Ensinnäkin minulla on ikäkriisi. Reilun vuoden pääsät täytän KOLMEKYMMENTÄ vuotta. Siis apua! Tosiasia iski vasten kasvoja, kun olimme ystäväni Mirna kolmekymppisillä ja muutenkin kaverit alkaa olla jo "sinä iässä". Lisäksi radiossa todettiin tänään, että todellakin 70-luvulla syntyneet ovat jo lähes nelikymppisiä. Eli 1970 syntyneet ovat jo 36 vuotta!
Eihän ikä ole kuin numeroita ja mieli sen ratkaisee... Ja plää plää. Sami yrittää kovasti minua lohdutella, mutta eipä auta. :( Musta tuntuu, että en ole saanut sitten niin mitään aikaiseksi tähän ikään mennessä ja yleisesti ottaen kolmekymppistenhän pitäisi olla jo perheellisiä ja vastuullisia aikuisia, yritysjohtajia ja vaikka ties mitä. Ja mitä minä olen? En mitään! Siis nobody!
Viime sunnuntaina minusta tuli vielä enemmän nobody, kun BVT:n puheenjohtajuus siirtyi Sikiön Jannelle. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään huolta ainoasta lapsestani. Se ei ollut mitenkään mahdollista, sillä etäisyyttä Tampereella kuitenkin on aika paljon! En siis ole enää edes BVT:n puheenjohtaja. :(
En ole enää lentopalloilijakaan. Ymmärrän kyllä täysin, että urheilijat saattavat vajota uransa jälkeen hyvinkin alas, kun heille tulee samanlainen tunne kuin nyt minulle. "Minä en ole yhtään mitään!" Minulla on sentään työ, johon voin turvautua ja kehittää siinä itseäni ja antaa sille kaikkeni. Minä en kuitenkaan haluaisi missään nimessä olla tavis! Vaan haluaisin olla jotain, mutta en vain nyt tiedä että mitä edes voisin olla tai miksi voisin tulla...
Kaiken kruunuksi ja pisteeksi i:n päälle olen joutunut toteamaan, että sen lisäksi että olen nobody, niin "I have no body!". En ole treenannut sitten viime huhtikuun yhtään ja kaikki lihakset ovat kadonneet. Niiden paikalle ja vähän muuallekin on kyllä tullut jotain muuta, jota en haluaisi kroppaani, siis LÄSKIÄ! Nyt pitäisi siis aloittaa kova duuni ennen ensi kesää, että kehtaa edes uimapuvussa esiintyä, saati sitten bikineissä! :O
Eihän ikä ole kuin numeroita ja mieli sen ratkaisee... Ja plää plää. Sami yrittää kovasti minua lohdutella, mutta eipä auta. :( Musta tuntuu, että en ole saanut sitten niin mitään aikaiseksi tähän ikään mennessä ja yleisesti ottaen kolmekymppistenhän pitäisi olla jo perheellisiä ja vastuullisia aikuisia, yritysjohtajia ja vaikka ties mitä. Ja mitä minä olen? En mitään! Siis nobody!
Viime sunnuntaina minusta tuli vielä enemmän nobody, kun BVT:n puheenjohtajuus siirtyi Sikiön Jannelle. En yksinkertaisesti pystynyt pitämään huolta ainoasta lapsestani. Se ei ollut mitenkään mahdollista, sillä etäisyyttä Tampereella kuitenkin on aika paljon! En siis ole enää edes BVT:n puheenjohtaja. :(
En ole enää lentopalloilijakaan. Ymmärrän kyllä täysin, että urheilijat saattavat vajota uransa jälkeen hyvinkin alas, kun heille tulee samanlainen tunne kuin nyt minulle. "Minä en ole yhtään mitään!" Minulla on sentään työ, johon voin turvautua ja kehittää siinä itseäni ja antaa sille kaikkeni. Minä en kuitenkaan haluaisi missään nimessä olla tavis! Vaan haluaisin olla jotain, mutta en vain nyt tiedä että mitä edes voisin olla tai miksi voisin tulla...
Kaiken kruunuksi ja pisteeksi i:n päälle olen joutunut toteamaan, että sen lisäksi että olen nobody, niin "I have no body!". En ole treenannut sitten viime huhtikuun yhtään ja kaikki lihakset ovat kadonneet. Niiden paikalle ja vähän muuallekin on kyllä tullut jotain muuta, jota en haluaisi kroppaani, siis LÄSKIÄ! Nyt pitäisi siis aloittaa kova duuni ennen ensi kesää, että kehtaa edes uimapuvussa esiintyä, saati sitten bikineissä! :O
Ystäväiseni, minullakaan ei ole lapsia, olen jo 32(!!!), asun yksin,en ole saavuttanut urheilu-urallani aikuisten sarjoissa mitään, en ole lentopalloilija, en ole salibandyilijä mutta loppupeleissä kuitenkin SOMEBODY. Summa summarum - sulla ei todellakaan ole mitään hätää!!!
VastaaPoistaJa btw - yu-koulu saa tn jatkoa kevätkaudella.
Sinä olet todellakin SOMEBODY! :) Ja sulla on mieletön BODY :) No, ehkä vähän yliregoin ja samalla hieman kritisoin yleisiä arviointimielipiteitä. Onneksi me emme kaikki ole samanlaisia. Ja jokainenhan on sankari omassa elämässään! :D
VastaaPoistaSiistiä, että YU-kolu saa jatkoa kevääll. Sitten olen kyllä 100-varmasti mukana!