Noran blog

Olen niin iloinen, sillä tänään saan olla synttäriprinsessa ihan koko päivän! :) Ei se välttämättä muiden eloon ja päivään tuo muutoksia, mutta minun päässäni on koko päivän pieni tiikereitä tekevä pingviini tanssimassa! :) 30 vuotta! Se on aika pitkä aika. Ja niinkuin Iskä aamun ensimmäisessä onnitteluviestissä totesi "Miten näin lyhyeen aikaan voikaan mahtua 30 vuotta", niin aika kuluu käsittämättömän nopeasti. Minulle tuo ikä merkitsee lähinnä sitä, että miten voi 30-vuotias tuntea itsensä näin nuoreksi, tehdä samoja juttuja kuin 10 vuotta sitten, olla iloinen ja pirteä pienistä lapsellisista asioista ja silti kartuttanut elämää ainakin 50 vuoden edestä. Niin, mitä minä tähän ikään mennessä olenkaan saavuttanut. Muutamia vain mainitakseni: Ainakin paljon ihania ystäviä, sukulaisia ja kavereita erinäisistä yhteyksistä, lisääkin saa toki tulla. Muutamia SM- ja Suomen Cup -mitaleita sekä lentopallossa että biitsissä. DI-koulutuksen ja muita erinäisisä kursseja. Kummitytön. S...

Päätin lisätä tähän alkuun pari muutakin kuvaa, kun otinhan minä niitä puhelimella. Nuo aikaisemmin ladatut ja reissun saldoa kuvaavat ovat nimittäin niin järkyttäviä!! Koska en kertaakaan käyttänyt kameraa viikonlopun aikana, niin tässä kuvia viikonlopun jäljistä. :)

Olipa huippu hieno reissu! Kiitos tytöt, erityisesti mökkivastaava, että kutsuttiin mukaan! :) Täytyy myöntää, että en ole ikinä aikaisemmin ollut vastaavanlaisella reissulla. Onneksi tuli tällainenkin kokemus rikastamaan. Ja mitä Tahkolla sitten tapahtui? Ei pysty erittelemään, mutta reidet ja pohkeet sekä rintalihakset ja ojentajat ovat niin kipeinä. Leuka on mustelmilla, kuten myös lonkat, sääret, polvet ja reisi. :) En tiedä onko syynä lauantainen päivä rinteessä parhailla ikinä laskemillani carvereila, ripaska pöydän kanssa ja ilman, tiikerit, pyramidi, kuperkeikat, arabialainen, käsillä seisonta vai kasa? Mutta any way, kiitos vielä kerran tytöt! :) Lisää muistikuvia voi lukea täältä ja täältä .

Tämä viikko tuntui ihan supertehokkaalta. Paluu viiden viikon jälkeen töihin ja vielä uuden työnantajan palvelukseen oli todella hektistä. Mutta kivaa. Minulla oli koko ajan paljon tekemistä ja into tehdä kaikki siihen pisteeseen, kun vain voin, oli kova. Niinpä teinkin muutaman vähän pidemmän päivän, mutta se ei haitannut menoa, sillä tiesin edistäväni asioita ja tekeväni tarpeellista. Mukaan mahtui myös yksi vielä pidempi ilta saunan merkeissä, joka oli kiva tapa tutustua vähän enemmän uusiin kollegoihin. Tästä on hyvä jatkaa samalla innolla mennään eteenpäin! On kivaa olla osa tehokasta ja menestyvää organisaatiota!

Vajaan kahden viikon päästä minä oikeasti täytän 30 vuotta. No, annan ehkä teidän lukijoiden enemmän ymmärtää kuin se todellisuudessa minulle merkitsee. Sehän on vain luku, eletyt vuodet matematiikan mukaan. Ihan oikeassa elämässä jokainen saa ihan itse määrittää sen tuntee, minkä ikäiseksi itsensä tuntee. Minä tunnen itseni iättömäksi. :) Tarkoitan tällä sitä, että toisinaan tunnen olevani 20v., toisinaan 10v. ja toisinaan 40v. Riippuu ihan päivästä, tilanteesta, läsnäolevista ihmisistä ja monesta muusta seikasta. Kavereiden kanssa vietimme minun ja Samin synttäreitä viime viikonloppuna Himoksella. Oli aivan mahtavaa. Olimme vuokranneet hienon, ison mökin, jonne kaikki halukkaat mahtuivat. Paikalla oli ihania ihmisiä, jotka toivat ihania lahjoja. Oikein hyvä jengi, joka sai aikaan mahtavan tunnelman. Perjantaina tutustuttiin paikkoihin ja ihmisiin, pelattiin Aliasta, syötiin wingsejä ja juotiin viiniä. Lauantaina oltiin mäessä, opeteltiin laskemaan, katsottiin Suomen peliä, tutustutti...

Nyt on sellainen hoppu päällä, että blogi joutuu hetkeksi aikaa hyllylle! Palaan asiaan ja kirjoittelemaan, kun saan asiat aikataulutettua ja olen kunnolla palannut työrytmiin! Se voi olla jo vaikka huomenna tai sitten ensi viikolla. Mutta koska en pysty sitä määrittämään, niin ilmaisen asian näin. :) Tänään siis palaan töihin viiden viikon sairaloman jälkeen ja alan myös treenailla. Nämä ovat kaksi eniten aikaa vievää aspektia tällä hetkellä ja kumpaankin aion panostaa täysillä! Siis palaamme asiaan jossakin vaiheesas! :)

Lääkäri kertoi olkapään parantuneen leikkauksesta oikein hyvin. Nyt vaan alkaa armoton kuntoutus, koska koko käsi on todella voimaton ja jäykkä. Onneksi pääsen fysioterapiaan, missä saan kunnolliset ohjeet. Ensi viikolla on sitten paluu töihin. Kuviot kyllä muuttuneet aika paljon siitä, mitä ne oli sairaslomalle lähtiessä. Työnantaja on vaihtunut, työnkuva tulee muuttumaan vähitellen ja samoin sijainti. Odotan innolla kaikkea uutta! Sairasloma oli paikallaan! Pää on taas kunnossa ja olen saanut kerättyä uutta virtaa paljon. Olen nukkunut hyvin ja päässyt kiinni hyvää liikuntarytmiin. Kaiken pitäisi siis olla nyt täydellisesti! :) Tästä on hyvä jatkaa!

Minä työskentelen voittajayrityksessä! Upeeta, mahtavaa! Beneq nimittäin voitti Helsingin Sanomien Lupaavin kasvuyrityskilpailun ! Ja lisää aiheesta täällä , täällä ja täällä ! Voisiko ura uudessa työpaikassa enää paremmin alkaa kuin asettumalla suoraan voittajiin! :) Ensi maanantaina sitten täydellä innolla ja teholla! :)

Suomi voitti eilen Turkin miesten lentopallon Olympia-karsinnoissa. Aivan mahtavaa. Tänään Suomi kohtaa Serbian. Onneksi olen vielä saikulla, niin on mahdollisuus mennä katsomaan peliä, joka alkaa jo15.30. Miehillä on kova työ päästä kisoihin, mutta mikään ei ole mahdotonta. Pelejä on vielä monta jäljellä ja niitä voi nähdä eurosportin kanavilta. Tänään siis vastassa Serbia klo15.30 ja torstaina Saksa samaan aikaan. Jos näistä peleistä tulee kaiista menestystä, niin pelit jatkuvat viikonloppuna. Eilen oli myös hienoa, miten skimbaaminen sai unen parhaimmilleen. Ei tarvinut kovin kauan tajunlähtöä odottaa ja yöllä ei herännyt kuin kovaääniseen lumiauraan. Aamulla silmät olivat niin muurautuneet kiinni, että ei olisi jaksanut millään avata niitä. Pitää useamminkin mennä mäkeen hakemaan unilääkkeitä! ;)

Tänään oltin mäessä, niin mahtavaa. Aluksi vähän jännitti, että mitäköhän tulee ja pysynköhän varmasti pystyssä, mutta huolil oli täysin turha. Loppuvaiheessa mentiin jo ihan täysillä melkein napa maata viistäen. Oltiin siis Vihdissä, jossa satoi ja tykitettiin koko ajan lunta. Rinne oli pehmeä ja tarpeeksi vauhdikas. Toinen auki olevista rinteistä, se loivempi, oli aivan täynnä, joten me mentiin vain kilpaa. Mutta oli kivaa! Tsetasin yksiä carvereita ja olisin voinut testata muitakin, mutt aoli sen verran hyvä tahti päällä, että en jaksanut käydä vaihtamassa. Ensi kerralla sitten toiset sukset. Uudet monot olivat hyvät. Aluksi laitoin ne aivan liian tiukalle, mutta sitten ne alkoivat istumaan jaloissa kuin valetut. Himan kaipaa reidet jerkkua ja samoin keskikroppa. Taas hyvä syy treenata. Skimba sopi myös loistavasti kuntoviikkoon. Sykemittari näytti 2,5 tunnin laskujen kuluttaneen melkein 900 kcal. Aivan mieletöntä! Eikun heti uudestaa! :)

Kun ei ole isoja asioita, joita murehtia, niin murehdin sitten pieniä. ;) Tänään tulin siis koko päivän palaveriin töihin. Eilen illalla vähän venyi, mutta tehokkaan liikunnan takia, niinpä olisi kuvitellut, että uni tulee helpolla. Ei kuitenkaan tullut. Jännitti ilmeisesti ehtiminen bussiin ja töihin tulo sen verran, että ehkä kaksi tuntia sain nukuttua. Toivottavasti tämä pää tästä tokenisi. Onneksi tällä viikolla saa kolmena päivänä harjoitella kevyesti, että ensi viikolla paluu ensi viikon paluu töihin ei ole niin rankka.

On todella ihanaa, kun tulee lunta! Mutta pientä kiristystä se aiheutti tänä aamuna myös minun päässä. Päätin mennä aamulla bussilla Vantaalle. Olin katsonut aikataulut valmiiksi Reittioppaasta ja yritin yhdistää bussimatkaan aamureippailun. Niinpä kävelin vajaan puolen tunnin matkan auraamattomilla pyöräteillä ja olin hyvin ajoissa. Vaan eipä kuulunut bussia. Aloin olla jo aika jäässä, kun bussi vihdoin 45 min myöhässä ajoi pysäkille. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin perille! Ja illalla sitten mäkeen, kun on luntakin!:)

Olin eilen katsomassa NBA-legendan Scottie Pippenin esitystä ToPon paidassa Korisliigassa. Peli oli Helsingin Kisahallissa Porvoon Tarmoa vastaan. Halli oli aivan täynnä ja tunnelma oli katossa. Scottie Pippen ei esittänyt mitään huimia suorituksia. Onhan se ymmärrettävää, kun on vasta saman päivän aamuna tullut Suomeen ja edelliestä pelistä on 3 vuotta. Mutta miehestä näki, että kokemusta ja taitoa löytyy. Hirveän montaa juoksuaskelta tai hyppyä mies ei tehnyt, mutta silti hän oli ulottuvin käsittämättömän pitkine käsineen ja sai paljon palloja todella nopeine reaktioneen. Heitto ei ihn ollut kohdallaan, mutta kyllä hän muutamia hienoja syöttöjä ja muita kikkoja esitteli, että näki kyseessä olevan taitava pelaaja. Minun peli-iloani häiritsi hieman poika, joka istui viereisellä penkillä. Tai oikeastaan hän istui melkein minun penkillä. Istui aivan katsomon laidassa ja pojan koko ajan ollessa kumartuneena eteenpäin minun näkökenttäni oli todella huono. Toinen kori oli kokonaan pimennoss...

VUosi sitten oli todell ankeaa. Teimme remonttia ja asuminen oli aika karua. Oli pölyä ja vettä oli käytettävissä vain osittain. Tilankäyttö rajoittui lähinnä makuuhuoneeseen ja keittiöön. Mutta me selvisimme siitä. Remontti valmistui ja uusi kotimme on mahtava. Kaikki yksityiskohdat on suunniteltu huolella ja viimeistelty loppuuna asti. Mikään ei jäänyt puolitiehen. Kaikki toimii ja kaikki listatkin on asennettu. Mahtavaa! Lopputulosta voi ihailla täältä . Remnontoinnin lomassa yritimme mahdollisimman paljon käydä rinteessä. Tulipa sitä onneksi käytyä sitten oikein lomallakin Italiassa ja Sveitsissä sekä Rukalla. Tahkollakin käytiin pari kertaa ja erityisesti innostuin murtsikkahiihdosta. Täällä Etelä-Suomessa sitä on vaan vähän hankalampi harrastaa. Keväällä pelasin pari peliä Karkkilan Pallokerhon 2-sarjajoukkueessa. Ei mennyt ihan putkeen ja pudottiin sarjasta, mutta onneksi saimme paikan takaisin ja pääsimme syksyllä aloittamaan uutta nousua. Syksyn pelit menikin oikein hienosti. ...

Mietin, että kumman otan käsitelyyn ensin, vuoden 2008 vai 2007. Päätin, että vuoden 2008, sillä kuukauden päästä on jo myöhäistä aloittaa uusi vuosi, mutta ei myöhäistä kertoa edellisestä. Vuodesta 2008 päällimmäisenä mielessä on, että tänä vuonna täytän 30-vuotta!! Tämä päivä on tammikuun 31. eli viimeinen tässä kuussa. Tarkka kellonaika on 11.44. Syntymäpäivänäni oli kuulemma paljon pakkasta ja kirkas ilma. Äiti lähti Karkkilasta ambulanssilla Naisten klinikalle synnyttämään ja synnytys kesti 1,5h. Olen siis ollut aina vähän hätäinen, kun tulin maailmaankin jo kuukautta laskettua aikaa aikaisemmin pienenä, keltaisena ja karvaisena tyttönä, 2830g ja 47cm. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun kirjoitin ylioppilaaksi. Tuona keväänä treenasin ihan hullunlailla, koska olin menossa armeijaan. Niinpä olin lakkiaisissa aika hoikkana tyttönä ja nykyistä kehoa 10kg kevyempi. Nyt onkin siis kevään tavoitteena saada tuo kymmenen vuotta sitten olut paino ja kroppa takaisin. Aloitus o...

Ensin kuvat piparkakkutalosta: Lupasin varmasti laittaa kuvia myös lajoista ja jotain muuta, mutta niitä ei vieläkään ole. Sen sijaan on kuvia meidän pihan asukeista. Pihamme on valloittanut lihava orava, jota käy hätistelemässä säännöllisinb väliajoin laiha orava. Lihava orava päivystää naapurimme ja meidän välisellä aidalla ja laiha taas meidän pihan perällä olevalla aidalla. Välillä ne juoksevat sellaista kilpaa pihalla, että ei mitään rajaa. Eivät ilmeisesti tykkää hirveästi toisistaan. Nämä kaverit ovat ilmeisesti myös tehneet vähän tihutöitä kukkapenkissämme, sillä mullat ovat lennelleet ympäriinsä ja mullassa on kuoppia. Ensiksi pari kuvaa laihasta kurresta aitiopaikallaan sekä kukkapenkin reunalla. Sitten pari kuvaa lihavasta oravasta niin ikään aitiopaikallaan ja toisen kukkapenkin reunalla. Lopuksi harvinainen yhteiskuva oravista aidalla ja viimeisenä möyhitty maa. Tässä sairaslomalla kotona ollessa on hauska katsella tuollaisten vipeltäjien menoa. Vaikka todella aivotontahan...

Meille tuotti ongelmia keksiä mitä tekisi uudenvuoden aattona. Rinteeseen olisi kovasti tehnyt mieli, mutta lkunta täällä Etelä-Suomessa on kovin niukasti. Mihinkään kauemmaskaan emme voineet lähteä, kun Sami oli töissä vielä maanantaina. Vihdin laskettelukeskuksen piti olla auki, mutta sekin suljettiin vesisateiden ja muiden huonojen kelien takia. Päädyimme Tanssiteatteri Hurja Ruuthin Talvisirkus Poroon . Kuvia esityksestä voi ihailla täällä . Esitys oli huikea, vaikka se olikin suunnattu lähinnä lapsille. En vann ymmärrä miksi. Olihan siinä joo tonttuja ja poroja ja sikoja ja muita hahmoja, mutta mitä lapset ymmärtävät akrobatian ja jonglöörauksen hienouksista? Ainakin löytyi selkeä tavoite mihin pitää pyrkiä selkä- ja käsilihasten suhteen. :) Talvisirkuksesta menimme kodin kautta KArkkilaan, jossa söimme ja ihailimme Paul Pottsia. :) Hieman ennen puolta yötä menimme ulos Iskän seuraksi ampumaan raketteja ja ihailemaan muiden rahantuhlausta taivaalle. Oli kyllä hienoja paukkuja. Ol...