Noran blog

Kiipeilyä YouTubesta. Valitettavasti suosikkini Sean McColl tuli vasta kolmanneksi Mokpossa Koreassa, vaikka johti ennen finaalia. Bloggausta. Mulla on testissä iPad Mini, ihan huippu.  Nukkumista. Pitää vaan välillä vaihtaa pehmeästä sängystä olkkarin matolle, ettei selkä jumitu täysin.  Kirjanlukua. Tällä hetkellä menossa Jussi Adler-Olsenin Metsästäjät. 

Että on sitten tällainen postaustahti... Jos sitä vaikka yrittäisi vähän tiivistää... Viime aikoina on tullut vietettyä pääasiassa aikaa liikunnoissa ja niistä enemmän Treeniblogissa . Mutta on sitä muutakin tehty, kuten katsottu leffaa ja lentopalloa. :) Lentopalloa on muuten televisiosta tulossa seuraavan kerran keskiviikkona 25.9. klo 18.00. Kirjasto on niin huikea paikka, kun sieltä saa lainata ihan ilmaiseksi viihdettä. Kirjat tietenkin listan ykkösenä ja kun on ajoissa varaamassa, niin saa kirjat nenän eteen heti kun ne kirjastoon saapuvat. Uutuuksista on nyt luettuna Leena Lehtolaisen Rautakolmio ja Sylvia Dayn Sinuun kiedottu. Muutamia on vielä tulossa. Mutta kirjastosta saa myös lainata Blu-Ray-leffoja viikon laina-ajalla!! Valitettavasti kirjaston leffoja ei vielä ole ehtinyt katsoa, kun oli yksi tietty leffa kiikarissa leffailtaa varten, nimittäin Piin elämä. Kirjahan oli aika paksu ja pitkä ja hieman kyllästyin sen alkumetreillä, mutta innostuin sitten purjehdus...

Viime aikoina tehokkuus on ollut tarpeellista. Myös teknologia on auttanut paljon. On tullut mentyä melkolailla mutkat suoriksi vetäen. Pää ei ole aina pysynyt ihan mukana, tai ainakaan ajatukset. Pahoittelen tätä teille ystävät! Pahoittelen tätä myös teille lukijat! Ja erityisesti pahoittelen tätä teille sukulaiset!! Herätys-aamutoimet-aamupala-työpäivä+siirtymiset-treenit+siirtymiset-ruuanlaitto-ruoka-iltatoimet-nukkumaan *5 per viikko Viikonloppuisin taas epäsäännöllisen säännöllisesti reissuja, retkiä ja harrastuksia, välillä tehdään ruokaakin ja syödään. Jos saa tehtyä pariakin asiaa yhtä aikaa, "säästää" aikaa, niinpä olenkin: - kuunnellut autossa äänikirjoja (Sinikka Nopolan Eila ja Rampe-kirjat on ihan huippuja) - poiminut kiipeilyreissuilla marjoja ja sieniä - juonut kahvit matkalla termarista - lukenut bussissa, punttisalilla ja aina sopivan paikan tullen kirjaa - hyödyntänyt pyykinpesukoneen ajastustoimintaa - tehnyt manikyyriä palaverissa (mutta silti ...

Kuva Tuija Lehtisen uusin kirja - Tuhansien aamujen talo kertoo naisista armeijassa sekä kapiaisena että varusmiehenä. Hyvin kirjoitettu, erittäin todenmukainen. Tarina ehkä hieman vaisu, mutta aihe tottakai minua kiinnostava. Samikin luki ja kehui kevyeksi. :) Mietin lukiessa omaa inttiaikaa sekä varusmiehenä että töissä. Paljon oli uuttakin asiaa ja varusteethan ovat vaihtuneet 15 vuoden sisällä uudistuneisiin, ainakin osittain. Rynkky pysyy, släbärit pysyy, runkkupuku pysyy, tetsari on vaihtunut, kypärä on vaihtunut, sadeaseu on vaihtunut... Toivottavasti en ollut kouluttajana ihan yhtä totinen torvensoittaja kuin kirjan luutnantti Vaara on. Toivottavasti en ollut yhtä sekaisin kuin oppilaat Aarnio ja Lipponen seurusteluni päätyttyä  varusmiespalveluksen aikana. En muista yhtään missä vietin iltani Upinniemessä alokkaana tai oppilaana, kävinkö sodessa, treenasinko, opiskelinko, katsoinko telkkaria... Iltavapaalla Parolannummelta kävin vain treeneissä. Kirja sai todella...

Norppa kertoi lukeneensa Piin elämän. Olin katsellut kirjaa ja tiesin, että siitä oli tehty leffa, joten itsekin halusin sen lukea läpi. En tiennyt kirjasta tai tarinasta mitään ennen kuin aloin lukea. Ehkä hyvä, koska kirja on aika...erilainen. Olenkin lukenut viime aikoina vain hömppää, joten syvällisempi kirjallisuus oli ihan tervetullutta. Lainasin kirjastosta ja sen sai sieltä yllättävän nopeasti Alku kirjassa oli hieman pitkästyttävä, hypin jopa muutaman sivun yli. Varsinainen kirja alkoi ehkä sivulta 122 ja sitten olikin luettava loppuun asti. Välillä kuvaukset olivat niin karmaisevia, että teki mieli lukea sormien välistä, mutta olihan siellä hauskojakin juttuja, jos niitä nyt voi hauskoiksi kuvata, ainakin miellyttävämpiä. Lukukokemuksena ei itselle niin hehkeä kuin ehkä odotin, mutta elokuvaa odotankin nyt entistä innokkaamminm, että miten tuosta voi tehdä elokuvan. Sitä ihastellaan Norpan kanssa syyskuussa. :)

Koska olen innostunut lukemisesta vasta "vanhoilla" päivillä, on minulla monen monta klassikkoa lukematta. Yksi on Leo Tolstoin Anna Karenina. Nyt kun Anna Karenina tuli leffaan Keira Knightleyn tähdittämänä, oli pakko hakea tuo 1000-sivuinen kirja kirjastosta luettavaksi. Kirjastahan on tehty myös elokuvaversio, mutta se ei ollut vielä saatavilla. Lupasin kummitytölleni (16-v.), että menemme katsomaan kun olen lukenut kirjan. Taitaa leffa tulla ensin DVD:lle, kun minä saan kirjan luettua, lukutahti on nimittäin ollut aivan surkea. Mutta eipä mitään, pitää tsempata, koska kyllähän kirjakin pitää palauttaa aikataulussa kirjastoon. :) Oletteko te lukeneet Anna Kareninan? Tai nähnyt jo jopa leffan? 1000 sivua = paksu kirja

Lehdissä ja netissä on paljon puhuttu naisille suunnatusta eroottisesta kirjatrilogiasta - E.L. Jamesin 50 Shadesista. Minäkin varasin nuo kirjat kirjastosta ja pitkän jonotuksen jälkeen sain käsiini ensimmäisen osan - 50 Shades of Grey, suomeksi Sidottu. Sen verran helppolukuiseksi oli kirja kirjoitettu, että luin ensimmäiset 150 sivua ensimmäisenä iltana ja pistin varaukseen kakkososan - Fifty Shases Darker, suomeksi Satutettu. Lopuksin 450 sivua, eli kaikkiaan 600 sivua tuli luettua alle viikossa. Kirjan luettuani ilmestyi myös suomeksi kolmas osa, Fifty Shades Freed, suomeksi Vapautettu, eli sekin meni varaukseen. Kyllähän kirja alkoi pyöriä pitkälle saman asian, eli seksin ympärillä, mutta välissä oli ihan jännittäviäkin pätkiä. Melko nopeasti nuo draamakohtaukset oli kuvattu, eli dekkarikirjailijaksi ei E.L. Jamesista kyllä ole. Mutta erinomaisesti hän on kuvannut Anastasia ajatuksia, välillä jopa ärsytykseen asti. Tarinan lopun saattoi arvata toisessa ...

Eihän joululahjatoiveet ole mitään ilman perinteistä kirjatoivetta. I år, det är Is från Ulla-Lena Lundberg, som har just vunnit Finlandiapriset . Ulla-Lena har skrivit Is på svenska, så jag vill läsa det på originalt språket. :) Toinen lisätoive on paksut nahkahanskat, ihan nahkarukkaset suorastaan. Nahkaisia käsineitä löytyy, mutta ne mitään lämmitä oikeilla pakkasilla. Värillä ei ole väliä, kunhan ne ovat ... ;) - Äiti ja Iskä lupasivat antaa mulle rukkaset, jos vaan muistavat. ;)

Sain vuoden alkupuolella MinkkiP :ltä Liza Marklundin uusimman Annika Bengtzon-kirjan Panttivanki lainaan. Koko keväänä ei kuitenkaan löytynyt lukuintoa ja välillä oli muutakin luettavaa ( APV1-tentti ). Nyt sain sitten lopulta luettua kirjan läpi ja kyllähän siihen jäi jumiin, kun pääsi makuun. Marklund käsittelee mielenkiintoisia aiheita, joita ei tavallinen suomalaisnainen ainakaan ole tullut ajatelleeksi sen kummemmin. Kun elää rauhallista ja hallittua arkea hyvinvointivaltiossa, ei paljon ajattele esimerkiksi millaista kauhua samanikäiset ja nuoremmat naiset kokevat Afrikassa. Aihe ei ole mitenkään kevyt ja Annika Bengtzonin ollessa kyseessä ei myöskään itsepohdiskelu ole kaikista yksinkertaisinta. Tapahtumat soljuvat kuitenkin nopeasti eteenpäin ja ahdistustiloista (lukijan) pääsee eteenpäin helposti.

Kuva Sami sai vinkin ilmaisestta BioSignature -mittauksesta, jonka tarjosi Jyri . Koska olen lukenut Kaisa Harjulan Hormonidieetti -kirjan, niin tiesin heti mistä oli kyse ja mittaukseen oli päästävä. Mittaus tehdään pihdeillä 12 eri kohdasta. Samanlaisilla pihdeillä kuin rasva mitataan, mutta pisteet ovat erit. Hieman pelotti, että mitä sieltä selviää, mutta pelot olivat turhia. Ihan ok tulos. Rasvaa oli yllättävän vähän, mutta kroppaan oli kertynyt paljon kehon ulkopuolista estrogeeniä, eli lähinnä muoviylijäämiä, erityisesti reisiin. Reidethän minulla ovat isot, mutta en ollut tajunnut, että ne ovatkin suurimmaksi osaksi höttöä. Olen elänyt siinä harhaluulossa, että ne ovat lihasta. ;) Nyt kemikaalit, erityisesti parabeenit ja bisfenoli A:t minimiin ja lisää sinkkiä sekä B-vitamiiniä, että saadaan estrogeenitasot normaaleiksi ja solakat reidet. Parabeenejä on kosmetiikassa ja bisfenoli A:ta muoviastioissa. Kun nykyiset kosmetiikat on käytetty pyrin jatkossa käyttämään vain ...

Valittelin pari päivää sitten, että kirjat eivät kesällä oikein uponneet, sitten upposivat ja taas tökkii. Unohdin nopeasti luetuista tämän Elizabeth Adlerin Häät Venetsiassa. Päähenkilönä nainen, paljon paikkoja, joissa olen käynyt (Boston, Venetsia, Nizza, Pariisi, Shanghai) ja sopivasti jännitystä, mutta myös vaatteita, romantiikkaa, ruokaa ja sisustusta. Suosittelen kevyeksi hömppälukemiseksi!

Valitin elokuun alussa, kun ei ole tullut luettua kirjoja. Luin sitten pikapikaa Leijapojan ja Oikeuden jalopeuran. Pikapikaa siksi, että kirjat olivat niin hyviä, ettei niitä vaan voinut jättää kesken. :) Sitten tartuin kaapista löytyneeseen Matti Remeksen kirjaan Islantilainen syleily. Ei vaan lähtenyt käyntiin. Ilmeisesti minulla ei ole tarpeeksi kiinnostusta 40-50-vuotiaan miehen sielunelämään, varsinkaan jos kirjan on kirjoittanut mies. Näin kävi nimittäin Henning Mankellin Wallander-kirjojenkin kanssa. Ei vaan napannut, vaikka jännittäviä dekkareita olikin. Siksi otinkin käsittelyyn Kemikaalicocktailin Nooran kehuman Hormonidieetti -kirjan, jonka on kirjoittanut Kaisa Jaakkola. Kirjan tarkoituksena on kertoa miten hormonit vaikuttavat kehon rasvaan ja miten rasvasta pääsee pysyvästi eroon elämäntapamuutoksella. Ei siis mikään pika- tai ihmedieetti, vaan elimistön parantaminen elämää kestävämmäksi. Minä luen kirjan, jotta saisin vatsani kuntoon ja ylimääräiset rasvat polt...

Mainitsin taannoin, että luvussa on Khaled Hosseinin Leijapoika . Nyt kirja on luettu. Jälkimmäinen puolikas meni pääasiassa vedet silmissä ja ahmien tapahtumien etenemistä. Viimeiset 150 sivua luin putkeen, kun en vain malttanut lopettaa. Todella vaikuttavaa tekstiä ja todella surullinen tarina. Suosittelen lukemaan! Samoin kuin saman kirjoittajan Tuhat loistavaa aurinkoa. Kirjasta on tehty myös elokuva (arvostelu 1 ja arvostelu 2). Se on nyt pengottava jostain. Kaipa se löytyy DVD:nä, jos ei ole tullut tv:stä tai ole saatavilla vuokraamoista. Tuhat loistavaa aurinkoa-kirjankin elokuvaoikeudet on ostettu, milloin lie saadaan tuokin riipivä tarina näytille.

Harry Potterin tarina tuli päätökseen myös leffapuolella tänä kesänä. Kuten kaikki muutkin Harry Potterit, kävin katsomassa myös tämän Äitin kanssa. Ja tykkäsin, huomattavasti parempi kuin ensimmäinen osa. Viimeinen HP-elokuva noudatti hienosti kirjaa, mukana oli huumoria, taistelukohtaukset eivät olleet liian pitkiä ja näyttelijät antoivat kaikkensa. Luettuani viimeisen kirjan olin surullinen, että mitä seuraavaksi. Onneksi oli vielä elokuvia. Mutta mitä nyt? Harry Potterin tarina oli kerrassaan loistava ja mielelläni eläisin hänen mukanaan vielä tulevaisuudessakin. Tai toivottavasti meille tarjotaan jotain yhtä mukaansa tempaavaa ja mielikuvitusta ruokkivaa jonkun muun tarinan muodossa piakkoin!! :) Kuva: suosikki.fi

Olen todella pahoillani hitaasta postausrytmistä. Sairastellessa ei vain kyennyt tekemään mitään. Kamerassa ja puhelimessa on paljon kuvia, joita pitäisi sortata ja kirjoitella juttuja. Päässä on paljon ajatuksia ja muistoja ihanasta kesästä. Kyllä ne vielä tulevat, ja syksyhän on pitkä... Tähän väliin kuitenkin kirjauutisia. Luin Lily.fi:stä, että Leena Lehtolaiselta on tulossa uusi kirja Oikeuden Jalopeura. Ihann nopea kirjoitusrytmi Leenalla. Vasta viime syksynä kuin hän Minne tytöt kadonneet ja jouluna Taitoluisteluopuksen. Nyt ilmestyvä kirja on jatkoa Hilja Ilveskeron tarinalle. Pistin heti tilaukseen Akateemisesta kirjakaupasta, kun ilmestymispäivä on ensi viikolla, 11.8. Kesällä olen ollut todella huono lukija. USA:n matkan jälkeen en ole lukenut juuri mitään. Yritin paria itseni kehittämisopusta, mutta en saanut niitä kahlattua läpi. Sitten tartuin taas kaunokirjallisuuteen ja johan alkoi maistua. Yksi kirja takana, josta enemmän juttua myöhemmin ja nyt luvussa Khaled Ho...

Kun kesän ensimmäinen BMW Pro Tour-osakilpailu Kuopiossa jäi yksipäiväiseksi, niin minulle avautui tilaisuus viettää aurinkoista sunnuntaita kotipihalla. Harvinainen päivä olla kotona ilman varsinaista ohjelmaa ja aurinko paistaa. :) Rakensin itselleni aurinkopedin terassille, kun meillä ei vielä ole mitään leposijaa takapihalla. Matto alle ja valkoinen Fatboy päälle, ettei liikaa kuumene. Vielä tyynyt ja iso huivi. Mukana oli myös 'Det finns gränser'-itsensäkehittämisopus ja lasi vettä varjossa. Tukan sidoin nutturalle ja päälle kiedoin huivin turbaaniksi. Näkyy muuten hienosti pisamat noissa kuvissa. :) Samaan aikaan, kun makasin aurinkopedissäni, laitoin kastelijan hoitamaan omia hommiaan. Niin helppoa!! Pari kertaa piti siirrellä sadettajaa, että se kasteli kaikki pihan nurkat ja vielä minun rakkaat salaatti- ja yrttikasvatuksetkin.

Kaksi viimeisintä kirjaa, jotka olen lukenut ikään_kuin huvikseni ovat kertoneet naisista eri maissa. Cecilia Samartinin Nora & Alicia kertoi nuorista tytöistä, jotka kasvoivat 1950-luvun Kuubassa ja Rajaa Alsanean Riadin tytöt kuvasi elämää Saudi-Arabiassa. Molemmat todella mielenkiintoisia kirjoja, vaikkei ehkä niin loistavasti kirjoitettuja. Me Naisissa Cecilia kuvasi Nora & Alicia-kirjaansa huhtikuussa näin: Kirjaa voi tulkita yhdenkin ihmisen kahtiajakona ja hajaannuksena. Kirjassa nimittäin Noran perhe muuttaa Yhdysvaltoihin pakoon Castron valtaa ja Alicia jää Kuubaan. Mutta ystävyys tyttöjen välillä ja rakkaus kotimaahan säilyy. Riadin tytöt taas on koottu sähköpostilistan kirjoituksista, joissa kuvataan neljän tytön elämää hyvin tarkkaan sanellussa uskonnollisessa yhteisössä. On tarinoita rakkaudesta, muodista, perheistä ja opiskelusta. Mutta kaikkia yhdistää samat vaatimukset ja arvot, jotka uskonto yhdistää. Siis kaksi kirjaa, joissa molemmissa on paljon sääntöjä ja m...

Eilen oli Kirjan ja Ruusun päivä . Minäkin innostuin asiasta siitä radiosta kuultuani, että päätin illalla käydä hieman kaupassa. Ja mukaan tarttuivat nämä: Eli Kemikaalicocktailia pitävän Noora Schlingerin Marjoja ja Maskaraa sekä aivan upea valkoinen ruusu. Kirja on Samille ja ruusu minulle. :) Vaikka kyllä minäkin aion tuon kirjan lukea, sillä olen seurannut jo pitkään Kemikaalicocktailia netissä. Kirja kertoo kuinka Noora heitti elämästään kauan pois ruokien ja kosmetiikan lisäaineet.

Enhän minä mitään oppikirjoja ole aikoihin lukenut, mutta kyllä kaunokirjallisistakin teoksista ja dekkareista voi oppia hyödyllisiä juttuja. Viimeisimmät lukemani kirjat ovat Sofi Oksasen Baby Jane ja Marko Kilven Kadotetut . Molemmat todella lositavia opuksia, vaikka aivan erilaisia. Baby Jane on vahvasti tunteilla ja kielellä pelaava säväyttävä kertomus elävästä elämästä. Kadotetut taas on jännitysdekkari, jossa pureudutaan suomalaiseen arkeen sen karuimmilla osilla. Erittäin osuvaa ja painavaa tekstiä siitä miten julkisuus ja halu olla rikas sekä jotain saattaa olla kohtalokasta. Molemmista kirjoista opin myös jotain käytännön juttuja. Sofi Oksasen kirjoissa niitä on enemmänkin, ihan kaikissa niin Puhdistuksessa, Stalinin Lehmissä kuin Baby Janessa. Baby Janessa mieleen jäi eniten Wolfordin paksut sukkahousut, jotka näyttävät aivan iholta. Kadotetut sen sijaan liikkui enemmän poliisimaailmassa, mutta jos joskus sattuisin tulemaan pidätetyksi tai enemmän tekemisiin poliisin kanssa,...

Tällä kertaa suomalaiset naiskirjailijat. Hauskasti kuvaan tulleet kirjat olivat kaikki punaisilla kansilla, tai ainakin selkämyksillä. Mutta kirjailijoihin. Sofi Oksanen on uuden polven kirjailija, joka kirjoittaa todella sujuvaa ja vaikuttavaa tekstiä. Olen lukenut häneltä Stalinin lehmät ja Puhdistuksen. Baby Jane pitää vielä lukea jossain vaiheessa. Leena Lehtolaiselta olen lukenut lähes kaikki kirjat. Vain muutama uran alkuvaiheen teos on lukematta. Minne tytöt kadonneet on uusin Maria Kallio-sarjaan kuuluva dekkari. Kirja kertoo muslimiperheistä Suomessa. Satuin lukemaan kirjan huivipäiden keskellä Marokossa, joten tunnelma oli hyvin autenttinen. Kuten Maria Kallio-kirjat, myös monet muut Lehtolaisen kirjat ovat dekkareita. Lehtolaiselta on ilmestynyt joulun alla myös Taitoluistelun Lumo -niminen kirja, jossa kerrotaan kaikki taitoluistelusta. Selasin kirjaa vähän ennen joulua, mutta se on saatava luettavaksi kokonaan piakkoin. Leenan teksti on todella sujuvaa ja monipuolista, s...