Siirry pääsisältöön

Flow Park

Turun Skanssissa on aivan mielettömän ihana extreme-puisto, nimeltään FlowPark. Puistossa on erilaisia puihin kiinnitettyjä ratoja, joissa pitää kiipeillä, tasapainoilla, liukua, hyppiä, mennä liaanilla ja vaikka mitä. Korkeimmat radat menevät jopa 15 metrin korkeudessa.

Samin kanssa tsekkasimme pikaisesti parissa tunnissa noin viisi rataa. Pari sinistä, pari punaista ja yhden mustan. Käsivoimat olivat kovilla, mutta minäkin selvisin kaikista haasteista läpi. Parasta oli pitkät liu'ut.

Tämä oli ehdottomasti pahin.

Verkkoa tultiin alaspäin ja meinasi käsivoimat loppua, vaikka kuvassa jalat on ihan solmussa. Sami tuli verkon alas pelkillä käsillä...
Odottamassa liukuunlähtöä vasta kolmanneksi korkeimmalta korokkeelta...


Kommentit

  1. Hauska paikka, tuli myös itse testattua viime vuonna ja tuli sellainen fiilis, että pitää mennä tänä vuonna uudestaan! Paitsi yhdellä radalla vedin tolppaa päin, tosin pehmustettua, sellaista vauhtia, että mietin, että siinä olisi jo vähän voinut satuttaakin, jos olisi osunut vaikka jalka edellä kyseiseen stoppariin.. Mutta lisää tuollaisia paikkoja, jotka ovat lähellä ja kauppakeskusten vieressä, että iän ikuisen shoppailun sijaan voi kokeilla vaikka elämyksiäkin!

    VastaaPoista
  2. Norppa, voih, onneksi ei sattunut!! Ja olet niin oikeassa, pitäisi olla paikkoja, jossa voi käydä vähän ottamassa irtiottoja ostosten lomassa, muitakin kuin ravintoloita. :) Ensi viikonloppuna taas mennään, jeejee!!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi3/9/11 13:59

    Suosittelen Briteissä käydessä tsekkaamaan Go Ape -temppuradat, http://goape.co.uk/. Useammassa paikassa (nopeasti katsottuna 27) metsään rakennettuja useamman radan kokonaisuuksia. Aivan mahtavia. Liut tietenkin parhaita.

    VastaaPoista
  4. Wau, on kyllä päästävä testaamaan noita ratoja. Huikeita!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa