Noran blog

Muikkuja paistettuna grillissä, itse kasvatettua salaattia ja rucolaa sekä uusia luomupottuja.

Adidaksen ADH2505-kello. Unisex-malli ja paremmin kivet ja värit näkyy täällä . Tilasin muuten tuon kellon juurikin tuolta Fruugo sta, eli nettiportaalista, jonne on yhdistetty useampia nettikauppoja. Ihan mukavia tarjouksia mm. kosmetiikasta. Kellon kanssa piti käyttää vähän kelloseppätaitoja, että sai pari palaa irrotettua. Hyvin se meni vasaran, pienen ruuvimeisselin ja kahden insinöörin kanssa.

Olen viime aikoina nauttinut myös minun elimistölle varsinaista myrkkyä, nimittäin kahvia. Töissä on mennyt maksimissaan pieni tilkka paljon maidon kanssa. Mutta testasinpa myös kauppoihin ilmestyneitä Starrbucksin latteja. Caramel oli aivan liian makeaa, Chocolate siinä ja siinä ja peruslatte ihan juotavaa. Mutta eipä noitakaan lisäainemixejä ja sokeripommeja tarvitse enää jatkossa nauttia. Pitää yrittää nukkua enemmän ja pitäytyä pelkässä yerba matessa ja vihreässä teessä. Mutta maistamatta en minäkään olisi uusille tuotteille tuomiota antanut...

Sain palautetta, kun kehuin valmisruokia blogissani, vaikka olen mainostanut olevani luomuihminen. Oikeinhan se meni, että suosittelemillani tuotteilla ei ole mitään tekemistä luomun tai edes puhtaan ruuan kanssa. Haluan kuitenkin puolustaa itseäni, miehen ollessa reissussa yksin taloutta pyörittäessä ei ole aina aikaa, eikä kapasiteettiä miettiä mitä ostaa. Virheestä oppineena tässä kuitenkin taas esimerkillistä ruuanlaittoa. Kokkauksiin meni 1,5 tuntia, joten ihan joka ilta ei ehdi panostamaan, kun on työpäivän ja treenien jälkeen esim. klo 21.30 kotona. Liedellä on porisemassa porkkana-bataattikeitto ja raparperikiisseli. Raparperit on ihan omasta maasta parilla kuapan pötköllä höystettynä. Porkkana ja bataatti on luomua. TUli muuten todella hyvää. Raparperikiisseliin en laittanut kuin vähän intiaanisokeria, joten raparperin aito maku on hienosti esillä.

Näillä välineillä on tullut leikittyä hieman enemmän uuden työn ja uusien työvaatteiden myötä. Piti oikein tärkki-/silitysainetta ostaa, että saa kunnon prässit housuihin ja kaulukset suoriksi. Tuo oli ainut aine, jota pystyy käyttämään sekä luonnon että keinokuiduille. Plussaa on, että se on myös luonnontuotetta. Vähän oli taito ruosteessa, mutta kyllä se siitä sitten lähti luistamaan. Hihateline on todella hyvä paitojen silityksessä, ettei tule turhia taitteita. Jos olisi sielä johdoton rauta, niin homma skulaisi oikein buenosti.

Ekalla golf-kierroksella pari viikkoa sitten otettu kuva onnistui yllättävän hyvin, vaikka on otettu iPhonella.

Siistin sisätyön innoittamana on kynnetkin laitettu useammin kuin aiemmin. Eikä lakatuista kynsistä ole todellakaan haittaa biitsissä, kun ei ihan joka pallossa katkeile ja lohkeile. Tykkään kovasti O.P.I.:n kynsilakoista. Kaksi kerrosta antaa hyvän peiton ja levittyvyys on hyvä. Kuivuukin melko nopeasti. Suomessa nämä lakat ovat melko kalliita, mutta isot pullot säilyvät pitkään, eikä lakka mene miksikään ajan myötä. Ostin ruskeiden accossereiden höysteeksi ruskeaa lakkaa, nimeltään Suzi loves Cowboys. Jenkeissä olisi pitänyt olla hieman valppaampi ja ostaa kunnolla O.P.I.:n tuotteita. Valitettavasti vain Albuquerquen Coronado Mallin Sephoran valikoima oli melko huono. Löysin sielä kuitenkin Sephora by O.P.I:n Don't feed the hand models-värin, joka on tosi kiva. Pahoittelen kuvien huonoa laatua...

Vagabondin kiilakorot vaan on niin hyvät, että oli pakko kasvattaa sarjaa uudella parilla. Onneksi löytyi, sillä lähes kaikissa muissa väreissä koko 38 oli loppuunmyyty. Vahaus ja kosteussuoja päälle ja käyttöön. Hyvin toimivat ja on kuin valettu mun jalkaan.

Hektisen viikon arkipäivät päättyivät Olympiastadionille Bon Jovin säestämänä. Onneksi oli paikat katoksen alla, niin sai nauttia musiikista kuivana. Perjantai-ilta oli ihan huippu. Ensin ulkokauden avaus biitsikentällä, sitten tarakkakyydillä Hietsusta Töölöön. Olo oli kuin teinitytöllä konsanaan. Töölössä Maharajan herkut vatsaan. Hyvää oli kunnes tajuttiin, että emme olleet saaneet annoksesta kaikkia osia ja ne korvattiin jälkiruualla. Jälkiruoka oli intialaista jäätelöä, joka maistui aivan vessanraikastimelta, siis kukilta. PIti käydä ostamassa Missä X-pussi, jotta sai fressimmän maun suuhun. Mutta ei, sekään ei auttanut, koska ei ollut Missä X:t yhtä kirpeän maukkaita kuin ennen, mikä pettymys. Stadionille saavuttiin hiukan myöhässä, koska lippupalvelussa oli kerrottu, että bändi aloittaa klo 20.30 ja se olikin jo aloittanut kahdeksan pintaan. Onneksi oli tosiaan paikat katoksen alla, ettei ihan märkiä kissoja oltu. Bon Jovin miehet vetivät hyvin, vaikka ovatkin jo vanhoja herroja

Ja vielä yksi herkku pöytään. Valion Vanilla kerrosrahka, makuna Kinuski. Ei hullumpi. Tykkäsin kovasti rahkan happamuudesta, jota kinuski mukavasti pehmensi. Rahka oli ihanan pehmeää ja kinuski notkeaa. Kinuski olisi vielä voinut olla hieman voimakkaamman makusta. Muuten oiva pikkuherkku!

Kaupasta päätyi kotiin myös uusia jugurttiherkkuja. Maut kuulosti niiiin ihanilta, ettei vain voinut vastustaa. Lakka-juustokakku oli kyllä hyvin mieto ja ehkä jopa mauton. Raparperi-vanilja sen sijaan toimi hienosti. Raparperi maistui, eikä jugurtti ollut liian makea.

Olin ihan hakoteilla kaupassa ja mieli teki kaikkea. Eksyin jätskialtaalle ja käsi tarttui uuteen Aino-jätskiin. Siis suklaakermajäätelöä, lakritsikastiketta ja toffeepaloja. Tosi nam!!

Katsokaapa mitä minun Ruusun ja Kirjan päivänä hankittu ruusu teki. Uuden kukkavarren! Ruusu jäi maljakkoon, jossa oli vettä ikään kuin vahingossa ja myös sen takia, ettei se ollenkaan notkahtanut. Se vain kuivui nätisti pystyy, joten miksei se voisi olla maljakossaan. Nyt yllätysyllätys kuivuneiden lehtien välisä on tullut uusi varsi, jossa on nuppu. :)

Takapiha oli pari päivää ihan omillaan, kun oltiin reissussa. Niinpä pihaa piti kastella sunnuntai-iltana oikein urakalla. Onneksi meillä on Gardenian sadetuslaite, jonka saa kytkettyä suoraan puutarhaletkuun. Eipä tarvinnut kuin asetella sadetin sopivasti ja köllötellä sisällä. No, menipä sadetuskin vähän kuin helmet sioille, kun seuraavana päivänä alkoi sateet muutenkin. Vaan tulipa käytettyä ja testattua laitetta tulevaisuuden varalle. :)

Viime viikolla aurinko porotti oikein olan takaa ja vähän edestäkin. Lämmintä riitti myös Power Cupissa . Turnaus jouduttiin jopa laittamaan tauolle , ettei helle aiheuta liikaa ongelmia nuorille pelaajille. Seuraavana päivänä paikalle tuli VPK vilvoittamaan pelajia vesisuihkulla. Kuva täältä Helle ei ollut onneksi kuivattanut minun yrttejäni, eikä tappanut orvokkiani. Nyt niitä sitten taas ravitsee sade. Toivottavasti kaikki aurinko ei vielä kuitenkaan tältä kesältä ole paistanut.

Pihalla on vielä pari laatikoa ilman kukkia. Olisiko teillä ehdotuksia syötävistä kukista, jotka olisivat melko matalakasvuisia? Haluaisin nimittäin laatikoihin jotain hyödyllistä, mutta kaunista. Jos näitä ei löydy, niin pitää sitten laittaa ihan peruskukkia, jotka pysyvät siisteinä vaativissakin olosuhteissa. Pihaamme nimittäin paistaa aurinko aika terävästi ja välillä ollaan poissa useampiakin päiviä. Kukista puheenollen. Minun yksi lempikukistani on kielo. Nyt niitä on metsissä paljon. Näyttää niin kauniilta ja tuoksu on huumaavan valloittava. Äitiltä saadut orvokit ovat pysyneet todella nätteinä, kun olen muistanut kastella sitä ja nyppiä nuukahtaneet kukat. Nyt nypin kerralla isomman satsin, ettei tarvitse heti olla taas orvokin kimpussa. Kuumuudesta orvokki ei tykkää ihan hirveästi, onneksi ruukku on siirreltävää mallia, niin sen saa kivasti laitettua paikasta toiseen.

Sain kuin sainkin viimein istutettua yrtit. Pari vuotta sitten kylvin siemenet jo huhtikuussa sisälle, mutta viime vuonna laitoin suoraan maahan. Niin tein myös tänä vuonna. Pari yrttiä ostin valmiina taimena. Olisin ostanut kaikki, mutta valitettavasti Turun Plantagenissa ei ollut tarjolla kuin basilikaa, anista ja rucolaa, niistä jotka minä halusin pihallemme. Loput yritit tosiaan saivat alkunsa siemenistä. Koreihin pääsivät seuraavat yrtit: basilikaa myös siemenenä, korianteri, rosmariini ja viherminttu. Ja nämä salaatit: rucolaa myös siemenenä, itämainen salaattisekoitus, lehtisalaatti, tammenlehtisalaatti ja viinisuolaheinä. Siellä korit nyt olla möllöttävät. Kasvualustana on yrttimulta ja kasvuturve. Paikkaan paistaa aamu- ja ilta-aurinko, mutta pahin päiväpaahde ei pääse kasvuja kiusaamaan. Pitää vaan muistaa kastella. :)

Tai no, ei näissä ole kuin yksi herkku ja muutovat aika huonoja. Hersey's Kisses ja Reese's ovat Jenkeissä eniten näkyviä sulkaamakeisia. Suklaa on aika scheissea varsinkin minulle, joka ei muutenkaan suklaasta tykkää. Reese's peanut butter cupit taas ovat minun suurta herkkuani!! Onneksi niitä saa myös Suomesta, Kampin K-kaupasta. Pitää myös etsiä resepti, että voisi kotonakin kokeilla. :)

Kaksi viimeisintä kirjaa, jotka olen lukenut ikään_kuin huvikseni ovat kertoneet naisista eri maissa. Cecilia Samartinin Nora & Alicia kertoi nuorista tytöistä, jotka kasvoivat 1950-luvun Kuubassa ja Rajaa Alsanean Riadin tytöt kuvasi elämää Saudi-Arabiassa. Molemmat todella mielenkiintoisia kirjoja, vaikkei ehkä niin loistavasti kirjoitettuja. Me Naisissa Cecilia kuvasi Nora & Alicia-kirjaansa huhtikuussa näin: Kirjaa voi tulkita yhdenkin ihmisen kahtiajakona ja hajaannuksena. Kirjassa nimittäin Noran perhe muuttaa Yhdysvaltoihin pakoon Castron valtaa ja Alicia jää Kuubaan. Mutta ystävyys tyttöjen välillä ja rakkaus kotimaahan säilyy. Riadin tytöt taas on koottu sähköpostilistan kirjoituksista, joissa kuvataan neljän tytön elämää hyvin tarkkaan sanellussa uskonnollisessa yhteisössä. On tarinoita rakkaudesta, muodista, perheistä ja opiskelusta. Mutta kaikkia yhdistää samat vaatimukset ja arvot, jotka uskonto yhdistää. Siis kaksi kirjaa, joissa molemmissa on paljon sääntöjä ja m

Työpaikka keskustassa ajoi myös hyödyntämään ostostaivasta. On se vaan niin helppoa, kun voi kotimatkalla poiketa missä liikkeessä tahansa. Olen jo hetken katsellut Vagabondin kiilakorkoisia korkkareita. Vagabondin kiilakorko vaan on niin hyvä. Sillä voi juosta ja pyppiä ja vaikka mitä ja tuntuu kuin ei olisi korkoa ollenkaan. Päädyin mustiin mokkaisiin Florenceihin . Näissä etuna ovat myös päkiän alle tuleva korotus. Valitettavasti tarjolla ei ollut enää sileänahkaisia. Mietin kyllä, että ottaisinko ruskeat, mutta ajattelin mustilla olevan enemmän käyttöä. Samalla reissulla poikkesin tsekkaamaan myös laukkuja, joihin sopii iPad. Merkkilaukut eivät vain ole minun hintaluokalle, vaikka kestäisivätkin monta monta vuotta, niinpä päädyin kuvan Pickardiin, jonka hinnaksi tuli alle 100 euroa. Laukun otin kevään hittivärinä, eli konjakkina. Onpa edes jotain piristettä mustien kenkien kanssa. :) Jalassa on muuten Wolfordin Sheer 15 Sand-väriset sukkikset. Aivan mielettömän ihanat. Minulle, jok

N niin kuin Nora. Tuo avaimenperä on lojunut laatikoissani yli kymmenen vuotta. Ei ole ollut sopivaa käyttötarkoitusta. Nyt se pääsi työpaikan avainlätkän jatkeeksi. Jojon päässä se on koko ajan esillä ja kimaltelee kauniisti.

Turun Skanssissa on aivan mielettömän ihana extreme-puisto, nimeltään FlowPark . Puistossa on erilaisia puihin kiinnitettyjä ratoja, joissa pitää kiipeillä, tasapainoilla, liukua, hyppiä, mennä liaanilla ja vaikka mitä. Korkeimmat radat menevät jopa 15 metrin korkeudessa. Samin kanssa tsekkasimme pikaisesti parissa tunnissa noin viisi rataa. Pari sinistä, pari punaista ja yhden mustan. Käsivoimat olivat kovilla, mutta minäkin selvisin kaikista haasteista läpi. Parasta oli pitkät liu'ut. Tämä oli ehdottomasti pahin. Verkkoa tultiin alaspäin ja meinasi käsivoimat loppua, vaikka kuvassa jalat on ihan solmussa. Sami tuli verkon alas pelkillä käsillä... Odottamassa liukuunlähtöä vasta kolmanneksi korkeimmalta korokkeelta...

Sunnuntaina tuli tv:stä vanha leffa nimeltään Sotilas Jane . Leffa on valmistunut juuri minun armeijaan menon aattona ja olihan se silloin ns. iso esimerkki. Kyllähän minäkin halusin olla yksi tienraivaaja miesten maailmassa ja tehdä vaikutuksen naisena arneijassa. No, realiteetit tuli nopeasti vastaan, eikä tavallisessa armeijassa mitään ihmeitä voinut tehdä. :) Jos oikeasti olisi halunnut olla jotain, niin olisi pitänyt hakeutua erikoisjoukkoihin ja treenata aika paljon kovempaa kuin minä silloin. Olisi myös pitänyt pitää armeijaa ainoana uravaihtoehtona ja panostaa siihen täysillä. Vaikka ajatuksena minullakin oli, että luon uraa kapiaisena, niin eihän se ihan kuitenkaan ollut minun juttuni. Nyt kun näki Demi Mooren taas kerran upeassa fyysisessä kunnossa, taistelemassa oman maan sovinismiä/rasismiä ja myös vihollista vastaan, niin herättihän tuo tunteita. Leffan lopussa piti tirauttaa ihan kyyneleet, kun kaikki järjestyi parhaalla mahdollsiella tavalla. Mahtavinta tuossa leffassa

Minulla on aikaisemmin ollut käytössä markettimuki. Se on ajanut asiansa ainakin 10 vuotta, joten nyt päätin hankkia uuden. Halusin mukin, joka on tarpeeksi ohut reunainen, jotta neste ei valu ohi suun. Lisäksi halusin, että muki on iso ja tyylikäs. Päädyin kuvan Taika-mukiin. Mukissa on juuri ne ominaisuudet, jotka halusinkin. Hinta oli ehkä hieman suolainen, mutta se ei haittaa. Taika-mukejahan on kolmea väriä, mutta päädyin yksinkertaisimpaan, jotta se on aina sopiva. Voihan siihen itse tehdä värityksiä, jos alkaa tuntua siltä. :) Tai hankkia sille kaverin.

Future Femalet kokoontuivat jälleen kerran. Tällä kertaa kattojen päällä, Bläkissä . Puhujina, ideoiden herättäjinä ja innostajina olivat Petra Theman Favexista ja Oona Hilkamo Roviolta . Petra kertoi audiovisuaalisten asioiden viennistä, tuotannosta ja jalostamisesta ja Oona Angry Birds istä. Mielenkiintoisia juttuja molemmilla, vaikka täysin eri maailmasta, mutta loppu viimein molemmilla on halu olla tekemisissä ihmisiä viihdyttävien komponenttien kanssa. Minähän olen itse ihan friikki AB-pelaaja , joten Oonan jutut kolahtivat täysillä. Petran esitys oli myöskin mielenkiintoinen, mutta lähinnä siksi, että en tunne yhtään audiovisuaalista maailmaa. Mielenkiinto kyllä heräsi. FF-illan päätti maukas salaattibuffet ja aktiivinen verkostoituminen. Seuraavaa tapaamista odotellen.

Tällainen on maisema uuden työpaikan ikkunasta. Eihän se ihan naaman edessä koko aikaa avaudu, mutta kun kääntää päätä 180 astetta, niin siinä se meri ja satama olla möllöttää. Aivan mahtavaa entiseen teollisuusalueeseen verrattuna. :) So far, so good, voin sanoa ensimmäisestä tynkäviikosta. Työmatkat ovat sujuneet keskustaan bussilla mukavasti, vaikka olenkin myöhästynyt parina aamuna suunnitellusta bussista. Onneksi tarjontaa on enemmänkin kuin kerran tunnissa. Ensi viikolla alkavat kesäaikataulut, niin pitää olla tarkkana.