Kyllä blogikin ihan huomiotta, kun remonttia väännetään hiki hatussa! Eilen (19.11.) oli nimittäin "Valvomisen sunnuntai" ja Liisan ja Elisan nimipäivä! Nyt pitää taas skarpata! :)
No, kyllä sitä vähän viikonloppuna ehti muutakin kuin purkaa kylpyhuonetta. Olin nimittäin lauantaina BVT:n syyskokouksessa luovuttamassa puheenjohtajuutta Janne Sikiölle. Minun lapseni BVT saa nyt hyvän johtajan, jolla on hieman enemmän aikaa kuin minulla. Onhan se kova paikka luovuttaa pj:n paikka, mutta ainut oikea ratkaisu. Ja jatkanhan minä hallituksessa jollakin roolilla vielä pitkään, ehkä aina! ;)
Lauantaina olimme myös Caken synttäreillä Kangasalla. Paljon onnea 30-vuotias! Vesaniemeen oli saatu porukkaa oikein kunnolla liikkeelle ja ruokaa oli riittämiin! Kiitos Cake paljon kutsusta, oli oikein mukava käydä juhlistamassa sinua ja nähdä paljon tuttuja! :)
Elämä remontin keskellä on aika tuskaista. Kun kotona ei ole keittiötä, olohuonetta, kylpyhuonetta eikä juuri tilaa edes nukkumiselle, niin positiivisuutta saa hakea. Keittiön kaappien rungot tulivat jo kolme viikkoa sitten, mutta ovet puuttuvat vielä. Kaappeihin ei siis voi laittaa mitään sisään, eikä koneita voi asentaa. Lisäksi kivitaso puuttuu vielä. Keittiön kaikki tavarat ovat siis laatikoissa ja laatikot täyttävät meidän ainoa varastohuoneen.
Olohuoneen seinät, katto ja ovet karmeineen purettiin niinikään kolme viikkoa sitten. Uutta ei olla voitu laittaa tilalle, sillä karmit vaativatkin kylpyhuoneen laiton ennen karmeja ja seinät ja katto karmit ennen peittämistä. Lisäksi katto on pitänyt olla auki sähkömiehen takia. Vessaa ei sentään olla purettu, eikä sitä kyllä puretakaan kuin vasta sitten kun on pakko.
Makkariin voisimme jo tehdä uutta, mutta ei ole tilaa minne laittaa makuuhuoneen tavarat. Eikä sitten ole myöskään paikkaa misää nukkua. Karkkilaanhan me voimme aina mennä. Eilenkin kävimme suihkussa täällä minun töissä yhdentoista aikaan illalla, kun meillä ei ole sitäkään enää. Toivottavasti kylpyhuoneen laittaja tulee tänään, vaikka mitään sopimusta ei ole. En ymmärrä miten voi olla niin epävarmaa vaikeasti tavoiteltavaa ja niin epämääräistä kaikkien remonttifirmojen kanssa. Ilmeisesti mitään vastuuta heillä ei ole ja voivat laskuttaa niin paljon kuin vaan ikinä haluavat.
No, se siitä purkamisesta. Hieno kodistamme ainakin tulee. Toivottavasti kaikki on valmista ennen ensi vuotta! Sitten voin pitää kivoja pippaloita ja kutsua kaverita kylään milloin vaan. Sitten voi katsoa ehkä televisiota, kuunnella musiikkia ja ennen kaikkea tehdä ruokaa!!! Alkaa pikkuhiljaa valmisruoka tökkimään ja tuntumaan rahapussissa. Aika paljon sitä on ihminen valmis kärsimään kodin eteen...
No, kyllä sitä vähän viikonloppuna ehti muutakin kuin purkaa kylpyhuonetta. Olin nimittäin lauantaina BVT:n syyskokouksessa luovuttamassa puheenjohtajuutta Janne Sikiölle. Minun lapseni BVT saa nyt hyvän johtajan, jolla on hieman enemmän aikaa kuin minulla. Onhan se kova paikka luovuttaa pj:n paikka, mutta ainut oikea ratkaisu. Ja jatkanhan minä hallituksessa jollakin roolilla vielä pitkään, ehkä aina! ;)
Lauantaina olimme myös Caken synttäreillä Kangasalla. Paljon onnea 30-vuotias! Vesaniemeen oli saatu porukkaa oikein kunnolla liikkeelle ja ruokaa oli riittämiin! Kiitos Cake paljon kutsusta, oli oikein mukava käydä juhlistamassa sinua ja nähdä paljon tuttuja! :)
Elämä remontin keskellä on aika tuskaista. Kun kotona ei ole keittiötä, olohuonetta, kylpyhuonetta eikä juuri tilaa edes nukkumiselle, niin positiivisuutta saa hakea. Keittiön kaappien rungot tulivat jo kolme viikkoa sitten, mutta ovet puuttuvat vielä. Kaappeihin ei siis voi laittaa mitään sisään, eikä koneita voi asentaa. Lisäksi kivitaso puuttuu vielä. Keittiön kaikki tavarat ovat siis laatikoissa ja laatikot täyttävät meidän ainoa varastohuoneen.
Olohuoneen seinät, katto ja ovet karmeineen purettiin niinikään kolme viikkoa sitten. Uutta ei olla voitu laittaa tilalle, sillä karmit vaativatkin kylpyhuoneen laiton ennen karmeja ja seinät ja katto karmit ennen peittämistä. Lisäksi katto on pitänyt olla auki sähkömiehen takia. Vessaa ei sentään olla purettu, eikä sitä kyllä puretakaan kuin vasta sitten kun on pakko.
Makkariin voisimme jo tehdä uutta, mutta ei ole tilaa minne laittaa makuuhuoneen tavarat. Eikä sitten ole myöskään paikkaa misää nukkua. Karkkilaanhan me voimme aina mennä. Eilenkin kävimme suihkussa täällä minun töissä yhdentoista aikaan illalla, kun meillä ei ole sitäkään enää. Toivottavasti kylpyhuoneen laittaja tulee tänään, vaikka mitään sopimusta ei ole. En ymmärrä miten voi olla niin epävarmaa vaikeasti tavoiteltavaa ja niin epämääräistä kaikkien remonttifirmojen kanssa. Ilmeisesti mitään vastuuta heillä ei ole ja voivat laskuttaa niin paljon kuin vaan ikinä haluavat.
No, se siitä purkamisesta. Hieno kodistamme ainakin tulee. Toivottavasti kaikki on valmista ennen ensi vuotta! Sitten voin pitää kivoja pippaloita ja kutsua kaverita kylään milloin vaan. Sitten voi katsoa ehkä televisiota, kuunnella musiikkia ja ennen kaikkea tehdä ruokaa!!! Alkaa pikkuhiljaa valmisruoka tökkimään ja tuntumaan rahapussissa. Aika paljon sitä on ihminen valmis kärsimään kodin eteen...
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!