Muutenkin aktiiviseen viikonloppuun saatiin ahdettua myös elokuva. Koska lippujen eräpäivä lähestyi ja leffolippuja ei oikein pysty edes ostamaan kuin vajaan viikon eteenpäin, niin piti valita kulunut viikonloppu.
Tarjonta Finnkinolla ei ollut mitään huimaa. Yritimme valita parhaan esittelyn perusteella ja leffaksi valikoitui Kaksinaamaista peliä. Leffa on Finnkinon kuukauden valinta ja kai muutenkin jotenkin kehuttu. Mutta valitettavasti tuo ei oikein säväyttänyt.
Olihan leffa omaperäinen ja kiero omalla tavallaan. Oli aktionia, kuten jännitysdraamaan kuuluu, mutta enemmän minusta leffassa oli komediaa ja jopa romantiikkaa. Asiat selvisivät melko hyvin loppuviimein, mutta avoimiakin kohtia jäi. Pari tuntia kului ihan kohtuullisen nopeasti, eikä pehmeään penkkiin meinannut edes nukahtaa, mutta silti jotenkin jäi aika valju olo.
En tiedä onko leffa-aiheet niin koluttu loppuun, että mitään simppeliä ja antoisaa leffaa ei osata enää tehdä. Kirjoihin perustuvat leffat ovat suppeita tiivistelmiä ja lähinnä ohjaajan näkemyksiä asioista. Kauhusta en tykkää, romanttiset komediat ovat yhtä myötähäpeää ja actioneissakin vähän tökkii hillitön ampuminen ja väkivalta. Leffoissa haetaan nykyään jotain todella omaperäistä ja ihmeellistä. Elokuvien tekijät ovat sitä nerompia mitä kummallisempia ajatuksia saavat päähänsä. Tällaiseen tavalliseen tallaajaan ne eivät vain uppoa. Minä haluaisin ehkä nähdä Harry Pottereiden ja James Bondien lisäksi kertomuksia urheilijoiden elämästä tia ihan vaikka tavallisten ihmisten elämästä, joihin olisi vain ihan hiukan lisätty pientä draamaa, mutta silti onnellinen loppu.
Tarjonta Finnkinolla ei ollut mitään huimaa. Yritimme valita parhaan esittelyn perusteella ja leffaksi valikoitui Kaksinaamaista peliä. Leffa on Finnkinon kuukauden valinta ja kai muutenkin jotenkin kehuttu. Mutta valitettavasti tuo ei oikein säväyttänyt.
Olihan leffa omaperäinen ja kiero omalla tavallaan. Oli aktionia, kuten jännitysdraamaan kuuluu, mutta enemmän minusta leffassa oli komediaa ja jopa romantiikkaa. Asiat selvisivät melko hyvin loppuviimein, mutta avoimiakin kohtia jäi. Pari tuntia kului ihan kohtuullisen nopeasti, eikä pehmeään penkkiin meinannut edes nukahtaa, mutta silti jotenkin jäi aika valju olo.
En tiedä onko leffa-aiheet niin koluttu loppuun, että mitään simppeliä ja antoisaa leffaa ei osata enää tehdä. Kirjoihin perustuvat leffat ovat suppeita tiivistelmiä ja lähinnä ohjaajan näkemyksiä asioista. Kauhusta en tykkää, romanttiset komediat ovat yhtä myötähäpeää ja actioneissakin vähän tökkii hillitön ampuminen ja väkivalta. Leffoissa haetaan nykyään jotain todella omaperäistä ja ihmeellistä. Elokuvien tekijät ovat sitä nerompia mitä kummallisempia ajatuksia saavat päähänsä. Tällaiseen tavalliseen tallaajaan ne eivät vain uppoa. Minä haluaisin ehkä nähdä Harry Pottereiden ja James Bondien lisäksi kertomuksia urheilijoiden elämästä tia ihan vaikka tavallisten ihmisten elämästä, joihin olisi vain ihan hiukan lisätty pientä draamaa, mutta silti onnellinen loppu.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!