Noran blog

Olen käynyt metsässä jo pari kertaa sienimetsässä tänä syksynä. Ensimmäisen kerran anti oli vähän heikkoa, mutta kanttarellejä ja marjoja tuli sentään muutamia. Vakkarimetsästyskaverini, Iskä, sen sijaan sai saaliiksi tatteja, lampaankääpiä ja orakkaita. Metsä oli ensimmäisellä kerralla sen verran kuiva, ettei suppilovahverot vielä olleet päässeet puhkeamaan maasta. Toisella kerralla olin lähinnä hakemassa puolukoita, muita siitä tulikin antoisa sienimatka. Puolukoita ei juuri löytynyt, mutta sieniä montaa sorttia. Oli mustaa torvisientä, suppilovahveroa, kanttarelliä, orakkaita ja tatteja. Eniten matkaan tarttui suppiksia, koska niitä oli vaan mattoja jopa metsätiellä, ettei itse sekaan tahtonut mahtua. Vielä kerran voisi ainakin puolukoita mennä pomimaan, vaikka marjojen poiminta onkin paljon tuskaisempaa kuin sienien. En myöskään jätä sieniä metsään, jos niitä eteen tulee. Suppilovahverot muuten kuivaan, kanttarellit ja orakkaat paistan ja pakastan ja muut sienet toimitan vanhem...

Heinäkuussa saimme nautia mökin rauhasta muutaman päivän. Järvivesi oli lämmintä, kuikat huutelivat ohi mennessään, muuten oli todella hiljaista, aurinko paistoi, mutta järveltä tuli myös viilentävä kesätuuli, marjoja metsä täynnä ja herkkuja pannulla. Mökillä oli Samille sopivat voimisteluvälineetkin ihan vakiovarusteena. Laiturilla sai lepäillä ihan rauhassa, Iskä näyttää mallia. Nilsiän K-kaupasta löytyi ahvenia, oli pakko ostaa. Ihanaa kesäruokaa: silliä, perunaa, salaattia ja leipää (Äitin leipomaa saaristolaistyyppistä leipää, namnam). Metsässä oli keiju poimimassa marjoja Ja löytyihän niitä mukavasti. Kesäillan nautinto: auringonlasku ja viinilasi

Viikonloppuna tuli käytyä metsässä useampaan otteeseen. Tuli sekä sportattua että saalistettua. Alkusyksyn metsä on kyllä ihana paikka. Niin raikas sateiden ja viileämmän ilman ansiosta. Niin kaunis kellastuvin lehtineen ja punaisin marjoineen. Ja niin rentouttava hiljaisin äänineen. Ja niin antoisa sienineen ja marjoineen ja muine herkkuineen. Mustikat tosiaan olivat lähes lehdettömissä varvuissa. Joko lehdet on jo tippuneet tai sitten ne on kerätty poimijalla. Uskoisin, että ensinnä mainittua, koska mustikat olivat todella isoja ja niitä oli niin käsittämättömän paljon. Puolukoitakin löytyy välillä kunnon ryppäissä. Tänään keräsimme 5m x 5m alueelta melkein kaksi litraa. Kanttarellejäkin löytyi ihan mukavasti. Suppivahveroita ei yhtään. Tai no yhtään ja yhtään, otin pyöräretkellä taukopaikalle osuneet suppivahverot mukaan, kun näyttivät siinä niin yksinäisiltä kiven päällä. Niitä oli 5.

Perjantaina käytiin Iskän kanssa metsässä. Molemmilla korit, joissa kaksi pussia, lisäksi yksi varapussi. Tarkoituksena oli poimia kaikki mahdolliset marjat, eli mustika tja puolukat, sekä sienet, eli kanttarellit ja suppilovahverot. Ei kuitenkaan näitä sieniä: Keli oli aika painostava, mutta kuiva ja lämmin. Hirvikärpäsiä oli paljon. Ja niin oli myös mustikoita, isoja tummia mustikoita. Puolukat eivät olleet ihan kypsiä, mutta kyllä niitäkin löytyi pieninä ryppäinä. Kanttarelleja oli jonkin verran ja suppilovahverot olivat vielä pieniä. Bonuksena tuli pieni satsi orakkaita. Mustikat menivät suureksi osaksi pakkaseen, osa mamman marjapiirakkaan. Puolukoista tuli puuroa ja kyllä niitäkin pakkaseen riitti. Kanttarellit ja orakkaat päätyvät keittoon ja suppilovahverot joko pakkaseen tai sitten piirakkaan. Uudestaankin on päästävä, sillä olihan se kivaa ja satsi on aina rahanarvoinen, vaikka putsaamiseen meneekin jokunen tovi.