Minulle ilmoitettiin lomaviikolla hyvissä ajoin, että yksi päivä on varattu. Sille päivälle ei saa sopia mitään. en sitten kysellytkään enempää, sillä odotin innolla mitä sieltä mahtaa tulla ja mitä tapahtuu.
Aamulla oli aikainen herätys ja matka aamiaiselle. Kovin hehkeältä ei aamiasella näytetty.
Sitten autoon ja matkaamaan. En tiennyt yhtään mihin olimme menossa, mutta Hankotietä lähdettiin ajelemaan. Minähän tietenkin nukahdin matkalla ja kun heräsin, oltiin Tammisaaressa. Siitä sitten matka jatkui Hankoon. Siellä Sami kävi ensin turisti-infossa hakemassa jotain matskua, sitten käytiin kaupassa ja lopulta jatkettiin matkaa.
Ajoimme pientä tietä ja yhtäkkiä käännyimme kyltin kohdalta, jossa luki Laskuvarjokerho. Alkoi jännittää! Tulimme leiriin, jossa oli paljon asuntoautoja, telttoja ja sitten vähän isompi teltta ja pari parakkia ja lentokenttä. Minut oli viety hyppäämään laskuvarjolla! Wow!
Siinä sitten ilmoittautuminen ja tamdemmestarin etsiminen. Oltiin kuulemma sen verran ajoissa, että Teemuksi esittäytynyt mestari oli vasta aamupalalla. Minut buukattiin jo päivän ekaan lentoon, joka oli lähdössä 15 min sisällä. Yleensä kuulemma käydään maassa vähän läpi mitä tulee tapahtumaan, mutta minut vaan vietiin bunkkeriin, annettiin haalari ja käskettiin pukea päälle. Haalarin jälkeen valjaat ja kypärä sekä korkeusmittari.
Tandemmestarini Teemu ei ylimääräisiä höpötellyt ja oli muutnekin todella rento. Oikein hyvä tyyppi. Kun kamat oli päällä, käveltiin koneelle ja siitä vaan sisään. Ennen koneeseen astumista meille esittäytyi vielä Kimi, joka toimi kuvaajana. Minuaha lentäminen ihan vähän pelottaa. Eihän sitä voi koskaan tietää, että mitä koneelle käy. Minulle tulee koneessa usein myös huon olo ja korvat ovat aivan lukossa. Tällä kertaa ei onneksi niin käynyt. Ehkä jännitystä oli kuitenkin niin paljon ilmassa, että vaikka ei oikein tuntunut siltä, niin olin todella "jäässä".
En tainnut puhua mitään, kun kehuivat todella rauhalliseksi. Koneessa Teemu kävi läpi pari asiaa, joita tulisin tekemään, kun koneesta tiputtaudutaan. Eikä siinä sitten muuta kuin kiinni Tandemmestariin ja koneen luukulle. Näkymät 4000metrissä jo koneesta olivat hienot pienistä pilvistä huolimatta, että matkasta maahan tulisi varmasti upea. Ja niin siitä tulikin. Luukulla ei ollut edes mitään mahdollisuutta perua, kun iso mies, jossa olin kiinni, siinä lähtee pudottautumaan.
Noin minuutin kestänyt vapaalasku tuntui ikuisuudelta. Posket vain värisivät ilman vaikutuksesta, kun vauhti on kova. Ilma ei tuntunut ollenkaan kylmältä eikä kostealta, vaikka pilviäkin oli. Varjon avaaminen hieman nykäisi, mutta ei tuntunut sinänsä missään. Näin Hankon ja melkein Tammisaaren. Näin paljon merta ja kauniin rannikon. Näin uudet Hankoon tuodut autot ja golfkentän. Melko lähellä maata Teemu pyöritti meitä jonkin verran ja minun matkapahoinvointi alkoi tehdä tuloaan, mutta onneksi heilutus loppui ja pääsin mahan sisältö mukana maahan asti. Mutta kyllä lentäminen vain tuntuu hienolta! :)
Maahan tulo tapahtui erittäin pehmeästi ja tarkasti. Paljon ei tarvinnut kävellä takaisin bunkkerille. Eikä sitä olisi välttämättä pystynytkään, kun valjaat kiristivät sen verran kovasti. Hienoa oli! Kuten omassa toimintaelokuvassakin tuli sanottua! :)
Lentokentältä lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka sekin oli minulle vielä tuntematon. Matkalla piti kyll äkäydä poistamassa mahaa vaivannut aamiainen hypyn jälkeen. Päädyimme lopulta lounaspaikkaa, jota on kutsuttu Suomen parhaimmaksi kalaravintolaksi. Ravintola På Kroken sijaitsee Hangon Pohjoissatamassa, Hangonkylässä. Tarjolla siellä oli kalaa ihan kaikenlaisessa muodossa sekä mustaa leipää, joka oli aivan mieletöntä. En ole ehkä koskaa syönyt niin maukasta lohta kylmäsavustettuna, graavattuna, uunissa paistettuna ja savustettuna. Aivan mieletön paikka, suosittelen kaikille!
Ennen ravintolaa, kun ei vielä ollut ihan niin hyvä olo...
Ruuan jälkeen ihasteltiin hetki merimaisemaa ja sitten taas jatkettiin matkaa. Seuraava kohde oli frisbeegolfrata. Rata oli aivan upea. Se olirakennettu metsään, rannalle, kallioille ja historiallisten rakennelmien lomaan. Oli todella haastavaa saada kiekko lentämään edes lähellekään maalia, kun puita ja korkeuseroja oli huimasti. Kaikki radat olivat kuitenkin todella hyvin merkattu ja hyvin hoidettu.
En nyt ihan muista miten kierroksella kävi, Sami taisi voittaa, mutta oli todella hauskaa!
Frisbeegolfin jälkeen mentiin vielä rannalla makoilemaan. Löydettiin paikka, jossa ei sitten niin kukaan käynyt lähelläkään. Siinä auringonlämmössä oli mukava loikoilla ja syödä mansikoita. Hanko on kyllä todella mukava kaupunki näin kesäaikaan. Kun säät vielä helli meitä ja fiilis oli niin positiivinen, suorastaan pilvissä, niin mikä siinä nauttiessa synttärilahjapäivästä!
Kiitos Sami!
Aamulla oli aikainen herätys ja matka aamiaiselle. Kovin hehkeältä ei aamiasella näytetty.
Sitten autoon ja matkaamaan. En tiennyt yhtään mihin olimme menossa, mutta Hankotietä lähdettiin ajelemaan. Minähän tietenkin nukahdin matkalla ja kun heräsin, oltiin Tammisaaressa. Siitä sitten matka jatkui Hankoon. Siellä Sami kävi ensin turisti-infossa hakemassa jotain matskua, sitten käytiin kaupassa ja lopulta jatkettiin matkaa.
Ajoimme pientä tietä ja yhtäkkiä käännyimme kyltin kohdalta, jossa luki Laskuvarjokerho. Alkoi jännittää! Tulimme leiriin, jossa oli paljon asuntoautoja, telttoja ja sitten vähän isompi teltta ja pari parakkia ja lentokenttä. Minut oli viety hyppäämään laskuvarjolla! Wow!
Siinä sitten ilmoittautuminen ja tamdemmestarin etsiminen. Oltiin kuulemma sen verran ajoissa, että Teemuksi esittäytynyt mestari oli vasta aamupalalla. Minut buukattiin jo päivän ekaan lentoon, joka oli lähdössä 15 min sisällä. Yleensä kuulemma käydään maassa vähän läpi mitä tulee tapahtumaan, mutta minut vaan vietiin bunkkeriin, annettiin haalari ja käskettiin pukea päälle. Haalarin jälkeen valjaat ja kypärä sekä korkeusmittari.
Tandemmestarini Teemu ei ylimääräisiä höpötellyt ja oli muutnekin todella rento. Oikein hyvä tyyppi. Kun kamat oli päällä, käveltiin koneelle ja siitä vaan sisään. Ennen koneeseen astumista meille esittäytyi vielä Kimi, joka toimi kuvaajana. Minuaha lentäminen ihan vähän pelottaa. Eihän sitä voi koskaan tietää, että mitä koneelle käy. Minulle tulee koneessa usein myös huon olo ja korvat ovat aivan lukossa. Tällä kertaa ei onneksi niin käynyt. Ehkä jännitystä oli kuitenkin niin paljon ilmassa, että vaikka ei oikein tuntunut siltä, niin olin todella "jäässä".
En tainnut puhua mitään, kun kehuivat todella rauhalliseksi. Koneessa Teemu kävi läpi pari asiaa, joita tulisin tekemään, kun koneesta tiputtaudutaan. Eikä siinä sitten muuta kuin kiinni Tandemmestariin ja koneen luukulle. Näkymät 4000metrissä jo koneesta olivat hienot pienistä pilvistä huolimatta, että matkasta maahan tulisi varmasti upea. Ja niin siitä tulikin. Luukulla ei ollut edes mitään mahdollisuutta perua, kun iso mies, jossa olin kiinni, siinä lähtee pudottautumaan.
Noin minuutin kestänyt vapaalasku tuntui ikuisuudelta. Posket vain värisivät ilman vaikutuksesta, kun vauhti on kova. Ilma ei tuntunut ollenkaan kylmältä eikä kostealta, vaikka pilviäkin oli. Varjon avaaminen hieman nykäisi, mutta ei tuntunut sinänsä missään. Näin Hankon ja melkein Tammisaaren. Näin paljon merta ja kauniin rannikon. Näin uudet Hankoon tuodut autot ja golfkentän. Melko lähellä maata Teemu pyöritti meitä jonkin verran ja minun matkapahoinvointi alkoi tehdä tuloaan, mutta onneksi heilutus loppui ja pääsin mahan sisältö mukana maahan asti. Mutta kyllä lentäminen vain tuntuu hienolta! :)
Maahan tulo tapahtui erittäin pehmeästi ja tarkasti. Paljon ei tarvinnut kävellä takaisin bunkkerille. Eikä sitä olisi välttämättä pystynytkään, kun valjaat kiristivät sen verran kovasti. Hienoa oli! Kuten omassa toimintaelokuvassakin tuli sanottua! :)
Lentokentältä lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka sekin oli minulle vielä tuntematon. Matkalla piti kyll äkäydä poistamassa mahaa vaivannut aamiainen hypyn jälkeen. Päädyimme lopulta lounaspaikkaa, jota on kutsuttu Suomen parhaimmaksi kalaravintolaksi. Ravintola På Kroken sijaitsee Hangon Pohjoissatamassa, Hangonkylässä. Tarjolla siellä oli kalaa ihan kaikenlaisessa muodossa sekä mustaa leipää, joka oli aivan mieletöntä. En ole ehkä koskaa syönyt niin maukasta lohta kylmäsavustettuna, graavattuna, uunissa paistettuna ja savustettuna. Aivan mieletön paikka, suosittelen kaikille!
Ennen ravintolaa, kun ei vielä ollut ihan niin hyvä olo...
Ruuan jälkeen ihasteltiin hetki merimaisemaa ja sitten taas jatkettiin matkaa. Seuraava kohde oli frisbeegolfrata. Rata oli aivan upea. Se olirakennettu metsään, rannalle, kallioille ja historiallisten rakennelmien lomaan. Oli todella haastavaa saada kiekko lentämään edes lähellekään maalia, kun puita ja korkeuseroja oli huimasti. Kaikki radat olivat kuitenkin todella hyvin merkattu ja hyvin hoidettu.
En nyt ihan muista miten kierroksella kävi, Sami taisi voittaa, mutta oli todella hauskaa!
Frisbeegolfin jälkeen mentiin vielä rannalla makoilemaan. Löydettiin paikka, jossa ei sitten niin kukaan käynyt lähelläkään. Siinä auringonlämmössä oli mukava loikoilla ja syödä mansikoita. Hanko on kyllä todella mukava kaupunki näin kesäaikaan. Kun säät vielä helli meitä ja fiilis oli niin positiivinen, suorastaan pilvissä, niin mikä siinä nauttiessa synttärilahjapäivästä!
Kiitos Sami!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Thanks for the comment! All the comments are wellcome!