Siirry pääsisältöön

Marokon matkalla

Käväsin tosiaan Marokossa työmatkalla. Kuusipäivää täyttä työtä+matkustusta. Ilma oli melko erilainen kuin elokuussa, milloi sai paistatella +50C asteen lämmössä. Nyt nimittäin parhaimmillan mittari näytti +22C ja suurin osa päivästä oli vain +10C paikkeilla. Paikalliset olivatkin pukeutuneet lähinnä toppa-asuihin. Yhtenä päiväna jopa satoi. Valoisa aika oli vain 7 tuntia, eli todella lyhyitä päiviä. Aurinkoa näki vain aamuisin ja lounaalla.

Silti sain otettua pari kuvaa hotellin pihasta ja yhdestä lounaspaikan vieressä olleesta puusta. Nyt on appelsiinien kulta-aika, vaikka puun hedelmät eivät olekaan appelsiinejä. Ne ovat kuulemma ihan vain koristeita. Alkuun pari kuvaa hotellin parvekkeelta sisäpihalle, missä uima-allas. Elokuussa uima-allas oli kovassa käytössä, nyt ei tullut mieleenkään pulahtaa sinne.





Matkoilla tekee mieli herkutella. Ostin Saksan välipysäkiltä pari suklaata. En kylläkään suklaan takia, vaan täytteiden takia. Ruoka on Marokossa ihan hyvää. Hyvin lihapitoista, mutta kasviksia löytyy myöskin. Mausteet ovat voimakkaita ja ruokailut kruunaa minttutee. Tee on tehty yleensä tuoreesta mintusta, joka on todella voimakasvartista ja isolehtistä.


Marokon asustus näytti tältä:
Päivisin asun piti olla tehtaan olosuhteisiin sopiva. Eli ei ihan nirunaru, kun ilmastointi on kova, ja melko joustava, kun tuli jumpattua koneen ympärillä.


Iltaisin pystyi pukeutumaan vähän kevyemmin, mutta Niken golf-hame ja Kari Traan hihaton oli aivan liian vähän niihin olosuhteisiin. Menomatkalla oli päällä kuvan oikeanpuolisin asu, samoin kerran illallisella. Paluumatkalla oli polvipituiset tumman harmaat housut, pitkät sukat, jotka eivät jättäneet yhtään ihoa paljaaksi, musta lyhythihainen poolo, musta villatakki, Vagabondin nilkkurit, säärystimet ja tuo harmaa villatakki, sekä iso huivi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa