Noran blog

www.riimtiim.com

Ensimminen Amerikan reissu on nyt takana. Hienoa oli ja tahtoo uudestaankin. Suuren vaikutuksen teki se, että siellä on tarjolla kaikille kaikkea ja että homma toimii esim. kahviloissa. Minähän olen kai ainakin lähipiirissä tunnettu kärsimättömyydestä. ;) Boston on siitä mukava kaupunki, että se on todella siisti ja siellä puhutaan hyvin selkeää englantia. Vaikka Boston on yleisesti ottaen kallis (toiseksi kallein New Yorkin jälkeen), niin silti sieltä löytyi myös edullisia ostospaikkoja. Mukaan tarttui mm. saappaat, farkut, pari paitaa, hiustuotteita, tuliaisia jne... Harmi, että aikaa tutustua kaupungin myyntitarjontaan oli todella vähän. Olisin mielelläni kiertänyt enemmän myös kaupungin nähtävyyksiä, mutta siihen ei aika enää riittänyt. Kaupungin vanha markkinapaikka, China Town ja eliittikadut tuli nähtyä. Harvard ja Cambridge olisivat olleet myös näkemisen arvoisia. Vaikka aikaa oli vähän, niin muutama kuva tuli silti napsittua. Kolmion mallinen hotellirakennus. Hieno talo meidän

Tuolla kaupungilla liikkuessa kokee ja näkee koko ajan uusia asioita. Samalla ajattelee, että pitää sitten muistaa kirjoitella tänne. Vaan eipä sitä enää tässä vaiheessa mitään muista. Tässä nyt ainakin kuva tuossa hotellin vieressä olevasta lasitornista: Tänään tsekattiin kuitenkin Bostonin keskustaa. Tällä kertaa vasta ruokailumielessä, huomenna sitten ostosten toivossa. Menomatkalla oli mukavan turistiystävällinen taksikuski, joka esitteli paikkoja ja höpötteli urheilusta. Kysyi, että mitä lajeja me harrastetaan ja minun lajiksi tuli volleyballin sijaan lollipop hänen mielessään... Pienen Market Squearen kävelykierroksen jälkeen päädyimme tex-mex-paikkaan, jossa kuvittelin oelvan ribsejä tarjolla. Vaan ei ollut. Perus fajitakset ja jälkkäriksi kookoksella kuorrutettua paistettua jäätelöä. Oli herkullista. Paluumatkalla taksikuski kyseli, että mistä ollaan. Sanoi sitten samaan hengenmenoon "kiitos" ja kertoi käyneensä Tampereella. Eipä olisi ihan heti uskonut, että Bostonis

On tullut joka päivä juotua kahvia, kun nukkuminen on ollut vähän huonoa. On tullut maistettua paahdetun vaahtokarkin makuista, kanelin makuista ja kookoksen makuista lattea. Myös chai latte on uponnut. Eilen söin kurpitsadonitsin ja tänään on menossa kurpitsamuffini. Myös lounaat ovat täällä ihania. Valikoimaa on paljon. Maanantaina syötiin kanapaikassa, silloin oli tarjolla makeaa, rapeaa kanaa, ihanaa. Eilen syötiin leivät, paljon täytettä ja makua. Ja tänään käytiin hakemassa sushia. Aivan mahtavaa, riisiä oli vain murto-osa kalaan verrattuna, makua oli laitettu jo valmiiksi ihan kivasti ja wasabi oli hyvin sulavaa. Rullat li niinkin tuoreita, että riisi oli tosi pehmeää ja vähän jopa lämmintä. Maanantai-iltana söin tosiaan wingsejä, eilen illalla hummeria ja tänään olisi tarkoitus etsiä hyvä ribbs-paikka. Kyllä syöminen on mukavaa.

Täällä Bostonissa on mukavaa. Paljon on jo ehtinyt tapahtua ja vielä enemmän on toivottavasti edessä. Sunnuntaina ei pystynyt muuta kuin mennä nukkumaan. Jetlag iski tietysti heti vahvana, kun heräsin paikallista aikaa kolmen maissa, vaikka unta oli takana vasta n.5 tuntia. Siinä vähän aikaa pyristeltyäni sain nukuttua vielä tunnin. Onneksi oli melko aikainen lähtö, kun heti seitsemältä oli aamiainen, joka on muuten ollut todella hyvä. Hedelmiä on paljon, samoin eriliasia muroja, tietysti mehevää pekonia ja munakasta. Matka konferenssikeskukseen hotellilta kestää kävellen n.10 min ja se kulkee kahden ostoskeskuksen läpi. Toinen on ihan ok, hieman tavallista tasokkaampi ja toinen todella hig end, eli pelkkiä korkean luokan merkkiliikkeitä Jimmy Choosta, Tiffany & Co. myötä Emporio Armaniin. Onhan niitä mukava katsella! :) Konferenssikeskus on ISO. Monen monta tilaa seminaareille ja useampi kerros. Käytävät ovat leveitä, kerrokset korkeita ja joka paikkaan pääsee vain rullaportaita.

Tänään lähdetään viikoksi Bostoniin. Siellä on AVS 55th annual seminar & conference. AVS tulee sanoista American Vacuum Society. Minulla on esitys tiistaina klo11.20 aiheena "Mechanical and tribological property comparison of melt-compounded nanocomposites of atomic-layer-deposition-coated polyamide particles and commercial nanofillers". Esityksen tekoa ei ole vielä aloitettu, mutta eiköhän se tuolla lentomatkalla valmistu. Olen odottanut reissu todella kauan. Ihan siitä lähtien, kun kesällä kuulin pääseväni esiintymään sinne. Nyt tuntuu todella helpottavalta, kun lähdön hetki on ovella. Olen tehnyt poikkeuksellisesti melko hyvät valmistelut. Dokumentteja on tulostettu ja vaatteet valittu ihan asiantuntijaa myöten. (Samalla tyhjeni melkein koko vaatekaappi, joten joutuu tällä reissulla ja seuraavan viikon Englannin reissulla tekemään vähän hankintoja. Ne tulevat kyllä ihan tarpeenkin.) On todella hyvä fiilis lähteä. Olen ollut hieman alakuloinen ja maassa, oikeastaan aika

Ulkoisesti. Kävin nimittäin parturissa. Nyt on kylmiä syksyn värejä ja mallina polkka. Aivan erilainen kuin koskaan ennen. Oma kuvaus osui ennemminkin luokkaan - harmaan sävyt. Mutta en mä silti ihan seinään sekoitu, niin kuin "Matkalla Afrikkaan" -näytelmän Antero. ;) Tukka alkoikin olla jo niin hirveä, ettei ihme kun vähän päässä heitti. Juuri kasvu oli ainakin 2cm ja sitä ei saanut mitenkään. Nyt on tämä huoli poistettu ja ensi viikon esityksessä Bostonissa näytetään hyvältä. Asia kerrallaan kohti parempaa tulevaisuutta. :)

Kiitos ihanien ystävien, ei minun elämä olekaan yhtä surkeutta. Sami on ottanut mukavasti vastuuta kodinhoidossa ja eilen sain kaksi kutsua illanviettoon, pelaamaan säbää ja teatteriin, myös perjantaille on kivaa iltaohjelmaa tiedossa. Eilisistä seteistä valitsin teatterin. Paikka oli Ryhmäteatteri ja näytelmä "Matkalla Afrikkaan" . Ilta aloitettiin niinkin hienosta ravintolasta kuin Hesestä. (kaikkihan tuntevat Wappu-niemologin nro 3: "Mennäänkö johonkin hienoon ravintolaan, vaikka Hesburgeriin?") Teatteriin mentiin viime tingassa, mutta mitä parhaimmille paikoille, toiseen riviin keskelle, jossa yllättäen oli 4 vapaata paikkaa jäljellä. Väliajalla viiniä ja näytelmän jälkipuintien lomassa kermaliköörillä höystettyä kaakaota sekä suolapähkinöitä. Näytelmä oli monipuolinen. Näyttelijät hyviä. Sain nauraa ihan ääneen. Tuli hieman oman elämän kuvausta, kun yhdellä työt ja harrastukset täyttivät koko elämän, yksi ei tiennyt mitä tehdä tai edes mitä haluta ja yksi oli

Perjantaina manasin ajan puutetta. Se on nyt valitettavasti osoittautunut myös monen kivan asian jäämiselle pois völjystä. Postaukset ovat harvenneet, kun ei vaan ehdi. Valokuvaaminen on jäänyt kokonaan ja samalla myös kuvat blogista. Nämä asiat näkyvät ainakin telle rakkaat lukijat. Tiedän, että teitä on, sillä tilastot kertovat. :) Myös moni muu kiva asia, joka ei näy blogissa on jäänyt taka-alalle tai unohtunut kokonaan. Takapiha on ihan hirveässä kunnossa. siellä ei tarvitsisi kuin vähän haravoida, istuttaa ensi kevääksi kukkasipuleita, katkoa kuolleet kukat ja laittaa syyslannoitteet. Lukeminen on jäänyt. Olen nyt tahkonut samaa kirjaa jo pari kuukautta, kun etenemisnopeus on ollut n.5 sivua viikossa. Kirjassa on kuitenkin 550 sivua, niin menee ikuisuus ennen kuin pääsne loppuun. Samoin lehtien lukeminen. Minulle ei tule montaa lehteä, mutta niistä kertyy aika iso pino, kun niitä ei ehdi edes selata. Ruuanlaittaminen, leipominen ja hyvä ruoka jää, kun ei ehdi. On vain turvauduttav

Olen ollut hieman hukassa viime aikoina ja tarkoitus oli kirjoitella siitä. Ajattelin kuitenkin, että ei ketään kiinnosta minun ahdistuneisuuteni, itsesäälini ja omien murheiden pohdiskelu. Onneksi on kuitenkin ihania kavereita, jotka järjestävät ohjelmaa minulle. Lauantai sujuikin evakossa ollessani oikein mukavasti ja kello juoksi kuin Usain Bolt konsanaan. Pääsin Hullujen Päivien hulinan jälkeen lounastamaan Krunikkaan makaronimössöä ja katsomaan samalla Raidia. Pitääkin lainata kysyinen "boxi", kun omistaja on sen itse saanut katsottua läpi. :) Sain myös lainaksi villatakin, kun itse en kiireessni ja tyhjäpäivuudessäni ollut ottanut sitä mukaan. Krunikasta matka jatkui Vallilaan iltapäivä herkutteluille. Olin myöhässä, mutta onneksi minut otettiin silti mukisematta vastaan. :) En ollut muistanut edes meikata, mutta silti sanottiin, että näytän hyvältä. En uskonut, sillä olo ja mielentila kertoi sisäisesti jotain aivan muuta. Mutta seura ja ruoka oli ihanaa. Keskusteltiin

Sitä tarvittaisiin paljon enemmän kuin nyt on jaossa. Meinaa vähän kaikki jäädä puolitiehen, kun ei vaan ehdi. Ja kun haluaisi ehtiväni, niin sitten pitää luopua jostain. Nyt on ikävästi käynyt niin, että on tullut luovuttua nukkumisesta, lepäämisestä, palautumisesta, olemisesta, itsensä huolehtimisesta, siis kaikesta omasta ajasta, melkein niin kuin minusta. Tämä viikko on taas menty kovaa. Aamuisin töihin kuuden ja seiskan välillä, töistä kotiin tai harrastuksiin taas kuuden ja seiskan välillä, 10-12h työpäivän jälkeen. Tiistaina työpäivä loppui vasta iltakymmeneltä, kun asiakkaan kanssa käytiin katsomassa lätkää. (josta muuten tuli taas lisää aihetta siihen nuoriso-juttuun...) Ja keskiviikkona piti käydä vielä kotiinpaluun jälkeenkin uudestaan töissä. Perjantaina piti tehdä vain puolipäivä, mutta kappas, siitähän tuli kuitenkin hieman useampituntinen. Tuolla levon puutteella tuntuu vaan ikävästi olevan aika lumipallomainen vaikutus. Kun ei lepää ja vaan tekee, niin väsymys kasvaa. J

Sunnuntai alkoi muka ajoissa. Katsottiin aamiaisen lomassa Suomen pelkokerroin ja laittelin puhtaita pyykkejä kasaan. Yhtäkkiä tulikin kova kiire bussille, vaikka kaikelle piti olla hyvin aikaa. Onneksi bussireitti vaihtui nopeammaksi, kiitos Samin, niin pääsin ajoissa paikalle. Jo tässä vaiheessa olen katsonut yhden naisten sarjapelin enemmän kuin viime vuonna. Viime kaudella en nimittäin katsonut yhtäkään. Peli oli naisten 1-sarjaa, Nale-Namika Volley ja paikkana Kamppi. Minähän olen Nalen fysiikkavalmentaja ja se oli oikein mainittu ottelupaperissa ja minut oikein esiteltiin pelissä. Istuin silti katsomon puolella. Peli oli hyvin kaksijakoinen. Namika vei kaksi ekaa erää oikein näytöstyyliin, kolmas oli hyvin hyvin tasainen, neljäs Nalen hallintaa ja viides taas tasainen. Voiton vei lopulta Namika, vaikka sen olisi voinut ottaa ihan kumpi tahansa. Minä sain ottelusta muutamia vinkkejä seuraavaan harjoitusohjelmaan ja tulipahan tsekattua myös oman seuran ykkösjoukkueen tiimi. Namika

Tällä viikolla ei ole helpottanut sitten niin yhtään. Maanantaina: bussilla Vantaalle töihin, perustyöpäivä, säbää Tiikeri Areenalla, bussilla Tikkuraln asemalle ja junalla Töölöön nimipäiville, kövellen Töölöstä Kamppiinja bussilla kotiin. Tiistai: autolla Vantaalle töihin kiroten ruuhkaa, perus ylipitkä työpäivä, kotona seiskan maissa, tallenteiden katselua ja ruuanlaittoa (teriyaki-kanaa). Keskiviikko: autolla Espooseen töihin, käynti keskustassa autolla taas kiroten liikennettä, loppupäivä Vantaalla palaverissa, kiireellä kotiin taas tuskaillen ja haukkuen kaikkia muita kuskeja, bussilla Kaapelitehtaalle esittelemään Helkama 101-pyöriä Design viikon vieraille, kyydillä onneksi kotiin. Torstai: autolla Vantaalle ennen pahinta ruuhkaa, palavereja, kiireellä Olariin, kauppakierros juosten, ylinopeutta hakemaan muita Minkkejä Tuomarilasta ja Vallikalliosta, kauden avausottelu Lumossa, voitto pikkutytöistä 3-0 (täytyykin kirjoitella aiheesta nuoriso, kun tässä jossain välissä heruu aika