Noran blog

Kesään kuuluu ehdottomasti kesäkeitto. Ja mieluiten itse tehty, koska silloin siitä saa just sellaisen kuin tekee. Ensinnäkin Mummi on opettanut, että kesäkeittoon laitetaan myös nakkeja ja perunan aiheuttamasta olosta viisastunena jätin perunan pois. Ihan omasta päästä en keittoa kuitenkaan lähtenyt rakentamaan, vaan etsin netistä reseptivinkkiä . Kaupassa en kuitenkaan muistanut enää mitä kaikkea pitikään ostaa, mutta perunan tilalle tuli bataatti ja kukkakaalin parsakaali. Nakitkin vaihtuivat kanajauhelihaan ja persilja korianteriin. Jääkaapista löytyi myös edellisen päivän grillivihannekset (sipulinvartta, kesäkurpitsaa, maissia) ja kevätsipulinvarsia, ei kun mukaan vaan. Sulatejuusto ja sokeriherneet jäi pois jo kaupassa ja pinaattikin unohtui, mutta pääraakaaineet olivat hyvin koossa. Tämännäköistähän siitä sitten tuli. Ihan kesäkeiton näköistähän se on. Ja hyvääkin vielä, mitä nyt suolaa joutui vähän lisäämään. Kesäkeiton seurana oli proteiinileipää , jonka bonga...

Pienen paikkakunnan pieni teatteri tarjosi kivan kesäillan. Näytelmä Laulava hotelli, jossa ohjaajana Mika Nikander. Hauska setti ja kiva katsoa näytelmää, jossa oli tuttuja lavalla. :) En tiedä oliko jopa ensimmäinen kerta kesäteatterissa, muttei todellakaan viimeinen. Kesäteatterin kuuluu ehdottomasti olla komedia ja tässä oli kivaa, että oli paljon laulua, kun oli musikaali. Kesäteatteri esitettiin Karkkilan Fagerkullassa , siis vanhassa vanhassa työläiskorttelissa, jossa toimii myös museo. Kortteli on kyllä hieman huono kuvaus, sillä paikka on hyvinkin luonnonläheinen ja siellä on paljon kasvillisuutta. :) Muistatteko tätä Jaffa mainosta, jossa nainen huutaa "Jaffat tulloo!"? Se on kuvattu Fagerkullassa. Taustalla näkyy juurin tuon teatterilavan takana ja vieressä olevat punaiset rakennukset. Kuva lavasteista, kun muuten kuvaaminen kiellettiin. ;) Nuo värikkäät levyt olivatkin hauskoja pyöriviä "ovia", jotka toimivat hotellin huoneina. :) Samana viik...

Tänäänhän sen on, unikeonpäivä . Ja täytyy sanoa, että kyllä väsytti. Menin jopa ajoissa nukkumaan, mutta pieni lipsahdus herätyksen yli venyi tunnin mittaiseksi. Onneksi ei ollut mitään kiireellisetä ja aikataulutettua aamuun. Minulle ei tule unikeonpäivästä mieleen muuta kuin että silloin joku heitetään Naantalissa mereen. Varmasti herää, kun hyiseen meriveteen paiskotaan. Ainakin tänä vuonna. Perinteisestihän Jaakko heittää kylmän kiven 25.7. ja varsinkin järvivedet alkavat kylmetä. Tänä vuonna Jaakko olikin hövelillä tuulella ja siirsi vastuun Salmelle . En silti tiedä, että onko järvi- tai merivedet lämpötilaltaan uintikelpoisia. Minä kävin kastautumassa ja sammakoimassa pari vetoa heinäkuun alussa Pyynikin uimarannalla, eli Pyhäjärvessä Tampereella. Kuvan ja muisteloiden perusteella siellä ei ainakaan ollut kovin lämmin. Kuva: Anniina

Koska kesäflunssa veti voimat pois ja ainoa mitä pystyi tekemään, oli olla ja pitää silmiä auki. :) Parasta aktiviteettia siihen hetkeen oli siis leffat. Finnkinon Superpäivänä hyödynsin edullisen tarjouksen mennä katsomaan Lumikki ja Metsästäjä . Pari mainosta leffasta olin nähnyt ja onhan Lumikin tarina tuttu. Ihan samaa kaavaa ei tietenkään leffan juoni noudattanut kuin alkuperäinen Lumikki ja seitsemän kääpiötä . Kuva Tykkäsin silti. Upeat tehosteet, lavasteet, asut ja kaikki. Charlize Theron (Kuningatar, paha äitipuoli) oli minusta loistava, samoin  Chris Hemsworth (Metsästäjä). Kristen Stewart (Lumikki) ei säväyttänyt, vaikka toki hoiti roolinsa. Hänellä vain ei ole kuin yksi ilme, olisin kaivannut vähän enemmän vaihtelua ja lopussa erityisesti hymyä. Suosittelen hömpästä tykkääville ja tietysti myös fantasiaa mielellään katsoville. Katsoimem ihan vähän aikaa sitten Yön Ritarin . Nyt trilogian viimeinen osa tuli esitykseen ja olihan se pakko päästä katsomaan mi...

Tänään ne alkaa, nimittäin Olympialaiset (minä saan kirjoittaa isolla kirjaimella, jos haluan ;) ) Lontoossa. Onhan näitä odotettukin, ainakin 4 vuotta. Tai vähintään 2 vuotta, siis edellisistä olympialaisista. Viimeksi kesäkisoja vietettiin Pekingissä, eli toisella puolella maapalloa. Ajallisesti ei ihan parhaalla mahdollisella vyöhykkeellä. Nyt ollaan Euroopassa, eli seuraaminen on superhelppoa. Ja seuraaminenhan on superhelppoa ihan senkin takia, että medioita, joista seurata on nykypäivänä miljoona (okei, vähän liiottelin). Yle mainostaa seuraavasti: " Näin katsot Lontoon olympialaisia netissä ". Samassa jutussa on myös linkki seuraamismahollisuuksiin Euroopan tv:ssä ja tietysti YLE:llä . Edellä mainituista varmasti jokainen löytää oman lajinsa ja suosikkinsa, jos ei suorana, niin tallennettuna. Minä yritän löytää mahdollisimman paljon beach volleytä, lentopalloa, yleisurheilua, purjehduskin kiinnostaa, samoin telinevoimistelu, paini ja onhan noita. Suomalaiset tulee...

Maanantai oli ensimmäinen päivä, minun paremman elämäni ensimmäinen päivä, taas taas taas. Tähän päädyin siksi, että viime viikko oli ihan täyttä tuskaa. Mun vatsa ei tykännyt yhtään uusista perunoista ja heittäytyi todella hankalaksi. Siinä meni alkuviikko. Sitten iski palelu. Palelin ihan älyttömästi töissä ja lopulta oli pakko vain antautua ja valua peiton alle kotiin. Viikonloppuna erehdyin astumaan myös vaa'alle. Voi APUA!! Sieltä löytyi viimeinen niitti sille, että nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Mitä uusi elämä tarkoittaa? Eipä taida olla ihan yksiselitteistä vastausta, mutta paljon asioita siihen liittyy. Monet liittyvät ruokiin mitä syön ja juomiin mitä juon. Siihen liittyy myös liikkumista ja nukkumista ja erityisesti itsestä huolehtimista. Millekään ihmedieeteille en ryhdy, niistä ei ole kuin harmia. Uusia harrastuksia en hanki, vanhojakin on tarpeeksi. Taikatemppujakaan en osaa. Uuden elämän tulisi olla siis jotain, mitä on helppo toteuttaa, ei vaadi liikaa p...

Viime viikolla kirjoittelin jo säästä ja keleistä otsikolla "Etana, etana..." . Nyt jatkan samalla aiheella. Tällä kertaa todeten, ettei tullut pouta ainakaan sunnuntaille, varsinkaan sunnuntai-illalle. Esteri avasi luukkunsa ja antoi tulla. Onneksi illalle ei oltu suunniteltu mitään ulkojuttuja, tai ole mutta ne pystyi passaamaan. Sateen lisäksi ilmassa oli ukkosta. Salamat välähtelivät ihan vieressä jyrinän kera. Onhan ne hienoja, salamat, mutta onhan ne myös jotenkin pelottavia. Se voima ja energia mikä salamoissa on, on jotain aika käsittämätöntä. Yritin ottaa kuvia sateesta. Aika vaikeaa puhelimella. Saati sitten metsästää salamoita... Ensimmäinen etupihalta, jossa 30 cm kate ikkunan edessä ei paljon auttanut, vaan ikkunakin oli aivan märkä. Toinen takapihalta. Ihmeen kirkasta oli etelätaivaalla kelistä huolimatta. Viimeinen kuva on iltamme valosta, kun sähkötkin meni poikki. Loppuhuomautuksena: Esteri, pitäisitkö sen luukkus kiinni loppukesän!