Olin eilen katsomassa NBA-legendan Scottie Pippenin esitystä ToPon paidassa Korisliigassa. Peli oli Helsingin Kisahallissa Porvoon Tarmoa vastaan. Halli oli aivan täynnä ja tunnelma oli katossa.
Scottie Pippen ei esittänyt mitään huimia suorituksia. Onhan se ymmärrettävää, kun on vasta saman päivän aamuna tullut Suomeen ja edelliestä pelistä on 3 vuotta. Mutta miehestä näki, että kokemusta ja taitoa löytyy. Hirveän montaa juoksuaskelta tai hyppyä mies ei tehnyt, mutta silti hän oli ulottuvin käsittämättömän pitkine käsineen ja sai paljon palloja todella nopeine reaktioneen. Heitto ei ihn ollut kohdallaan, mutta kyllä hän muutamia hienoja syöttöjä ja muita kikkoja esitteli, että näki kyseessä olevan taitava pelaaja.
Minun peli-iloani häiritsi hieman poika, joka istui viereisellä penkillä. Tai oikeastaan hän istui melkein minun penkillä. Istui aivan katsomon laidassa ja pojan koko ajan ollessa kumartuneena eteenpäin minun näkökenttäni oli todella huono. Toinen kori oli kokonaan pimennossa. En silti tainnut menettää mitään suurta ja merkittävää.
Matka peliin oli todella mukava. Menin jo ajoissa Keskustaan muille asioille ja kävelin siitä Kisikselle. Hieman pelotti kävellä Finlandia-talon takana Töölönlahden rannassa, mutta kokemuksena se oli ihastuttava kirkkaassa talvi-illassa. Myös paluumatkan Kisikselta Keskustaan tein kävellen. Tällä kertaa Manskun vartta. Oli mukava ihastella vanhoja rakennuksia.
Keskustassa ei ollut ollenkaan niin ihastuttavaa. Kaikki paikat ovat täynnä venäläisiä. Heitä on ihan tungokseen asti, eikä heillä ole mitään käytöstapoja. He ovat röyhkeitä ja itsekkäitä, eivätkä osaa jonottaa. Onhan se hyvä, että he tuovat tänne meille rahaa, mutta joku kunnioitus heilläkin pitäisi olla meitä suomalaisia kohtaan.
Matkalla sattui myös hassu mielleyhtymä. Näin matkalla bussin nro 20 ja heti minulle tuli olo, että "Hei, minun bussi!". Tampereella käytin nimittäin lähes pelkästään bussia numero 20. Se meni mukavasti Keskustasta Kalevan kautta Hikivuoreen Hervannan , eli TTY:n kautta. Se oli suorin ja nopein linja sille väille ja niinpä sitä bussia tulikin käytettyä säännöllisesti, eli lähes joka päivä, vuodesta 1999 aina vuoteen 2004, kunnes ostin Allun.
Scottie Pippen ei esittänyt mitään huimia suorituksia. Onhan se ymmärrettävää, kun on vasta saman päivän aamuna tullut Suomeen ja edelliestä pelistä on 3 vuotta. Mutta miehestä näki, että kokemusta ja taitoa löytyy. Hirveän montaa juoksuaskelta tai hyppyä mies ei tehnyt, mutta silti hän oli ulottuvin käsittämättömän pitkine käsineen ja sai paljon palloja todella nopeine reaktioneen. Heitto ei ihn ollut kohdallaan, mutta kyllä hän muutamia hienoja syöttöjä ja muita kikkoja esitteli, että näki kyseessä olevan taitava pelaaja.
Minun peli-iloani häiritsi hieman poika, joka istui viereisellä penkillä. Tai oikeastaan hän istui melkein minun penkillä. Istui aivan katsomon laidassa ja pojan koko ajan ollessa kumartuneena eteenpäin minun näkökenttäni oli todella huono. Toinen kori oli kokonaan pimennossa. En silti tainnut menettää mitään suurta ja merkittävää.
Matka peliin oli todella mukava. Menin jo ajoissa Keskustaan muille asioille ja kävelin siitä Kisikselle. Hieman pelotti kävellä Finlandia-talon takana Töölönlahden rannassa, mutta kokemuksena se oli ihastuttava kirkkaassa talvi-illassa. Myös paluumatkan Kisikselta Keskustaan tein kävellen. Tällä kertaa Manskun vartta. Oli mukava ihastella vanhoja rakennuksia.
Keskustassa ei ollut ollenkaan niin ihastuttavaa. Kaikki paikat ovat täynnä venäläisiä. Heitä on ihan tungokseen asti, eikä heillä ole mitään käytöstapoja. He ovat röyhkeitä ja itsekkäitä, eivätkä osaa jonottaa. Onhan se hyvä, että he tuovat tänne meille rahaa, mutta joku kunnioitus heilläkin pitäisi olla meitä suomalaisia kohtaan.
Matkalla sattui myös hassu mielleyhtymä. Näin matkalla bussin nro 20 ja heti minulle tuli olo, että "Hei, minun bussi!". Tampereella käytin nimittäin lähes pelkästään bussia numero 20. Se meni mukavasti Keskustasta Kalevan kautta Hikivuoreen Hervannan , eli TTY:n kautta. Se oli suorin ja nopein linja sille väille ja niinpä sitä bussia tulikin käytettyä säännöllisesti, eli lähes joka päivä, vuodesta 1999 aina vuoteen 2004, kunnes ostin Allun.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!