Noran blog

Viime viikonloppu oli taas melko hektinen. Mutta itsepä oli järjestetty, enkä valita, sillä todella mukavaa oli. Kaikki rakentui sen ympärille, että Lentopallon liittovaltuusto kokoontui Tampereella kaksipäiväisessä kokouksessa. Minun tai meidän matka alkoi jo perjantaina. Ensimmäinen pysähdys golfhallissa Hausjärvellä ja illanvietto mitä parhaimmassa seurassa loistavan ruuan parissa. Tänks E&K! Siitä sitten Tampereelle. Seminaaria ja keskustelua tärkeistä asioista, joista myöhemmin ehkä lisää. Paikkana oli Varala, jossa ei ihan viime aikoina olekaan tullut käytyä. 90-luvun puolivälissä asuin siellä kolme vuotta. Nyt paikka on täysin toisenlainen. On uutta ruokalaa, uutta aulaa, uutta luentosalia ja uudistettua kahvilaa sekä salia. Virallisen osuuden jälkeen lähdin omille menoille. Ensin valkosipulietanoita ja grillilohta Hallilassa ja sitten jutustelua ja juoruilua Lempäälässä. Aivan loistavaa, kiitos Mikko ja Jenni pesueineen. Sunnuntaina oli liittovaltuston virallinen osuus, eli...

Viimeksi tänä aamuna huomasin itsessäni pitkään kadoksissa ollutta itseluottamusta. En tieäd mistä moinen on tullut, mutta olen koko ikäni jollain tavoin kärsinyt itseluottamuksen puutteesta ja ujoudesta. En ole uskaltanut soittaa mihinkään, en ole uskaltanut jutella vieraille tai edes puolitutuille ihmisille. En ole uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin, en ole uskaltanut mennä vieraisiin paikkoihin, enkä varsinkaan ole uskaltanut olla oma itseni. Lieneekä johtunut liian kovista tavoitteita, joukkueurheilusta vai geeneistä, en osaa sanoa. Tietenkin ikä ja kokemus tuo tullessaan varmuutta ja tietoisuutta. Erityisesti tietoisuutta siitä mitä on, mitä haluaa ja miksi. En todellakaan ole täysin sitä mitä haluan, mutta en anna sen häiritä. Olen suurimmaksi osaksi tyytyväinen siihen mitä olen ja tiedän melko hyvin millä pääsen tavoitteisiini. Ja mitä minä käsitän minulla on kaikkea fyysistä ja henkistä, mitä päälläni ja sisälläni kuljetan, siis vaatteet ja aatteet. Suuri osuus hyvästä itsetunno...

Viime viikolla tuli seurattua 2009 FIVB Men's Grand Champion Cup :ia kotona ollessa. Turnauksessa pelaavat eri maanosien mestarijoukkueet. Eurooppaa turnauksessa edustaa Puola. Suurimmat vaikutuksen peleissä on tehnyt Kuuba. Mielettömät voimat jylläävät kentällä, kun Kuuba pelaa. Mielettömiä pomppuja, kovaakin kovempia lyöntejä ja ohittamattomia torjuntoja. Erityisesti Kuuban keskimies Simon on niin käsittämätön hyökkäyksissä. Keskimiehen hyökkäyksiin tietenkin vaikuttavat myös pallon saaminen passarille ja passarin osuus tarjota pallo keskimiehelle, mutta kukaan muu ei vaikuta iskujen kovuuteen, joka on aivan omaa luokkaansa. Omaa osaamistaan on myös osoittanut Japani, erityisesti puolustuksessa. Pienet miehet ovat kyllä tappaneet palloa hienosti myös verkolla. Puola on ollut selkeästi pettymys ja Brasilian peli vaan on niin rauhallisen tehokasta. Turnauksessa on myös Iran ja Egypti. Näiden maiden pelejä en hirveästi ole nähnyt. Mutta ne näytöt, jotka he ovat antaneet, ovat minust...

Viime perjantaina oli työpaikan pikkujoulut. Vähän yleistä tiedotusta ja keskustelua, sitten ruokaa, väliin ihan omaa ohjelmaa, takaisin paikalle chillaamaan ja lopuksi baariin. Olin tosiaan ehtinyt kyseiselle illalle järjestää omaa ohjelmaa jo alkusyksystä. Nimittäin Suomi Nauraa -stand up-gaala. Esiintyjiä oli setissä kaikkiaan 8, 7 stand up-koomikkoa ja yksi beatboxaaja, kaikki miehiä. Oli hyviä, vähän parempia ja pari ei niin hyvää. Beatboxaaja oli loistava. Nimiähän en enää muista, mutta ilmeisesti aika kuuluisia Suomen kartalla.

Piti käydä manipuloijalla hoidattamassa kroppa, että pääsee taas elävien ja liikkuvien kirjoihin. Ja kuten aamupäivällä arvelin, vika löytyi rangasta. Tällä kertaa hieman ylempää kuin ennen. Ennen T4 on ollut ongelma, mutta tällä kertaa se oli toinen niskanikama. Mukavasti ranka naksui ihan joka paikasta ja lopulta myös sieltä oikeasta. Tiukassa oli ainakin käsittelijän mukaan, eikä se ihan kivutontakaan ollut. Vielä kolme päivää kestää ennen kuin olen täysin kunnossa. Jos en olisi käynyt käsittelyssä, olisi kuulemma mennyt ainakin viikko ennen kipujen ja lukon helpottamista. Nyt menee vain viisi päivää. Eikä kuulemma tämä ole viimeinen kerta. Minun rangallani on kuulemma taipumusta tällaiseen. Eikä sitä voi edes estää. Toki lihakset suojaa, mutta useinmiten lukko tulee liikkuvan niskan ja jäykän rintarangan väliin esimerkiki nukkuessa huonossa asennossa.

Kun vatsan kanssa on päässt kohtuulliseen yhteisymmärrykseen, niin yläselkä halusi ottaa osuutta arkipäivästä. Tiistaina, kun heräsin, vain vatsa ilmoitteli olostaan, mutta aamupäivän mittaan, myös niska alkoi kipeytyä ja sitä myöten pää. Oli pakko vääntäytyä töistä kotiin. Tiistai-iltana menin bussilla Maijulle ja kävelimme sauvojen kera vähän. Kävellessä kaikki meni hyvin, mutta bussissa istuminen oli tyttä tuskaa. En vaan tajua, että miksi kuljettajan on tehtävä hirveitä kiihdytyksiä ja jarrutuksia koko ajan. Eiryisesti ulkomaalaissyntyisten. Niska ei tykännyt yhdestäkään pään liikkeesä, joten olin enemmn kuin onnellinen, kun pääsin bussista ulos. Yö meni surkeasti. Eipä tullut hirveästi nukuttua. Mikää asento ei ollut hyvä. Pää ei kääntynyt kummallekaan sivulle, eikä myöskään eteen tai taakse kivutta. Aamulla yritin työskenellä koneen ääressä, mutta ei tulout mitään. Päätä ei vaan jaksanut pitää pystyssä ja kipu oli jatkuvaa. Iltapäivän vietinkin Fatboyn uumenissa, jossa niska sai ...

Kaupapuuron lisäksi olen syönyt kaurarieskoja: Nämä rieskat on todella helppo ja nopea valmistaa. Ohje löytyi Myllyn Paras -sivulta. Aineksina olen käyttänyt laktoositonta maustamatonta jogurttia ja juustoraastetta. Rieskoja olen käyttänyt leipinä ja pizzapohjina. 6 dl Myllyn Paras Kaurahiutaleita 1 tl suolaa 1 tl soodaa 4 dl piimää, jogurttia tai appelsiinimehua 1 dl omenaa tai porkkanaa raasteena tai 1 dl juustoraastetta ½ dl voi- tai margariinisulaa Sekoita aineet keskenään. Lusikoi taikinasta nokareita leivinpaperille uunipellille ja tasoita ne lusikalla ohuiksi rieskoiksi. Ripottele pinnalle kaurahiutaleita. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min kauniin värisiksi. Nauti kuumana voin tai juuston kanssa.

Koska vatsa on ollut viime aikoina todella huonona, niin tällä viikolla ei syödä muuta kuin kaurapuuroa. Kaurassahan on paljon kuitua ja beetaglukaania , jotka auttavat vatsaa toimimaan. Kiinassa vatsa toimi ihan ok, eikä ollut yhtään kipeä. Siellä ei tietenkään tullut nautittua yhtään maitoa, eikä myöskään vitamiinejä isona kapselina. Joka päivä söin maitohappobakteereja ja pussipuuroa. Vaikka täällä yritän välttää laktoosia parhaani mukaan, ei se aina työpaikkaruokailussa onnistu. Työmaalla on myös vaikea välttää perunaa, kaalia, herneitä, papuja, ruista, maissia ja vehnää. Myös minun herkkuni, vahvat mausteet ja soija, ovat huonoksi vatsalle. Vuoden aikana syödyt kolme antibioottikuuria sekä pieni stressi eivät myöskään edistä vatsan hyvinvointia. Siksi onkin ryhdyttävä koviin toimenpiteisiin. Viikon verran syön kaurakuuria ja lisäksi ravitsen itseäni aloeveralla ja maithappobakteereilla niin kauan kuin vatsa on täysin oireeton. Kuuriin kuuluu myös täysin laktoositon ruoka ja edellä...

Olin ensimmäistä kertaa Kiinassa. Matkasin sinne työn puolesta ja kierrettyä tuli usemapi paikka. Kaupungeista nähtyä tulivat: - Peking - Shanghai - Xianfan - Zaoyang - Wuhan - Shenzhen - Hongkong Peking oli todella siisti. Siisteys juontaa juurensa varmasti olympialaisista sekä kylmyysestä. Siellähän tuli lunta minunkin vierailun aikana. Shanghaita en niin paljon nähnyt, mutta se mitä näin oli oikein miellyttävää. Lämpimät kaupungit ja keskellä maaseutua olevat kaupungit eivät niinkään miellyttäneet. Ihmisiä, saasteita ja likaa oli aivan liikaa. Hongkong on tietenkin asia erikseen. Liikenne on aivan järkyttävää. Ei sitä vaan voi sanoin kuvailla. Autot ovat uusia ja täysin naarmuttomia. Kolareita en nähnyt, mutta pelättyä tuli paljon. Erityisesti keskimaassa, jossa ei niin välitetty keltaisista viivoista tai kaistoista. Torvi painellen kaasuteltiin rallimiesten lailla. Kiinalaiset ovat melko välinpitämättömiä ja itsekkäitä. Johtunee suuresta ihmismäärästä. Vain itse halutaan mennä ja t...

Nyt on takapiha valmiina talven tuloon. Puutarhakalusteet on suojattu tai laitettu varastoon. Grilli on puhdistettu ja lehdet haravoitu. Kukkasipuleita ei tullut tällä kertaa iskettyä maahan. Päädyin tähän pihalle ilmestyneien myyrien ja tilanpuutteen vuoksi. Pihaa koristaa tällä hetkellä yksi myrskylyhty ja marjakanervat. Lisää kanervia laitetaan, kunhan muistan ostaa ja lyhtyjäkin olisi enemmän, kun olisi vain paikkoja minne laittaa. Kukkalaatikot on katoksen alla, ettei kaikki lumi pääse niitä peittämään, vaikka ei minua hattaa, vaikka lunta tulisinkin esim. kaksi metriä, ja se ulottuisi aina ikkunoihin asti. Lunta oli jo hiukan, mutta kaikki suli pois. Valkoinen maa piristää ja lisää harrastusmahdollisuuksia. Tällä hetkellä ulkona on turvallista harrastaa vain kävelyä ja juoksua, so boring. Hiihtäminen, lumilautailu ja laskettelu ovat sata kertaa hauskempia lajeja. Vaikka tässä vaiheessa toivon, että tulisipa edes valkoinen joulu...

Ennen muinoin messuilla ei saanut myydä mitään. Messut toimivat esittelypaikkoina, joista sai ehkä jotain lahjuksia ja tarjolla oli näytteitä. Mutta nykyään on toisin. Nykyään messut ovat ennemminkin markkinat. Syksyn aikana olen käynyt kaksilla messuilla ja kolmansillekin olisin mennyt, jos olisin ollut maisemissa. Viikko sitten kävin kädentaidon messuilla, joissa oli myös elintarviketuottajat esillä. Eilen kävin muoti-, kauneus-, terveys- jne. messuilla. Väliin jääneet olivat skimbamessut. Kädentaidon messuilla oli paljon joulukorttiaineksia sekä käsityöläisiä, jotka kauppasivat omia tarvikkeitaan. Oli myös itsetehtyjä elintarvikkeita ja pientilallisia sekä eläimiä. Suurin osa myytävistä tarvikkeista oli ylihinnoiteltu, mutta oli siellä myös paljon sellaista, jota ei muualta pahemmin saa. Esillä oli myös minkkejä: Yhtä energisenä kuin meidän minkit kentällä nykyään... ;) Kauneus- jne. messuilla oli osastoja muutama enemmän, mutta sitäkin huonommalla tarjonnalla. Ainoastaan pikamaniky...

Karkkila on havittelemassa Malmin lentokenttää . Hieno uutinen! Näin pitääkin. Pitää lisätä uusia mahdollisuuksia hieman takapajuiseksi jääneeseen kaupunkiin. Sillä mitä muuta Karkkilassa on tällä hetkellä? Teollisuuspuolella ikivanhaa teollisuutta metallin turvin ja nyt jos stabilisoitunutta biotekniikkaa Hankintatukun myötä. Harrastuspuolella koripallo on pudonnut alas ja lentopallo on jo ollut heikoilla vuosia. Suunnistajia ja ehkä joitain muita satunnaisia yksilöurheilijoita, mutta aika kapealla sektorilla. Lentokenttä voisi tuoda molempiin uutta potkua. Lentoteollisuuden ja radiotoiminnan kehittämistä ja uusia yrityksiä sinne. Laskuvarjohyppyä ja yksityislentämistä harrastuspuolelle. Mutta silti tätä vastustetaan . Ja vastustuksen perustelut ovat? Todella köyhät. Eipä olla taidettu ottaa asioista selvää ja vastustetaan asiaa vain vastustuksen takia.

Tässä kuvia, selityksiä myöhemmin... Pekingissä tuli lunta Hotellin ikkunasta Shenzhenistä Shanghai TV-tornista illalla Jättinäyttö Taivaallisen rauhan aukiolla Mongoliaa lentokoneesta, lunta piisaa. Ikkunanpesijöitä pilvenpiirtäjän kyljessä Shenzhenissä. Hongkongin hotellin ikkunasta katsottuna. Hongkongin hotellin piha. Sininen taivas Pekingissä Kummallinen ajoneuvo matkalla Xianfanista Zaoyangiin.

Heti Kiinan matkalta kotiuduttuani jatkoin ravintoloihin tutustumista. :) No, ei mulla mitään missiota ole, mutta sattuipa sopivasti Iskän synttärit ja Isänpäivä hollille. Tällä kertaa tutustutiin Fuji Villageen . Japanilainen ravintola, että Iskä ja Äitikin pääsevtä tutustumaan uuteen makumaahan. Alkupalaksi sushia. Oli makirullia, nigireitä ja sashimia. Maistui hyvältä ja oli riittävästi. Pääruuaksi oli erilaisia herkkuja; yhdelle vartaita, yhdelle pihviä, yhdelle jättirapuja ja yhdelle kalakakkuja. Ravut olivat maukkaassa munakoisokupissa, pihvillä oli maukas teryaki-kastike, mutta kalakakut ja vartaat eivät olleet suuria elämyksiä. Sushin puolesta voin suositella, mutta pääruuat eivät oikein säväyttäneet. Mitä seuraavaksi, se jääköön nähtäväksi. Ainakin jotain ruokakokemuksia tulossa piakkoin Kiinan raportin muodossa.