Siirry pääsisältöön

Onpa kelit

Tämä talvihan on ollut ihan spesiaali. Etelä-Suomessa on enemmän lunta kuin pohjoisessa ja lumi on satanut jo alkutalvesta. (Niin, nythän mennään vasta tammikuuta...) Pakkasta on riittänyt pitkä pätkä, mutta nyt keli on muuttunut, tai tarkemmin sanottuna vaihdellut. Pakkasjakson jälkeen käytiin alkuviikosta plussalla ja nyt taas ollaan pakkasella.

Lumisissa minuskeleissä on helppo elellä. Maa on kuiva ja tasainen, kun lumi on kerrostunut yhtenäiseksi peitoksi. Mutta kun väliin tulee plussajakso, niin jo ovat kulkijat kummissaan. Plussan puolella tasainen lumipeitto hajoaa ja muuttuu vesilammikko-loska-mössöksi. Ja kun tulee taas pakkasta, niin tuo massa jäätyy epämuodostuneeksi alustaksi, joka on jäinen ja liukas.

Minä liikun useinmiten autolla, mutta ei sieltä autosta suoraan sisätiloihin useinkaan pääse loikkaamaan. Ja niin kuin tänään, olen liikkeellä julkisilla, eli ulkona on tallustettava. Keleihin on osatta valita oikeat jalkineet. Tässä tämän viikon saldoa.


Maanantaina jalassa olleet Vagabond-nilkkurit eivät sopineet sitten niin yhtään keliin, eikä myöskään myöhemmin päivästä olleet Sanukit, vaikka molemmat olikin juuri hoidettu kosteussuoja-aineella, niin ei sekään ihmeitä tee.. Tiistain Tretorn-lantsarit olivat täydelliset, vaikkakin jäisellä alustalla superliukkaat. Tretorneissa on sisällä huopavuori, joten villasukkaa ei tarvittu. Keskiviikon Haltin talvikengät ovat myös täydellisesti keliin sopivat, lämpimät ja kunnon pohjat, vaikkakin jääalustalla saisi olla ihan piikit, että pystyssä pysyisi varmasti. Kyllä Halteillakin sai luistella kunnon liukuradalla, jos halusi.

Minä rakastan talvea ja lunta. Mielelläni pitäisi kelin miinuksen puolella, kunnes tulee aurinkoiset ja lämpimät kevätkelit. Katsotaan miten käy, mutta se on varmaan, että keväällä tullaan tarvitsemaan lantsareita monesti, kun tämä mahtava lumimäärä sulaa.

Ps. sisätiloissa töissä käytän tietenkin sisäkenkiä, jos ulkona jalassa ovat olleet esim. lantsarit tai talvikengät...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Le Creuset

Olen haaveillut jo pitkään kunnon padasta. Minulla on ollut pitkään valurautainen pata, joka sinänsä ajaa tehtävänsä, mutta on erittäin hankala puhdistaa. Le Creuset in padat ovat olleet jo pitkään toivelistalla, mutta ne ovat ainakin Suomessa olleet liian kalliita alennuksessakin. Le Creusetin padat ovat induktio-sopivia, ne voi pestä astianpesukoneessa ja niissä on keraaminen pinta, ettei ruoka pala kiinni. Kuten On the Way -postauksessa kerroin, kävimme Åren matkalla Stockholm Quality Outletissä. Ja siellähän oli Le Creusetin liike. Jeejee! :) Kaikki tuotteet olivat 2-laatua, eli hinnat olivat kerrankin kohdillaan, mutta silti tuotteille tuli elinikäinen takuu. Viat, joita padoissa oli, oli lähinnä värivirheitä, mikä ei ainakaan minun ruuanlaittoani haittaa. Meille päätyi soikea, punainen, 3,3l pata, joka on toiminut kuin unelma. Astianpesukoneessa pata tulee puhtaaksi, lämpenee induktiolla ja ruokaan ei tule metallin makua, kun sisäpinnalla on keraaminen pinnoite. Mitä pat

Pantteri

Tykkään ihan hulluna panttereista , siis salmiakkipanttereista, myös lumipantterit ovat todella hyviä. Ruotsissahan nämä karkit ovat nimellä Salta Katten. Ennen oli myös Pantteri-jäätelöä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Enää tuotaherkkua ei löydy valitettavasti valikoimista. Eilen tuli puhetta, että mikäs eläin se pantteri oikein on. Ja wikipedia sen kertoo: Leopardi eli pantteri (Panthera pardus), englanniksi leopard. Tuo nimi tulee leijonan (leo) ja pantterin (panther) risteytyksestä . En tiedä onko se vain uskomus, mutta nimen perustana on, että leopardi on leijonan ja mustan pantterin risteytys. Joka tapauksessa kyseessä on pilkullinen kissaeläin, joka näyttää näin söpöltä pentuna. Voisin ottaa lemmikiksi. Pantteri viittää myös Pohjois-Amerikassa usein puumaan , englanniksi cougar. Puuma on vaaleaturkkinen kissaeläin, jolla ei ole täpliä. Etelä-Amerikassa pantterilla taas tarkoitetaan jaguaaria , englanniksi jaguar. Jaguaari on myös pilkullinen ja hyvin yhdennäköinen leopardin

Nora ja Sade - mikä pari

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa