettyä tomaattikeittoa ja pieni kanasalaatti. Oli tosi hyvää, mutta hermostuneisuus vei voiton sekä päässä että vatsassa. ;) Miten voi joku lenkki jännittää ihmistä noin paljon. :/
Sitten ei muuta kuin vaatteiden vaihto ja kohti Pyynikin urheilukenttää. Kentällä esittäytyi koko tapahtuma kokonaisuudessaan. Oli siideritelttaa, oli terassia, oli esitteitä ja näytteitä, oli Hunksia, Hansua ja Pirreä, Kaalimatoa, enkeleitä jne... Jalat vähän jäykistyi kylmässä ilmassa seistessä Hunkseja katsellessa, mutta piti alkaa vähän verryttelemään ja hakeutumaan lähtöpaikalla n. 30 min ennen lähtöä. Sykemittarit sekoili, kun oli niin paljon lähellä ja vessajonot oli tupaten täynnä väkeä. Sitten hakeutuminen eturiviin, jotta pääsee kävelijöiden ja sauvojien edelle.
Juoksujengi ennen lenkkiä, kun vielä oli päällä kaikki mahdollinen. Kuvassa vasemmalta Johanna, Jenni ja Maiju. Aurinkokin alkoi pikkuhiljaa tulla esiin, kun lähtöhetki lähestyi. :)
Lähdön hetki lähestyi ja joukosta löytyi myös Virpi Ojakangas-Palmunen. Siis valmennuskeskuksen valmentaja-johtaja minun lukioajoiltani. Virpin ja Maijun kanssa sitten lähdettiinkin yhdessä matkaan. Jenni ja Johanna tulivat perässä, mutta pyyhälsivät ohi, kun Pyynikin näkötorni oli ohitettu. Käsittämätöntä, että miten voi olla edessä niin paljon ihmisiä, jos lähtee lähdes eturivistä ja juoksee. No, ehkä pientä vilppilähtöä oli havaittavissa. :)
Minulla oli Samin FRWD lainassa, joten näin koko ajan juoksunopeuteni. Virpin kanssa taivallettiin yhdessä sellainen 6 kilometriä jutellen menneitä ja vaihdellen kuulumisia. Matkalla oli myös Martsu, joka kiitteli meilistä. :) Juoksijoille reitti oli hiukan huono, sillä varsinainen reitti oli 7,5 kilometkiä ja jos halusi mennä neljännesmaratonin, niin sitten vain kierrettiin yksi lisälenkki. Tulimme siis takaisin 7,5 kilometrin reitille juuri kun pahin kävelyruuhka oli paikalla. Siinä sitten ohiteltiin kävelijöitä ja sauvoja. :( Ei oikein hyvin järjestetty juoksutapahtumaksi, mutta totuus tapahtumasta selvisikin minulle vasta seuraavan päivän Aamulehdestä (kuva).
Tapahtumassa ei siis ollut mikään liikunta pääosassa, vaan hauskanpito. Ja saattoi siellä tosiaan ola myös ihan hikiurheilijoitakin... :/ No, ehkä me sitten otettiin vähän liian tosissamme... ;P
Takaisin lenkkiin. Lähdin ottamaan kuuden kilsan jälkeen pientä loppukiriä. Jennin ja Johannan ohitin siine 8 km kohdalla ja jatkoin kohti loppua ja sitä pahinta. Lopssa oli siis edessä nousu Pispalan harjun kautta Pyynikin näkötornille. :/ Muuten juoksin kyllä koko matkan, mutta ylämäet oli pakko kävellä. Enkä nyt tiedä hävisinkö siinä mitään, sillä en juurikaan jäänyt tehokkalla ja pitkällä askeleella harppoessani juoksijoille juuri yhtään ja tasaisilla ja alamäkipätkillä minull aoli enenmmän voimia. Näkötornilta alkoi alamäki kohti Pyynikin kenttää. Vitsi, niin harmittaa, kun en ottanut mitään loppukiriä. Jatkoin loppuun asti tasaista vauhtia alamäestä huolimatta. :/ Voimia olisi kyllä ollut ja aikaakin olisi voinut parantaa. Ajakseni nimittäin tuli 1.11.38.
Tässä kuva reitistä:
Maalissa oli vastassa joukko miehiä, mutta minua ei huvittanut halata. ;) Käteeni sain pussin esitteitä ja näytteitä ja sittne ruuaksi kiisseliä. Ei nimittäin sopinut nuo tarjolla olevat ruuat. Olo oli hyvä, kuuin ei olisi juuri mitään tehnytkään. Silti harmittaa se, ettei ottanut loppukiriä. Tapahtuma oli muuten hauska, mutta juomapiste oli n. 1,5 km ennen maalia, juoksijoille järjestelyt olivat huonot, itse oli varautunut sateeseen, mutta aurinko paistoi ja omia juomia ei ollut. Nuo kaksi viimeistähän oli oma moka, joten ensi vuonna kerrasta oppineena parantamaan aikaa... :)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!