Noran blog

Nyt puhutaan minun mielestä. Se on poukkoillut viime aikoina melkoista vuoristorataa. Suurinpana haastavana tekijänä on ollut väsymys ja siitä sekä myöskin energiavajeesta johtunut kiukkuuntuminen. Olen ollut viime aikoina melkoinen bitch, ainakin rakkaalle aviomiehelleni, Samille. Nyt ollaan lomalla ja muutoksen olemuksessa on voinut jopa tuntea. Lääkkeinä parempaan oloon ovat toimineet uni ja ajattelun vähentäminen. En myöskään ota stressiä syömisestä, vaikka ruokavaliota noudatankin parhaani mukaan. Pahin droppi tuli loman ensimmäisenä päivänä. Väsymys ultimoitui laivassa vietettyyn yöhön, jolloin uni oli suorastaan luokatonta. Varmaksi en tiedä, koska en mitannut Sleep Cyclella, mutta tuntuma oli hyvin vahva. Myös energiavaje oli todellinen, vaikkei liikuntaa matkustusta edeltäneeseen päivään sisältynytkään. Laivan tarjonta Bikini Challengelaiselle vain oli huono. Rahkaa oli hyvin mukana, mutta päivän pääateria jäi erittäin vajaaksi, kun en saanut mistään järkevää hiilihydraattia...

Kiipeilyn myötä lisääntyneen ulkoilun vaikutukset ovat olleet järisyttävän suuret unen tarpeeseen. Kallioille  ei nimittäin mennä ihan vaan tunniksi, vaan yleensä siellä vierähtää vähintään kolme tuntia. Viikonloppuisin tuo ei ole mikään ongelma, kun liikkeelle voi lähteä heti aamutuimaan ja kotiin ehtii jopa ennen lasten nukkumaanmenoaikaa (mähän olen lapsi vielä). Arki-iltaisin sen sijaan illan tunnit eivät meinaa riittää millään, jos haluaa olla peiton alla ajoissa. Hanna the Sportslady kirjoittaa omassa blogissaa hyvistä unista näin (jutun lopussa ja linkissä enemmän). Voi kun ehtisikin nukkua tuon 8-10 tuntia yössä. Kahdeksan tuntia täyttyy onneksi edes silloin tällöin, mutta sekään ei riitä millään, jos takana on vaikka kolme tuntia kapuamista ulkoilmassa. Mistä siis lisää tunteja vuorokauteen? En joka aamu haluaisi nousta silmät sikkuralla ja olla päivän ensimmäiset tunnit aivan pihalla. Vaikka nämä auttavat, niin silti olisi kivempi, ettei myöskään joka aamu tarvitsisi...

Jeejee, kireydestä on ainakin hetkellisesti höllätty pahimpia säikeitä. Lääkkeenä toimi uusi tukka (kuva) ja pari yötä superunilla. Myös tavaroiden saattaminen lattioilta, pöydiltä, tuoleilta ja muilta epämääräsiltä paikoilta kaappeihin ja yksien treenien jättäminen väliin auttoi huimasti. Ei pidä myöskään jättää mainitsematta autokyytejä sporteista kotiin, kiitos MinkkiP, eikä pyykkien- ja astioidenpesu- sekä kauppapalvelua, kiitos Sami. The friends make My days so much better!!

Onko teillä ihmiset vaikeuksia saada unta sunnuntai-iltaisin? Painaako tuleva työviikko jo mielessä ennen aikojaan? Minulle kävi ainakin eilen niin. Minulla oli viiden päivän vapaa, jolloin sain mukavasti tehtyä rästiin jääneitä juttuja, rentoutua ja harrastaa vähän sporttiakin. Ei ollut kiire ja sunnuntai meni mukavasti jo laskeutuessa seuraavaan viikkoon. Pakkasin laukkuja, mietin seuraavan päivän vaatteita ja tsekkasin kalenterin. Aikaisemmin minulla on nimittäin ollut hektisen viikonlopun sunnuntai-iltaisin todella suuria ongelmia tajuja, että seuraavana päivänä pitää mennä töihin. Kaiken piti siis olla valmiina ja voisin vain mennä nukkumaan katseltuani Lisbeth Salanderin kohtalon elokuvassa Pilvilinna joka romahti. Ehkä siinä olikin syy, leffa loppui vasta 23.30, sitten iltatoimet ja nukkumaan pää jännityksestä kireänä, vaikka olinkin lukenut kirjan ja nähnyt elokuvan aikaisemmin. Parin tunnin yöunilla voi tulla raskas päivä. Toivottavasti uni ei kuitenkaan halua tulla kesken päi...

Sami laittoi minun iPhoneen Sleep Cycle -nimisen sovelluksen. Sovellus mittaa unen laadun. Ensin asetetaan herätysaika ja sitten puhelin laitetaan näyttö alaspäin tyynyn viereen nukkumisen ajaksi. Puhelin mittaa unen laadun sen mukaan, miten liikun sängyssä. iPhone herättää sinut puolen tunnin toleranssilla kevyimmästä unesta herätysaikaa nähden. Mutta kuitenkin viimeistään herätysaikana. Unen laatu ilmaistaan taulukkomuodossa. Yllä oleva käyrä on viime yöltä. Aivan liian myöhään tuli taas mentyä nukkumaan ja aikaisin pitää herätä, kun työt kutsuu. Syvää unta ei ole kuin pari tuntia ja sitten enemmän ja vähemmän puoliksi hereillä ja paljon eläviä unia. Enää en muista mitä unta näin, mutta aamulla vielä muistin. Jotain todella ihmeellistä se taas oli. :)

Ei tarvittu eilen unilauluja, ei edes iltasatuja. Sen verran on tullut kiusattua kroppaa urheilulla ja lyhyillä unilla, että riittää kun kallistaa päänsä vaaka-asentoon. Viime yönä tuli nukutta 10 tuntia ja hyvää teki. Aamulla olisi voinut jatkaa vielä parilla tunnilla, mutta töihin oli lähdettävä. Olen pyrkinyt nukkumaan n. 8h yössä, mutta aina se ei onnistu, usenmiten kylläkin, onneksi. Nyt kun olen lisännyt huimasti liikuntaa ja työmatkojakin kuljen julkisilla, eli tulee oltua ulkona, niin unen tarve vain lisääntyy entisestään. Lisääntyneestä unentarpeesta on se hyöty, että sen ajan kun on silmät kiinni, niin tulee nukuttua todella sikeästi. Näen helposti unia, mutta nyt ei ole tajunnut mistään mitään. Pitää siis pitää riittävää määrää liikuntaa ja ulkoilua yllä, että saa nukuttua sikesäti ja palauttavasti.

Olen ollut tällä viikolla ihan todella väsynyt. No, oma vika, sillä sehän on itse aiheutettua. :( No, mutta on tässä väsymyksessä myöskin puolensa. Ei nimittäin tarvitse illalla unta odotella ja näkee kaikenlaisia hölmöjä unia. :) Viimekin yönä olin taas niin seikkailemassa jossain. Oli vesiesteitä ja oli luolia. Olin myös bändissä ja tarjosin kaikille suklaata. Söin suklaata itsekin, mikä on sinänsä ihme, sillä en pidä siitä. Mutta tämä suklaa olikin jotain todella speciaalia, sillä se ei sulanut ollenkaan, sen pinta oli kiiltävää ja yhdessä levyssä oli vaikka mitä värejä ja merkkejä. Lisäksi levy oli kaksikerroksinen. :) Eniten minua jäi suklaasta mietityttämään, että mikäköhön maku se lila olikaan? Aamuisin ei taa naurata yhtään, kun pitä herätä. On niin tuskaista. Silmät ovat muurautuneet kiinni ja niihin sattuu. Jäsenet eivät toimi ja joka paikka on ihan tukossa. Hanasta ei tule tarpeeksi kylmää vettä naaman pesuunja herättämiseen. Ei riitä virtaa hiustenlaittoon saati sitten aami...

Tuo aamuisin silmien aukaiseminen ja sängystä ylösnousu. Nyt jo pari tai ehkä jopa kolmen viikon ajan on tuntunut jokainen aamu niin rankalta. Vaikka menisi ajoissa nukkumaan, kuten yhdeksältä, niin silti jokainen aamu on vaikea, eikä ylös sängysät tahdo päästä ennen kasia. Silmät ovat melkein muurautuneet kiinni ja naama näyttää niin hirveältä. On kamalat silmäpussit ja koko vartalo on ihan veltto. Ensimmäiset askeleet, kun siirtyy sängystä lattialle tuntuvat erittäin kipeiltä jalkapohjissa ja aivan jokaisessa lihaksessa. Nenä on ihan joka aamu tukossa ja kuola on valunut tyynylle, kun hengittää vain suun kautta. Suu taas on niin kuiva, että oikein sattuu, kun yrittää niellä ja kostuttaa sitä. Kun vihdoin pääsee kylppäriin, niin on pakko samantien laittaa silmägeeliä, että silmien kutitus loppuisi. Mutta sitten tapahtuukin lamaantuminen, ei oikein jaksaisi laittaa hiuksia, ei oikein jaksaisi meikata (eikä sitä kyllä tule tehtyäkään). Ei jaksaisi pestä naamaa ja hampaita, eikä laittaa ...

Olin viikonloppuna yksin kotona. Taisi olla ensimmäinen kerta Mankkaan asunnossamme, tai ainakin ensimmäinen kerta sitten remontin. Lauantaina oli kaikkea tekemistä, kun kävin biitsihallilla ja Keskutassa. Lisäksi piti seurata tuloksia netistä ja etsiä hyviä videoita Youtubesta . :) Piti myös lukea yksi kirja tämän viikon ISS-kurssille. No, menin sänkyyn ja aloin lukea. Eihän siitä tullut mitään, vaan nukahdin joskus kahdeksan maissa. Ensimmäiset pari tuntia meni nukkuessa ihan hyvin, mutta sitten alkoi unet. Meillähän ei ole vielä makkarissa verhoja ja makuuhuone on samalla sivulla kuin etuovi. Makkariin siis näkee melkein suoraan, kun kävelee ohi. Jos haluaa tulla ihan tirkistelemään, niin ei tarvitse kuin tallata vähän kukkapenkkiä. Niin, minä sitten näin sellaista unta, että joku koko ajan kävi ikkunamme takana kyttäämässä. Ja koska en tajunnut sen aina olevan unta, niin alkoi pelko iskeä ja oli pakko siirtyä nukkumaan pois ikkunoiden luota, piiloon. Ja koska olin niin väsynyt ja u...