Siirry pääsisältöön

Mukavaa bussimatkailua

Eilen päätn vihdoin mennä julkisilla töyihin. Minullahan on reilu 20 km työpaikalle. Normaalisti kuljen sen autolla, koska mukana on usein kaikennäköistä tavaraa ja pitää käydä päivän aikana myös toisessa toimipisteessämme Espoossa (kotoa 1,5km).

Viime talvena jo harjoittelin bussimatkailua ja kyllähän se onnistuu, jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, eikä tuhottomasti tavaraa. Meiltä pitää ensi kävellä pysäkille 0,5 km, sitten matkata ensimmäisellä bussilla 2,0 km. Ensimmäiseltä bussilta toiselle bussille on matkaa n. 0,5 km, mutta siinä pitää mennä kahden tien yli, joissa molemmissa on liikennevalot ja vielä kolmannen, mutta sen pääse sillan kautta. Toisella bussilla matkaan menee n.15-20 min. Toiselta bussilta kävelymatkaa työpaikalle on vielä 1,5 km ja koko matkaan menee n. 1h. Autolla yksi suunta taittuu max 30 minuutissa.

Paluumatkalla muuten sama, mutta bussien vaihto sujuu kätevämmin, kun ei tarvitse ylittää yhtään tietä.

Eilen oli kova pakkanen (-12C) ja tuuli. Ilma oli muuten oikein pirteä ja mukava ja aurinkoinen. Silti 15 minuutin odotus toista bussia odottaessa ei ollut kovin miellyttävä. Onneksi molempiin suuntiin bussissa 540 (lentokenttäbussi oli naiskuski. Molemmat vaiset ajoivat todella sujuvasti ruuhkaisessa liikenteessä siten, ettei turhia jarrutuksa tai kiihdytyksiä tullut ja matka eteni jouhevasti. Lisää naiskuskeja myös muihin busseihin! :)

Kommentit

  1. Bussimatkustaminen kuulostaa hirveän monimutkaiselta, mutta onhan se viisasta mennä mieluummin julkisilla kuin omalla kotterolla.

    Ja tottahan se on, että bussimatkustamiseen tottuu eikä sitä jonkin ajan kuluttua pidä enää hankalana.

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä tuo kahden bussin ja pienen kävelyn vaihtoehto on paras, sillä muita vaihtoehtoja olisi mm. bussi-juna-ratikka-bussi tai bussi-juna-juna-bussi tai bussi-bussi-bussi..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa