Lätkää

Keskiviikkona jäi liikunnan vähiin omalta osalta. Vain kävely Visakoivuntieltä Länsi-Auto Areenaan ja sieltä kotiin. Yhteensä ehkä noin. 2,5 km.

Muiden suoritusta tuli sitten seurattua parisen tuntia, kohteena oli ECL:n välierä Blues - Zürich ZSC. Zürich oli enon kotijoukkue kymmenisen vuotta ja jossain välissä peliä kuulemma tuntui, että olisi ollut Hallenstadiumilla kotipelissä, kun kannattajat mylvivät katsomossa. Espoon Blues Brotherseista ei kuulunut pihaustakaan, kun lehmän kellot ja laulut raikuivat. Hienoa sinänsä ja upeaa esimerkkiä suomalaiskannattajille.

Myös jäällä sveitsiläiset näyttivät mallia suomalaisille, paitsi maalin suulla. Zürichin maalia nimittäin vartio Ari "Sulo" Sulander, joka on jo kymmenettä kautta paikallaan. Minullakin on Sulon nimmari jouluta 1999, kun olimme Sveitsissä käymässä enkan luona. Eno taisi olla joulupukkina sinä vuonna Sulon kotona. Tai jotain sinnepäin. ;)

Takaisin peliin. Sveitsiläisten kiekko liukui lavasta lapaan paljon hallitummin ja noepammin kuin bluesilla. En tiedä pelkäsivätkö suomalaiset Suloa vai miksi ei sitä kiekkoa saatu pömpeliin. Tyhjiin Lionsit osasivat myös ampu, jopa kahdesti.

Näin tällä kertaa! Oli kiva olla katsomossa ja pitääpä mennä taas, kun tulee yhtä tasokaita pelejä. ;)