Noran blog

Leppävaarassa järjestetään tänä vuonna Kalevan kisat , eli yleisurheilun SM-mittelöt. Espoon kaupunki on panostanut kovasti tapahtumapaikkaan ja niinpä Leppävaaran stadion onkin väriltään sininen uuden mondonsa ansiosta. Samanlainen kuulemma kuin Pekingissä. Ja hyvältähan se näytti: Minun lähtö kisoja katsomaan ei ollut ihan paras. Juuri ehdin pysäkille potkulaudalla ennen rankkasadetta, ukkosta ja salamointia. Kastuin kuitenin ihan kivasti ja lisää kastuin siirtymisessä bussilta kentälle. Lauta lukolla kiinni pyörätelineeseen, naama vettä valuen lippuostoksille ja katsomoon. Onneksi oli katettu katsomo. Siellä toiset kyllä olivat kastelleet jalkansa siihen malliin, että niitä piti kuivatella. Ja vielä kysytään, että miksi naisella on iso käsilaukku: Perjantain ohjelmassa oli naisten pituuden ja keihään karsinta, 7-ottelua, miesten kuulan ja moukarin finaalit, miesten pituuden ja 100m karsinta, naisten korkeuden finaali ja miesten 10 000m ja 3000m esteet. Tai ainakin noita lajeja me se

Olen iloinen. Kaiken sen väsymyksen ja masentuneisuuden jälkeen tuntuu todella hyvältä. Ehkä se oli antibiootit, ehkä työmäärä, ehkä pölyinen koti, ehkä joku muu. Aivan sama, nyt se on takana. Eilen kun viimein kaikki työhommat tuli tehtyä ja matka kotiin oli alkamassa iski ihana hyvä olo. Soitin samantien Samille viisi kertaa, jotta hän olisi varannut meille tennisvuoron. Mutta ilta kääntyikin siivoamiseen, eikä se tuntunut loppuviimein yhtään pahalta. Oikeastaan oli todella kiva mennä saunaan hikoilun jälkeen ja käydä nukkumaan siivotussa kodissa. Eilinen salmiakki ja päätös puolikkaasta työpäivästä perjantaina sekä työkavereiden paluu maanantaina lomilta eivät varmasti ainakaan olleet jarruna piristymiselle. Liäski tänään on tiedossa Kalevan Kisat, huomenna synttärikekkerit ja niiden valmistelut sekä shoppailua Temppu -torilla. Sunnuntaina talkoohomia ja ehkä golfia tai jotain muuta sporttia.

Herätyskello soi, joku sammuttaa en ja jatkaa unia. Toinen herätyskello soi ja joku tonen sammuttaa sen, molemmat jatkavat unia. Kun ei vain pysty, vaikka tietää että pitäisi. Silmät ei aukea, pää ei tajua ja koko kroppa vastustelee. Matkalla vessaan törmää oveen, lyö varpaan ja yrittää saada edes toista silmää auki. Hampaidenpesu oksettaa jo puolen minuutin jälkeen ja aamiaisesta ei voi edes kuvitella. Päälle ajautuu jotain, mitä on ehkä valmiina lattialla tai päällimmäisenä hyllyssä. Hiukset menee kiinni, pestäkin ne pitäisi, mutat ei nyt jaksa. Naama puhdistuu ja rasva levittyy vanhasta muistista. Kulmakarvatkin pitäisi varmaan nyppiä, mutta ei nyt. Aamiainen on onneksi helppo, vähän tuota ja tuota, hyvä ettei valmiiksi pureskeltua. Vieläkään ei haluaisi lähteä, haluaisi vain nukkua. Töissä toimii kuin robotti. Liukuhihnalla olisi paras, tai ehkä ei kuitenkaan, koska siinä voisi nukahtaa. Nyt pitää tsempata sillä viisi minuuttia aikaisemmin luettu lause ja ohje on jo unohtunut. Varm

Tänään tuli tehtyä kesäkeitto, jonka ainekset ovat jo odottaneet muutaman päivän. Ja hyvää tuli. Ja kuten kuvasta näkyy meidän suvun kesäkeittoon kuuluvat nakit. Muuna extrana tässä versiossa on bataattia ja pinaattia. Muasteina kanafondia ja ja kanaliemikuutio, mustapippuria, aromi-, yrtti- ja tavallista suolaa sekä valkosipulijauhetta. Sattumia on enemmän kuin tarpeeksi ja liemi maistuvaa. :) Tänä kesänä olen syönyt myös silliä uusie perunoiden kanssa. Se ei ole ihan oka kesäistä, koska en ole aikaisemmin siitä tykännyt. Nyt on kuitenkin tarjolla sen verran maukkaita marinadeja, että silli ei hirveästi maistu. Ruohosipuli-tillisilli sekä valkosipulisilli ainakin toimivat. On siis vedetty myös uusia perunoita. Lisäksi kesäruokarepertuaariin ovat kuuluneet kaikenmaailma grillattavat: lihat, kalat, vihannekset, nyytit, sienet, juustot ja makkarat. Myös mansikoita ollaa vedetty urakalla ja onhan sitä tullut tehtyä myös raparperipiirakkaa. Kyllä kesällä syöminen on ihanaa!

Tuollainen yllä kuvattu menopeli tuli hankittua Kuopiosta. Sillä ajattelin matkata bussille ja bussilta töihin. Laudan saa mukavasti taitettua siten, että sen saa kantoon. Pyörää kun on ikävämpi kantaa kainalossa ja nostaa bussiin. Ja onhan tuo turvallisempi minun käytössä kuin lonkkari. Eilen lauta oli testissä. Hyvin kulki. Alamäissä otti ihan kunnon vauhdit ja hiekallakin eteni. rankkaa se vaan oli. Hiki tuli ja reidet olivat jökissä. Ylämäissä lautaa oli helppo työntää käsinojista. Tässä vielä laudan tiedot: Powerslide Scooter Choke 200 full aluminium Easy folding system 200mm x 40/87A choke wheels ABEC 5 crome bearings weight 4,5kg

Facebook -statuksen kautta voi selvitä kaikenlaista. Esimerkiksi Janille selvisi eilen minun satuksen perusteella missä on Vattola . :) Vattolahan on tietysti Karkkilassa, minun kotikaupungissani. Minä olen erityisesti asunut Etu-Vattolassa ja siellä sijaitsee yhä minun vanhempieni koti. Liian harvoin tulee käytyä tuolla, vaikka nykyään se sijaitsee ihan kohtuullisen lähellä, nimittäin 61,8km päässä (Google Mapsin mukaan). Remontin aikana siellä tuli käytyä nukkumassa ja saunassa, mutta nykyään vain silloin tällöin syömässä tai pelaamassa tennistä. Vattolahan on siitä ihanteellinen paikka, että siellä on tenniskenttiä, minigolfrata, uimaranta, latureitit talvella, metsä ja lampia ihan lähellä ja ennen (minun siellä vielä asuessa) siellä oli jopa Haukkamäen laskettelukeskus. Eikä Vattolasta ole kuin 1,5 km Karkkilan keskustaan. Vaikka tuli tuokin matka kouluaikoina kirottua niin monta kertaa... Tällä kertaa Vattolassa ja vanhempieni kotona tuli siivottua vinttiä, syötyä hyvin, käytyä m

Karsimme viime kesänä meidän pihalta kaksi Jasminia. Yksi sinne silti vielä jäi ja onhan se kaunis. Tai ainakin hetken... Nyt on terälehdet tippuneet ja peittävät pihan kuin lumi. Äiti toi nimpparilahjaksi kivoja pöytäkukkia.

Minähän en nykyään tee kuin hyviä ja tarpeellisia hankintoja. Ennen on asia ehkä ollut toisin, mutta onneksi ihminen oppii ja kehittyy. ;) Tänä kesänä en ole juurikaan ALEissa käynyt. Kolme paitaa ostin Vero Modasta, kun maksoivat jopa 5 euroa/kpl. Nämä hankinnat eivät ehkä olleet niitä kaikista tarpeellisimpia, mutta eivätpä maksaneet paljoa. Kaikki muut hankinnat ovatkin olleet sitten hyvin harkittuja ja perusteltuja. Ja hyviä hankintoja ovatkin olleet: Saksasta: - Puman sandaalit - Redkenin samppoita ja hoitoaineita, sekä muita hiusaineita Ruotsista: - Kari Traan: shortsit, kaulahuivi ja alushousuja (4 kpl), kuvan kenkäpussi tuli kaupan päälle - Kesän paras hankinta: Tretornin matalat kumisaappaat!! Yyteristä: - Niken N-huppari - Puman hopeinen laukku Kuopiosta: - Potkulauta - Salomonin huppari - Columbian sporttikäsilaukku - Fireflyn kengät (9,90 €) Ja kesän toiseksi parhaana hankintana on tietysti Green card. Valitettavasti en vain ole päässyt sitä kovin paljon käyttämään, mutta

Elokuva on nyt nähty ja koettu. Oikein Tennispalatsin ykkössalissa. Hieman vaisu ja pettynyt olo, mutta olihan se hienosti tehty. Pettynyt siksi, että elokuva tuntui vain pinnallisesti ja pääpiirteittäin seuraavan kirjan tarinaa. Onhan elokuva 2,5 tuntisenakin lyhyt aika miltei 700-sivuisesta kirjasta, mutta elokuvassa oli myös paljon kohtauksia, joita ei minusta kirjassa ollut. Kirjan lukemisestakin on vierähtänyt jo tovi, mutta se silti on painunut hyvin mieleen. Jos Harry Potter-elokuvasarjaa haluaa seurata ja olla mukana ihmellisessä mukaansavetävässä maniassa, niin kannattaa toki käydä katsomassa. Jos ei ole kirjoja lukenut tai aikaisempia leffoja nähnyt, niin en välttämättä suosittele.

Olen vuoden sisään sairastanut kaksi poskiontelon tulehdusta ja nyt minulla on angiina. Angiina tarttui ehkä töistä tai sitten juhlista, mutta silti tuo on todella paljon sairastelua minulle. Ennen näitä olin viimeksi kipeä 2005 maaliskuussa ja sitä ennen en edes muista. Peleistä en 10 vuoden aikana ollut kertaakaan pois sariastelun takia. Kysyin lääkäriltä "Missä vika?" kun olen urheillut enemmän kuin pariin vuoteen, eli olen paremmassa kunnossa, mutta silti sairastelen koko ajan. Lääkäri kysyi ensin "Oletko töissä?" ja totesi sitten, että liika on liikaa ja kroppa kyllä ilmoittaa, kun mennään rajan yli. Eli ei saa olla niin tunnollinen, eikä haluta kaikkea. Olen siis kaikessa liikunnan ilossa ollut liikaa menossa. Kroppa huutaa siis lepoa! Lääkäri ohejisti, että pitää sanoa kerran päivässä "EI!". Mutta mille sanon? Kaikki liikunta on niin kivaa ja minun pitää saada levähtänyt kroppa kuntoon. Ja jotta kotona voisi asua on siellä tehtävä viime viikolla mai

Olipa ihana viikonloppu. Keli oli mitä parhain ja mieli rento. Paikkana Pohjois-Savo ja seura leppoista. Oli todella hyvä, että mieli oli rento jo alkumatkasta, kun suomalaiset autoilijat ovat niin ystävällisiä ja joustavia liikenteessä. Ja pah, ohituskaistalle ei voi päästää millään, jos liikennesääntöjä noudattaen ajaa oikean puoleista kaistaa motarilla. Tuli vain nyrkkiä ja pään ravistelua, kun yritti mihin tahansa väliin. Onneksi ei ollut kiire. Alkumatkasta tuli myös pieni tilanne päälle puhelimen muodossa töistä. Onneksi ei ollut pää jäässä senkään suhteen. Noin 20 vastatun ja soitetun puhelun jälkeen sain asiat järjestykseen ja korjattua muiden virheitä. Siitä oli hyvä jatkaa matkaa kohti mökkiä ja järveä. Kuopio on jännä paikka sen suhteen, että sieltä tulee aina ostettua kaikennäköistä, vaikka ei tarvitsisikaan. Nytkin piti mennä vaan hakemaan muikkuja kauppahallista, mutta mukaan tarttui ihan vaan vähän muutakin: potkulauta, käsilaukku, huppari, paita, housut ja kengät. Noist

Käytän jatkossa vain yhtä puhelinnumeroa. Numero alkaa 050 312... Jos et ole saanut tätä numeroa, niin ole yhteydessä. I will use in future only one phone number. The number starts +358 50 312... If you have not get this number, please contact.

Åressa, toisena ajopäivänä, toiseksi viimeisessä laskussa päätin pysyä poikien perän tuntumassa. Hyppyrisarjassa kuitenkin vauhti kasvoi niin, että päätin hieman hiljentää. Jarrutus osui tietenkin juuri hyppyrin nokalle ja minä lensin, pyörä ei. Laskeutuminen tuli vasemmalle kyljelle. Rintapanssari suojasi varmasti pahimmalta iskulta, mutta maan ja minun ruhon väliin sattui ikävästi juuri panssarin solki ja rintapanssarin reuna. Nousin reippaana tyttönä ylös ja huusin ohimeneville kyselijöille "Allt ok!". Nilkassa vähän tuntui ja jarruttaminen tuntui oudosti kyljissä. Lähdin kuitenkin vielä kerran ylös. Matkalla huomasin, että lippa oli kypärässä jotenkin hassusti, mutta en antanut sen häiritä. Jarruttaminen tuntui todella paljon ja päästin pojat ajamaan omaa vauhtia. Ajattelin, että kyllä on ollut rankka päivä, kun noin jarraaminen tuntuu. Alhaalla kypärää ottaessa päästä huomasin, että kypärän lippa oli ihan tuusan nuuskana ja ruuvi kadoksissa. Rintapanssari ja olkasuojat o

Välillä tuntuu, että elämä kulkee juuri noin. Joku antaa tahtia ja minun on vain mentävä siinä mukana. Toisinaan kaikuu jopa mars-mars, ja tahti vain kiihtyy. Muodossa on pysyttävä, ei saa talloa ketään tai huitoa toisia. Myönnän, en osaa hidastaa. En tiedä kuka minun päähäni laittaa ne kaikki deadlinet ja tavoitteet, jotka tulisi täyttää. Ei meillä kotona ainakaan ole mitään päällepäsmäriä, joka vaatisi asioiden tuollaista luonnetta. Ja töissäkin ymmärretään, että jokainen on vain ihminen. Silti minä olen lähes koko ajan kusessa. On niin paljon tekemättömiä kotitöitä ja ihan arjen pyörittäminenkin vaatii omat juttunsa. On tiskattava, täytettävä ja tyhjättävä tiskikonetta, tehtävä ruokaa, pyykättävä, laitettava tavarat kaappeihin, pyyhittävä pölyjä, imuroitava jne... Lisäksi olisi myös nukuttava ja hyvä olisi hieman liikkuakin. Miksi sitten en ehdi tekemään noita edellä mainittuja? Niinpä, miksi en ehdi? Olen koko kesän töissä ihan omasta tahdosta ja se on ollut ihan jees, tähän asti.

- Saksassa, Pforzheimissa, työmatkalla 7.-17.6. Reissun päällä ollessa kävin myös Neuschwannsteinissa , jossa oli upeat maisemat ja todella kaunis luonto. Siellä olisi sporttaajan hyvä asua, kun kylästä löytyy niin yleisurheilukenttä, kiipeilyseinä, lentopallo- ja biitsikenttä kuin tenniskenttäkin. Lisäksi voi ajaa DH:ta, on seinää kiipeillä, pääsee laskuvarjohyppäämään ja järvikin on ihan nurkan takana. Talvella tietenkin kaikki lumilajit ovat käden ulottuvilla Alpeilla. - Åressa juhannus ja viikko lomaa. Siellä tuli ajettua kaksi päivää DH:ta, joista jälkimmäisenä päätin hyppyrin nokalla jarruttaa ja tulla kyöjelleni alas. Onneksi ei ole murtumaan, mutta kipua on yhä. Mustelmat olivat myös aika jäätävät! Kun ajaa ei enää pystynyt niin piti pyöräillä rauhallisesti, meloa koskessa ja vaellella vuorella. - Beachfutista Yyterissä 3.-5.7. Minkit Racing Teamin huoltajana.

Olen huomannut itsessäni muutosta. Osa on ollut ihan tietoisia juttuja, mutta on myös tiedostamattomia hetkiä, joissa olen jälkeenpäin tajunnut, että hei minähän tein ihan päin vastoin kuin ennen. Kaikki nämä muutokset ovat tapahtuneet rohkeudessa, päättäväisyydessä ja käytöksessä. Esimerkiksi viime viikonloppuna en juna-asemalla jäänyt mököttämään itsekseni, kun näin kaksi poikaa istumassa hieman turhan leveästi penkillä, vaan rohkeasti kysyin, että mahtuisikohan siihen vielä yksi. Ja tilaa löytyi. Näin pääsin syömään eväitäni istuvalteen, enkä marissut itsekseni seisten, että miksiköhän noikin noin leveästi paikkaa hallitsee. Terassilla kävin päättäväisesti kysymässä, onko tuolit vapaana, ja olihan ne. Hallissa heiluttelin iloisesti kavereille ja he tulivat juttelemaan, kun näkivät minut. Töissä soittelin useamman puhelun, jopa ulkomaille. Kahvilassa kysyin tarmokkaasti tutunnäköiseltä pojalta, että oletko se ja se ja olihan se. Tuli sitten tavattua sukulaisia pitkän ajan jälkeen oik

Miinus 58 lukematonta työmeiliä Plus 8 ylityötuntia Plus 7 lukematonta siviilimeiliä Plus kymmeniä työasioita todo-listalle Miinus kukkien multien vaihto ja siivous kodin todo-listalla Miinus yksi kesätapahtuma, Lahden biitsiturnaus. Plus yksi kesäretki Kuopioon/nilsiään Miinus 4 lukematonta blogipostausta Goolge readerissa Plus yksi Noran blog-postaus Plus 1 vko Treenipäiväkirjapostaustaukoon Bonuksia: - Kesäruokaa (uusia perunoita, silliä, makkaraa ja salaattia) ulkona, ensin äitin ja iskän kanssa ja sitten ihan kaksistaan - Orkidea alkoi kukkimaan uudesta kukkavarresta - Suomen voitto Puolasta miesten lentopallon Maailman Liigassa Tampereella ja sen näkeminen paikan päällä - Maarin, Tepon, Elmon, Rojon ja Lauran näkeminen - Tammerfesteille osallistuminen Konttorin terassilla istuen hyvässä seurassa, Lotta, Jone ja Artsi sekä tietty Sami - Mustaa makkaraa eväänä junassa Tampereelta Jyväskylään - Muutamien nimpparionnittelujen saaminen - Kolmen kullan, hopean sekä pronssi mitalin saav

119 lukematonta työmeiliä 142 lukematonta siviilimeiliä 110 lukematonta blogipostausta kavereiden blogeissa lukemattomia tekemättömiä asioita "to do"-listalla niin töissä kuin kotona 2 viikkoa viimeisestä Noran blog -postauksesta 10 päivää viimeisestä Treenipäiväkirja -postauksesta Eiköhän tämä tästä jossain vaiheessa...