Noran blog

Kuva Tuija Lehtisen uusin kirja - Tuhansien aamujen talo kertoo naisista armeijassa sekä kapiaisena että varusmiehenä. Hyvin kirjoitettu, erittäin todenmukainen. Tarina ehkä hieman vaisu, mutta aihe tottakai minua kiinnostava. Samikin luki ja kehui kevyeksi. :) Mietin lukiessa omaa inttiaikaa sekä varusmiehenä että töissä. Paljon oli uuttakin asiaa ja varusteethan ovat vaihtuneet 15 vuoden sisällä uudistuneisiin, ainakin osittain. Rynkky pysyy, släbärit pysyy, runkkupuku pysyy, tetsari on vaihtunut, kypärä on vaihtunut, sadeaseu on vaihtunut... Toivottavasti en ollut kouluttajana ihan yhtä totinen torvensoittaja kuin kirjan luutnantti Vaara on. Toivottavasti en ollut yhtä sekaisin kuin oppilaat Aarnio ja Lipponen seurusteluni päätyttyä  varusmiespalveluksen aikana. En muista yhtään missä vietin iltani Upinniemessä alokkaana tai oppilaana, kävinkö sodessa, treenasinko, opiskelinko, katsoinko telkkaria... Iltavapaalla Parolannummelta kävin vain treeneissä. Kirja sai todella...

Sunnuntaina tuli tv:stä vanha leffa nimeltään Sotilas Jane . Leffa on valmistunut juuri minun armeijaan menon aattona ja olihan se silloin ns. iso esimerkki. Kyllähän minäkin halusin olla yksi tienraivaaja miesten maailmassa ja tehdä vaikutuksen naisena arneijassa. No, realiteetit tuli nopeasti vastaan, eikä tavallisessa armeijassa mitään ihmeitä voinut tehdä. :) Jos oikeasti olisi halunnut olla jotain, niin olisi pitänyt hakeutua erikoisjoukkoihin ja treenata aika paljon kovempaa kuin minä silloin. Olisi myös pitänyt pitää armeijaa ainoana uravaihtoehtona ja panostaa siihen täysillä. Vaikka ajatuksena minullakin oli, että luon uraa kapiaisena, niin eihän se ihan kuitenkaan ollut minun juttuni. Nyt kun näki Demi Mooren taas kerran upeassa fyysisessä kunnossa, taistelemassa oman maan sovinismiä/rasismiä ja myös vihollista vastaan, niin herättihän tuo tunteita. Leffan lopussa piti tirauttaa ihan kyyneleet, kun kaikki järjestyi parhaalla mahdollsiella tavalla. Mahtavinta tuossa leffassa ...