Lähdön hetkellä

Tänään lähdetään viikoksi Bostoniin. Siellä on AVS 55th annual seminar & conference. AVS tulee sanoista American Vacuum Society. Minulla on esitys tiistaina klo11.20 aiheena "Mechanical and tribological property comparison of melt-compounded nanocomposites of atomic-layer-deposition-coated polyamide particles and commercial nanofillers". Esityksen tekoa ei ole vielä aloitettu, mutta eiköhän se tuolla lentomatkalla valmistu.

Olen odottanut reissu todella kauan. Ihan siitä lähtien, kun kesällä kuulin pääseväni esiintymään sinne. Nyt tuntuu todella helpottavalta, kun lähdön hetki on ovella. Olen tehnyt poikkeuksellisesti melko hyvät valmistelut. Dokumentteja on tulostettu ja vaatteet valittu ihan asiantuntijaa myöten. (Samalla tyhjeni melkein koko vaatekaappi, joten joutuu tällä reissulla ja seuraavan viikon Englannin reissulla tekemään vähän hankintoja. Ne tulevat kyllä ihan tarpeenkin.)

On todella hyvä fiilis lähteä. Olen ollut hieman alakuloinen ja maassa, oikeastaan aika rikki viime aikoina. Eilen pohdin mistä se johtuu ja päädyin seuraavaan. Uskon, että "villit" vuoteni 2001-2006 vei minulta ihan käsittämättömän paljon energiaa ja kärsin siitä vieläkin. Villeillä vuosilla tarkoitan tietenkin yhdistelmää, jossa pelasin SM-liigaa Pieksämäellä 2001-2005 asuen samalla Tampereella ja opiskellen DI:ksi neljässä vuodessa. Hieman helpotti, kun valmistuin tuona aikana(tammikuussa 2004), mutta ei se poistanut matkustuksen ja epäinhimillisten aikataulujen määrää. Kaiken kruunasi vielä viimeinen SM-liigavuoteni, jolloin pelasin Hämeenlinnassa, asuin Helsingissä ja olin töissä Tampereella. Tuona ajanjaksona ei hirveästi tarvinnut miettiä muuta kuin asetettuja aikatauluja. Herätykset olivat usein klo5, että ehdin aikaisin töihin, että siitä ehtisi klo17 treeneihin ja illalla oltiin kotona klo22-23. Unet jäivät usien hyvin vähiin, mutta paljon sain aikaankin.

Kun pelaaminen pääsarjatasolla jäi 2006 keväällä, niin kaikki muuttui yhdellä rysäyksellä. Aloitin "oikeat" työt, ei ollut omaa joukkuetta ja muutimme Espooseen. Nyt piti kaikesta päättää itse ja valita ne asiat, joihin panostaa. Ongelmana vaan on vieläkin se, etten tiedä mitä haluan. Sen tiedän, että haluan tehdä työn kunnolla ja olenkin siihen panostanut. Se vaan vie todella paljon energiaa ja aikaa. Esim. verrattuna Tampereen aikoihin ja ensimmäiseen työpaikkaan Espoossa, työmatka on pidentynyt sen verran, että se vie jopa pari tuntia päivästä. Plus sitten työaika, joka on paljon enemmän kuin 8h päivässä.

Haluisin myös urheilla ja nyt olenkin päässyt mukaan työpaikan säbäporukkaan, minkkilaumaan (lentopalloa 2-sarjassa) sekä Samin kanssa kahvakuulakouluun. Yksin minusta ei nimittäin ole liikkumaan, niin joukkueurheilija ja laiskamato minä olen. MeNaisissa oli juttua ihmisistä, jotka tekevät aamuisin ennen töitä kaikkea urheilua heräten klo5. Minä en siihen enää pysty, joten liikunnat on sijoitettava iltaan. Ongelman tässä tuottaa se, että usein työpäivän jälkeen on todella väsynyt ja kellokin voi olla vaikka kuinka paljon. Ja kun ei ehdi ja tietää, että pitäisi, niin alkaa ahdistaa.

Haluisin myös pitää enemmän itsestäni ja kodista huolta, mutta siihen ei tunnu enää riittävän rahkeet ja/tai aika, ja se ahdistaa. Haluaisin nukkua kunnolliset yöunet (8h yössä), jotten kerryttäisi univelkaa ja jaksaisin päivät läpi reippaana. Ja jos haluan syödä kuten syön, eli paljon ja kaikkea, niin pitäisi urheilla enemmän, siihen ei vain oikein riitä aika ja se ahdistaa.

Pitäisikö minun siis valita edellä mainituista vain osa, vai pystynkö toteuttamaan kaikki? Pitääkö minun testata kaikkea erikseen ja yhdessä, jotta voin tietää. Haluisin olla tehokas ja onnellinen, mutta onko se mahdollista yhtäaikaa? Ja kun en tiedä vastauksia, niin se ahdistaa.

Nyt kuitenkin yritän unohtaa viikon aikana murheet ja tulla takaisin entistä reippaanpana, paremmin pukeutuvampana, päätöksiä tehneenä, itsevarmana ja iloisena sekä onnellisena ihmisenä! :)