Siirry pääsisältöön

Vauhdikasta pikkujoulutoimintaa...

Viime lauantaina vietimme Planarin pikkujoulua Grand Casinolla Mikonkadulla Helsingissä. Planarilla on tapana, että vuoden sisällä tulleet uudet kasvot tekevät tilaisuuteen jotakin ohjelmaa. Niinpä minäkin jouduin tänä vuonna olemaan osana esitystä. Päätimme ryhmässä, että ohjelman teema olisi Bond kasinolla, sillä juuri ilmestynyt uusi Bond on nimeltään Casino Royale.

Meidän näyttelijäryhmässä pääosa oli naisia, joten oli keksittävä jotain muutakin ohjelmaa kuin Bond. Tiedän, tiedän, että Bondilla riittää naisia, mutta ei tässä elokuvassa... Niinpä päätimme Planarin yritysostoa mukaillen yhdistää toistakin leffapätkää mukaan. Ja mukaan pääsivät Charlien Enkelit. ;)

Esitys meni oikein loistavasti vähäisestä harjoituksesta huolimatta ja suosionosoitukset olivat loistavat! Niin ja minun roolihan oli sitten Bond-tyttö kultaisessa erittäin paljastavassa asussa... :O

Muuten iltaan kuului "Timanttien metsästys", Laura Voutilaisen Diva Dive! -show, jonka yhteydessä syötiin päivällinen, ja pelejä ja tanssia. Ilta meni oikein sujuvasti siihen asti, kun uusista korkkareistani katkesi korko!




Vaihdoin sitten saappaat jalkaan ja soitin Samin hakemaan minut kotiin. :/ Tai oikeastaan Samin töihin, sillä makuuhuone oli purun alla ja meillä ei ollut muuta paikkaa nukkua kuin Samin työpaikka. Siellä sitten aamulla valmistauduimme kotiin menoon, kun huomasin avaimieni kadonneen takin taskusta. Kello kymmeneltä soitin Casinolle, mutta se aukesi vasta klo 12, joten kahden tunnin piinaava odotus ja ajoreitti Keskustan kautta oli edessä. Kahdeltatoista pääsin sittne läpi Casinon respaan ja sieltähän ne avaimet löytyivät. Onneksi! :)

Niin, jos jotakuta kiinnostaa miten pelit menivät, niin en pelannut kuin yhteisessä timanttien metsästyksessä. ;) Kahdeksan euroa on pelimerkkejä tallessa, jotka pitää käyttää jossakin sopivassa yhteydessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa