Eilen ISS-kurssilla (International Sales Skills), että miten (siis todella) turvallinen maa Suomi on. Täällä luotetaan ihmisiin, ollaan sinisilmäisiä ja autetaan. Esimerkiksi kun kyse on vaikka työsopimuksista. Me tiedämme yleiset työhön liittyvät lait (suurinpiirtein) ja noudatamme niitä, niin yrityksen kuin työntekijän puolelta. Työsopimus on meillä yhden paperin mittainen, jossa selviää kaikki oleellisimmat. Muissa maissa tuo sopimus voi olla kirjan kokoinen, eli monisataasivuinen opus.
Asia on minusta samoin myös ihmisten kanssa toimiessamme. Sovimme ihmisten kanssa asioista ja pidämme suullista sopimusta aivan yhtä pätevänä kuin kirjallista. Emme edes aina tee kirjallisia muistiinpanoja asioista. Näin ei ole monessa muussa maassa. Useasti asioiden on joko hoiduttava samantien tai sitten niistä on ainakin satava kirjallinen sopimus.
Meillä naapureista ja läheisistä pidetään yleensä hyvää huolta. "Vartioidaan" ja huolehditaan. Esimerkiksi viime syksynä, kun Äiti ja Iskä oli Madeiralla, niin hain heidän toisen autonsa omaan käyttööni pariksi päiväksi. Äiti sitten soitti minulle päivän päästä, että olenko sattunut viemään heidän autonsa, kun naapuri oli hätääntynä ilmoittanut, että heidän autonsa on kadonnut pihalta. ;)
On tietenkin eri asia asuuko isossa kaupungissa, taajamassa, pienessä kaupungissa vai maalla. Ja oman lisänsä tähän turvallisten suomalaisten arkeen on tuonut ulkomaalaiset ja lisäksi huumeet. Minä luotan silti yhä ihmisiin, mutta ehkä olenkin vähän liian sinisilmäinen ja naivi tämän asian suhteen. Olemme nimittäin pariinkin otteeseen keskutelleet asiasta Samin kanssa jopa hieman tulisesti. Minusta peittely autossa ja suojaaminen on ylireagointia. Lisäksi minusta talojen varastot ja pihat ovat turvallisia, sillä ne ovat yksityisaluetta. Minusta täytyy luottaa ihmisiin, yleiseen moraaliin ja lakiin. Onhan meillä vakuutuksetkin kuitenkin kattamassa tapaturmia ja epämiellyttäviä yllätyksiä.
Mitä mieltä te ihmiset olette? Onko Suomi yhä turvallinen maa? Voiko ihmisiin vielä tänä päivänä luottaa?
Asia on minusta samoin myös ihmisten kanssa toimiessamme. Sovimme ihmisten kanssa asioista ja pidämme suullista sopimusta aivan yhtä pätevänä kuin kirjallista. Emme edes aina tee kirjallisia muistiinpanoja asioista. Näin ei ole monessa muussa maassa. Useasti asioiden on joko hoiduttava samantien tai sitten niistä on ainakin satava kirjallinen sopimus.
Meillä naapureista ja läheisistä pidetään yleensä hyvää huolta. "Vartioidaan" ja huolehditaan. Esimerkiksi viime syksynä, kun Äiti ja Iskä oli Madeiralla, niin hain heidän toisen autonsa omaan käyttööni pariksi päiväksi. Äiti sitten soitti minulle päivän päästä, että olenko sattunut viemään heidän autonsa, kun naapuri oli hätääntynä ilmoittanut, että heidän autonsa on kadonnut pihalta. ;)
On tietenkin eri asia asuuko isossa kaupungissa, taajamassa, pienessä kaupungissa vai maalla. Ja oman lisänsä tähän turvallisten suomalaisten arkeen on tuonut ulkomaalaiset ja lisäksi huumeet. Minä luotan silti yhä ihmisiin, mutta ehkä olenkin vähän liian sinisilmäinen ja naivi tämän asian suhteen. Olemme nimittäin pariinkin otteeseen keskutelleet asiasta Samin kanssa jopa hieman tulisesti. Minusta peittely autossa ja suojaaminen on ylireagointia. Lisäksi minusta talojen varastot ja pihat ovat turvallisia, sillä ne ovat yksityisaluetta. Minusta täytyy luottaa ihmisiin, yleiseen moraaliin ja lakiin. Onhan meillä vakuutuksetkin kuitenkin kattamassa tapaturmia ja epämiellyttäviä yllätyksiä.
Mitä mieltä te ihmiset olette? Onko Suomi yhä turvallinen maa? Voiko ihmisiin vielä tänä päivänä luottaa?
Siskoni kellarikomero putsattiin jokin aika sitten täysin vaikka sinne piti mennä kolmen eri oven & lukon läpi ja hajottaa tietysti vielä se kanahäkki. En olisi niin luottavainen...
VastaaPoistaJust! Täytyy kyllä sanoa, että ehkä minä olen ollut onnekas, kun en ole kohdannut mitään vastaavaa tai sinnepäinkään koskaan.
VastaaPoistaPitää opetella olemaan skeptisempi! :/