Siirry pääsisältöön

Ihmiset sekoilee


Täällä töissä ollaan ihmetelty, että miten kaikki on niin pihalla. Jokainen tekee pieniä hassuja unohduksia ja virheitä päivittäin. Palavereissa ihmiset "nukkuu" ja miettii ihan omiaan. Onneksi mitään vaarallista ja radikaalia ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Onko sekoilun syynä synkkä syksy vai kiire? Mistä sen tietää. Minulla ainakin vaikuttaa molemmat. Maanantaina en muistanut ottaa Biitsihallille mukaani ollenkaan pelivälineitä. No, jäipä sitten se vuoro väliin kokonaan. Onneksi tänään pääsen Janin ja Janin kavereiden kanssa pelailemaan, kun oma vuoro menee päällekäin Riinan pelin kanssa. Ja lauantainakin pääsen biitsaamaan, kun BVT:n väki tulee hallille virailulle. :)

Kävin äsken ilahduttamassa itseäni valokuva-arkistossa, jossa myös Enoni on mukana. Aivan ihania kuvia Sveitsistä ja minun pienistä serkuistani. Kaikki "spämmimeili" ja muu huumori on nyt tarpeen! ;)

Kiirettä on töissä ja remontin kanssa. Tänään onneksi pitäisi tulla vihdoin keittiön ovet ja huomenna kylpyhuoneen tavarat. Laattamies tulee kyllä vasta ensi viikolla, mutta kyllä tämä tästä vähitellen etenee... Asumistilat vain käyvät pienemmiksi koko ajan ja olo tuskastuu valitettavasti. Ensi viikolla meillä ei ehkä ole edes makuuhuonetta... :( Sitten ei muuta kuin Karkkilaan yöksi ja vähentämään unen määrää. Onhan Karkkilaan kuitenkin ainakin 40 kilsaa...

Selailin hieman kaelnteriani ja löysin sieltä oivan kirjoitelman, jonka on kirjoittanut tuntematon kirjoittaja Härmän perukoilta:

"Elä kiireella immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö,
onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevällikkii joskus piäs
pehkuun paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo
ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes
sommoo, katkasta virta,
antoo hermoille lommoo!"

Ei kun siitä ottamaan kaikki mallia!

Kuva

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa