Noran blog

Kuusi vuotta ja paljon vettä on virrannut Karjaanjoessa. Niin minä, maailma kuin moni muu on muuttunut siinä samalla. Tällä hetkellä meidän kotia asustaa minun lisäksi Sade, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, joka muutti mun luokse lokakuussa 2020, kun olin ollut yksin 1,5kk Samin yllättävän poismenon jälkeen.   Meillä menee Saden kanssa mukavasti. Välillä haastetaan toisiamme, mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja iloisia itsejämme. Kerron Sadesta ja meidän yhteisistä jutuista lisää toisessa postauksessa, koska ajattelin herätellä tämän blogin uudelleen henkiin. Kirjoittelen tätä ihan itseäni varten, mutta kaikki lukijat ovat myös erittäin tervetulleita. 😙   Toivotan sinulle ihanaa kesää ja ollaan kuulolla!  Sade chillaa

Mennään suoraan asiaan, vaikka viime kerrasta onkin jo piiiitkä tovi. Sen verran merkittäviä havaintoja viime viikolta, että piti ihan blogiin tulla kertomaan. Kesä on kyllä parasta aikaa, kun sitä osaa käyttää oikein: - Mummopyörä on ihan paras ja sillä pääsee paikkaan kuin paikkaan. Mummopyörällä ajaessa on aina ylväs olo. Kori tekee matkakumppanista täydellisen ja pitäähän kypärän sopia pyörän tyyliin. Mummopyörällä olen matkannut niin töihin, kauppaan, geokätköilemään, katsomaan lentopalloa, kylään kuin ajellut muuten vaan. Toivottavasti meillä on vielä useita yhteisiä polkumapyöräretkiä myös tulevaisuudessa! - Lämpimänä kesäiltana paras asu on pantterihaalari ja Reinot. Niillä voi mennä vaikka kyläilemään kuten minä tein. - On ihan parasta, kun on mieli ja kroppa kunnossa. Koimme keväällä jännittäviä aikoja, kun Samia laitettiin uuteen uskoon kropan sisäpuolelta. Nyt kaikki on kuitenkin kunnossa ja elämä jatkuu entistä suuremmalla innolla teemana "Eteen ja ylös&quo

Miten vaikeaa voi olla keksiä otsikko? Erittäin vaikeaa. Hyvät kuulostaa sarkastisilta ja jo käytetyiltä. Huonot on huonoja, ei niitä voi käyttää. Ehkä otsikon keksimisen hankaluus piilee siinä, että olisi taas ihan julmetusti kerrottavaa, yleisfiilis on tällä hetkellä hyvä, mutta se vaihtelee päivän sisällä useasti ja siten antaa helposti väärän kuvan todellisuudesta. Tästä pääseekin aasinsillalla seuraavaan aiheeseen, onko blogi todellisuutta? Tarvitseeko sen olla realistista ja pelkkää totta? Itse olen sen verran sinisilmäinen, että valehdella en osaa, mutta olen kyllä jättänyt useinkin jotain kertomatta, eikä postaukseni silloin anna täysin pätevää todellista kuvaa. (Tässä vaiheessa keksin postauksen otsikon (= ) Kevennetään hieman aihetta, eli mennään minun arkeen. Yhtä höttöä koko elämä, ainakin ajatuksen aamuisin, kun pukeutuu balleriinoihin lumisateeseen... Kevät on muuten tarjonnut ihan mielettömiä värejä iltaisin.    Salmisaaresta kohti Seurasaarta iltayhdeksän

Oli kiva wappu. Aattona ruokavieraita ja päivänä kiipeilypiknik. Olin kerrankin aloittanut wapun valmistelut ajoissa. Aattona ei sitten tarvinnut kuin viimeistellä, tarjoilla ja nauttia. Onneksi äiti ja iskä sekä pienet serkkuni olivat auttamassa, niin kaikki sujui mallikkaasti ja iloisesti kuten kuvissa näkyy.  Pöytä oli katettu olohuoneeseen. More is more!! :) Väriä ei puuttunut myöskään kukista. Ruuaksi nautittiin alkuun grillattua lohta ja parsaa. Pääruuaksi ribsejä ja perunasalaattia nokkospestolla. Jälkiruokana lime-kookos-juustokakku. Kyllä maistui ja mitään ei oikeastaan jäänyt jäljelle! :)   Alkumaljana oli Bernard Massardin tilauskuohuva. Alkuruuan kanssa toista kuohuvaa (Cremant de Bourgogne), joka maistui myös jälkkärin kanssa ja muuten vaan. Pääruokaa täydensi Californian punaviini Gnarly Head ja jälkkärin kanssa oli tarjolla montaa sorttia. Myös itsetehtyä inkivääri-lime-simaa.   Jälkiruokajuomatarjonta, itse päädyin Baileysiin. Tulipa kaivet

Kirjoja, äänilevyjä, reseptejä, pihahommia, leffoja, tv-ohjelmia, vaatejuttuja, kotijuttuja, vuodenaikoja, unia, reissuja, meikkejä, kynsilakkoja, ostoksia, kosmetiikkaa, ruokavalioita, luontoa, treenejä jne... Ehkä vähitellen, kun tästä isoin aktiivisuuspuuska laantuu... ;)

Alkaa tuntua, että homma olis pikku hiljaa hallussa, monet narunpäät ihan omissa käsissä. Se on hyvä tunne, sillä tunteella on myös hyvä tulevaisuus. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole vain tunne, vaan ihan realistinen tilanne. Ela sen sanoo tässä Jonten kanssa hyvin. Hallussa, mieshän on elämänsä kunnossa. :) Eikä tuo videokaan pahalta näytä, varsinkaan nuo Elan temppuilut tangolla ja renkailla, todella upeaa.