Noran blog

Olet karhu ! Ulkoiselta olemukseltasi saatat olla hyvin sympaattinen, mutta tarvittaessa osaat hurjistua. Olet elämän rennosti ottava ja mielipuuhaasi onkin nukkuminen. Norpan innoittamana tein eläintestin Hesarin sivuilla. Aika osuva tuli, sillä tykkään nukkumisesta ja osaan myös hurjistua, vaikka harvoille sitä puolta olenkin näyttänyt. Elämää en ehkä ota ihan liian rennosti ainakaan. ;)

No niin, nyt on kesän yksi superurakka takana, nimittäin Tour de Tampere. En uskaltautunut vielä täydelle Tourille, eli kahdeksan tunnin setille, vaan tyydyin puolikkaaseen, eli viiteen tuntiin. Täytyy sanoa, että kyllä jännitti ennen lähtöä. Minun pisin yhtäjaksoinen urheilusuoritus tähän mennessä on Länsiväyläjuoksu, johon meni se vajaa pari tuntia. Muissa suorituksissa on ollut huomattavia taukoja. Ollaanhan toki oltu monta tuntia putkeen laskettelemassa tai viimeksi Åressa DH-mäessä, mutta niissäkään ei se yhtämittainen suoritus ilman taukoja ole verrattavissa tällaiseen. Mutta hienosti selviydyttiin, kun seura oli hyvä ja ryhmävalinta paras mahdollinen minulle. Olin ns. naisten ryhmässä, jossa oli kyllä miehiäkin. Vaatimukset tälle ryhmälle oli alhaisimmat. Eli vähiten teknistä, vauhti matalin ja matkan pituus lyhyin. Ensimmäinen tunti tuntui pisimmältä. Sitten vierähti 3 tuntia ihan siivillä. Lopussa alkoi jo odottaa maaliin pääsyä. Yksi pidempi tauko oli matkalla huoltopisteellä

Viikonlopun alku meni Kangasala-Tampere-akselilla. Perjantaina vierailu rapujen myötä ihanilla ihmisillä Kangasalla ja lauantaina Tour de Tampere hyvässä seurassa. On kyllä niin ihanaa tavata fiksuja ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Tapaaminen on aina niin iloinen ja toivotunoloinen. Voi jutella mistä tahansa ja viime tapaamisesta ei tunnut olevankaan useita viikkoja tai jopa vuosia. Tällä kertaa perjantai-ilta meni ihan siivillä ja Tour de Tampereesta ensimmäiset kolme tuntia, kun vaan jutteli, vaihtoi kuulumisia, pohti päivän politiikkaa ja yhtieskuntaa, ihmetteli mailman menoa jne... Oli kiva tavata teitä Jenni, Jarski ja Tinke! Toivottavasti nähdään taas pian uudestaan.

Oltiin eilen ottamassa askelmerkkejä Liikuntamyllyssä Myllypurossa. Keli kun nyt on mitä on, niin oli parempi harrastaa yleisurheilua sisästiloissa. Matka Myllypuroon ja treenit menivät ihan ok. Lonkka ei välttämättä toiminut täysillä, mutta ihan kohtuullisia suorituksiakin tuli. Nyt on sitten pituuden ja korkeuden askelmerkit tiedossa ensi viikon 10-ottelua silmällä pitäen. Päätettiin ladella myös tavoitteet otteluun. Minun on tässä: 100m 15,5s Pituus 415cm Kuula 8m Korkeus 135cm 400m 90s Aidat 18s Kiekko 23m Seiväs 200cm Keihäs 27m 1500m 6min30s Kovat on tavoitteet, mutta ei kai sitä ennätyksiäkään tule, jos ei tavoittele parasta. Hirveästi ei olla tänä kesänä treenattu, mutta sekös antaakin yllättämisen mahdollisuuden. :) Palataan sitten vielä Liikuntamyllyyn. Kun menin treenin jälkeen pukukoppia kohti, niin joku tummempi-ihoinen, ei musta vaan enemmän aasialaisennäköinen, mies käsi käsiksi. Pyysi anteeksi, että oli vahinko, mutta ei se vaan voinut olla. Olin nimittäin n. metrin pää

Tätähän on tässäkin blogissa hoettu vaikka kuinka useasti. Mut nyt se on tosiasia. Sen verran kaapissa olevat vaatteet puristavat, peilikuva näyttää pahalta ja ikäkin sen jo vaatii, että jotain oikeasti tehtävä. Niinpä olen päättänyt aloittaa vähitellen ja keskittyä kerrallaan vain muutamiin asioihin. Tällä hetkellä huomionkohteina on päivittäinen liikunta+venyttely, syöminen ja kosmetiikka. Jatkossa sitten pitää keskittyä ja lisätä edellä mainittuihin jo rutinoituneisiin tapoihin ainakin vedenjuonti, riittävä nukkuminen ja hyötyliikunta työmatkoilla. Ja sitten pitää taas keksiä ja huomata lisää, kun niitä tulee vastaan. Mutta ainakin syyskuu mennään näillä: Mutta nyt yritän liikkua joka päivä. Alku on lähtenyt vähän huonosti liikkeelle lonkankoukistajan kiukuttelun takia, mutta jatkossa ei ole mitään tekosyitä jättää päivittäistä liikuntaa väliin. Lajeja ja omia varusteita on niin paljon, että kyllä joka päivälle joku setti pitäisi löytyä. Onneksi on kaveri aina mukana, kun Samin kans

Miten loma aina osuukin juuri oikeaan paikkaan? Ja miten voi lomalla aina saada itsensä niin nollatuksi, että työt tuntuvat ihan vierailta. Eikä tuohon oikeastaan tarvita kuin vikonloppu. Tämä viikko on taas lähtenyt aika nuivasti käyntiin. Väsyttää kamalasti, vaikka lomaviikolla tuli nukuttua paljon ja myös tällä viikolla öisin ihan riittävästi. Työt tuntuvat todella vierailta ja sitä unohtelee pienimpiäkin asioita. Liikuntaakaan ei juuri ole pahemmin päässyt harjoittamaan kipeän lonkankoukistajan ja pienen yskän takia. Johtopäätöksenä tästä voi vain vetää, että joko ollaan aina lomalla, tarpeeksi pitkä pätkä putkeen tai sitten ei lomailla ollenkaan.

Perjantaina oltiin vielä mäessä, vaikka keli oli sateinen. Kuvattiin kypäräkameralla ja ajettiin niin paljon kuin jaksettiin. Sami siis paljon enemmän kuin minä. :) Illalla perussetti, eli kylpylä ja ruokaa sekä Olympialaisia. Lonkka/nivunen/lonkankoukistaja oli niin kipeä, että hyvä kun pystyin kävelemään. Onneksi venyttely auttoi kuitenkin nukkumaan. Myös kädet olivat aika heikkoina ja jomottivat kovasti. Onneksi olin laittanut päiväksi teippaukset peukaloihin ja ranteisiin. Eipä ne silti pahinta rasitusta poistanut, vaikka helpotti kyllä ajamista. Lauantaina aikainen herätys, pakkaus ja lähtö kotia kohti. Matka oli melko joutuisa ja päivä aurinkoinen. Tietysti, olihan se satanut koko viikon. Laivaan tultiin ajoissa ja illallinen oli runsas. Aamulla aikainen herätys ja vierailu ennen aamuseiskaa Nousiaisissa. Siitä sitten kotiin ja nukkumaan. Oli pakko vettä kunnon päikkärit, että jaksoi edes purkaa kamoja. Katsottiin illalla vielä leffa, Syriana. En tajunnut leffasta mitään. Ei siis

Onneksi torstain sääennuste piti paikkansa. Nimittäin sadetta ja pilvistä. Ei olisi nimittäin jaksanut, eikä pystynyt mennä mäkeen. Lonkka/alaselkä oikealta puolelta on aikas kipeä ja samoin peukalot ja ranteet. Pitkän aamun, eli rauhallisen aamiaisen ja sohvalla makoilun jälkeen lähdettiin kylälle etsimään tuliaisia. Vielä mitään ei tarttunut, mutta kartoitus oli aika kattava. Oltiin sovittu lounastapaaminen, joka venähti jopa kolmituntiseksi. Välillä käytiin vähän keilaamassa ja palattiin taas keksustelemaan. Keskustelujen tulos oli aikas tyydyttävä ja tammikuussa tullaan tänne uudestaan. Mukaan mahtuu, joten kaverit nyt viikkoa 3 varaamaan kalenteriin Himos Reunionille. :) Keilaus alkoi minulla uskomattoman hyvin, mutta piti vaihtaa aika nopeasti kevyempään palloon ranteen väsyttyä. Sami aloitti rauhallisesti, mutta veti kolmanteen sarjaan viisi kaatoa putkeen ja pari vielä päälle. Lopputulos 196 on kyllä amatöörille todella kova! Minun tuloksista ei puhuta. Yli sadan pääsin kuitenk

Keskiviikkona piti sataa. Näin ainakin ennusteet kertoivat koko alkuviikon. Ei oltu ennusteiden nojalla tehty hurjia suunnitelmia päivälle ja olihan Samin nimpparitkin. Aamulla kuitenkin sälekaihdinten välistä tuli makkariin outo valoilmiö, aurinko. Niinpä päätimme suunnata mäkeen. Minun piti niin suunnitella Samille nimppariksi jotain kivaa ylläriä aamuksi, mutta enhän minä jaksanut tiistaina mitään miettiä, kun olin ihan puhki päivän laskusession jäljiltä. Joten aamiaiseksi oli ihan perussettiä, riisipuuroa ja suukkoja päälle. :) Sami asetteli kypärään Mikalta lainaan saadun kameran. Kiitos muuten lainasta! :) Ja minä pääsin taas action movien tähdeksi. Jo toisen kerran tänä kesänä. ;) Pitäisiköhän harkita näyttelijän uraa ihan vakavissaan... Ekan laskun jälkeen meinasin jo luovuttaa, kun lonkankoukistaja-/alaselkä-/etureisikipu yltyi todella kovaksi. Minullahan on siis joku ihme vamma oikeassa jalassa. Kun on pitkään kyykkyasennossa, kuten lasketellessa ja pyöräillessä, nuo edellä m

Tiistai oli todella sumuinen, mutta hissit olivat käynnissä. Koska edellisenä päivänmä oli satanut, niin reitit olivat aika mutaisia. Tässä otoksia tiistailta.

Sunnuntai-illan ennusteessa maanantai näytti sateiselta kuurojen myötä. Aamulla päivä osoittautuikin todella synkäksi ja sadetta oli ihan jatkuvana. Lähdettiin Holiday Clubib pääpistettä kohti ja mietittiin mitä tehdään. Hissitkään eivät näyttäneet toimivan ja kuultiin, että tuuli oli liian kova. Yläpisteellä ei edes lämmöstä nautittu, kun mittari näytti 5C. Saimme RCI:n pisteestä koko viikolle vapaan pääsyn kylpylään, joten päätimme mennä sateisena päivänä ainakin sinne. Mutta kun bikinit eivät olleen vielä matkassa mukana, niin käytiin ensin tsekkaamassa Åren kylä ja sen kaupat. Kylä ei ole iso, mutta muutamia kelvollisia kauppoja kyllä löytyi. Ihna kohtuullisilla alennuksilla tuli hankittua pyöräkamaa ja muitakin vaatteita. Täällä kun on tarjolla pyöräilykuteita myös naisille ja muutenkin repertuaari on aika paljon laajempaa kuin Suomessa. Ja täältähän löytyy se ihka aito Peakin kauppakin. Ravintoloita ei pahemmin ollut auki, joten lounaalla joutui tyytymään SubWayhin. Kauppakierrok

Olen viime aikoina nähnyt jos millaisia taistelu-, takaa-ajo- ja pahan mielen unia. Olen itse ollut riitelemässä, taistelemassa, ottamassa kiinni ja juossut karkuun. Kaikissa jostain aivan käsittämättömästä tai olemattomasta syystä. Mutta nyt kun loma alkoi, niin unetkin muuttuivat. Ekana yönä taisi nukkua niin sikeästi, etten nähnyt mitään unia, mutta viime yönä näin jo monta mukavaa unta. Yhdessä meillä oli Samin kanssa niin iso ja monipuolinen talo, että sieltä löytyi laskettelurinne, monta keittiötä, iso terassi ja sali. Olisihan sellainen kiva olla, mutta ihmettelen vaan, että miten luminen rinne kestää huoneenlämmössä... ;) Toisessa unessa minulle järjestettiin yllätysjuhlat. Ilmeisesti ne oli 30-vuotissynttärit, vaikka ne bileet ovat jo mennyttä lunta. No any way, bileet olivat valtavat. Ne olivat siinä meidän isossa talossa ja paikalla oli monta sataa ihmistä. Oli kaikkia tuttuja ihmisiä, oli kavereita, kavereiden kavereita, oli lentopalloilijoita, biitsareita, sukulaisia ja ka

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: Ja huomenna jatkuu...

Eilen päästiin matkaan 30 minuuttia suunniteltua myöhemmin. Onneksi oli kuitenkin jo etukäteen varattu aika rutkasti aikaa ajomatkalle Naanataliin. Auto oli aivan täynnä kaiken maailman urheiluvälinettä ja pyörät tietenkin olivat omassa telineessään auton perässä. Kiitos navigaattorin, Naantalin satama löytyi helposti. Olimme paikalla ajoissa, muttemme ensimmäisenä. Laivamatka Finnclipperillä oli nopea ja mukava. Hytti oli siisti ja ruoka maukasta. Laiva kun on rahtilaiva, niin ruuat kuuluu hintaan, eikä hyteissä ole rymytty. Ainut miinus oli, että laiva oli perillä Kapellskärissä jo 5.30. Ei auttanut kuin olla pirteä ja nousta ja lähteä ajamaan kohti Årea. Matka meni oikein sujuvasti. Sami ajoi ensimmäisen puolikkaan ja minä toisen. Aamu alkoi viileänä mutta aurinkoisena ja lopulta kääntyikin oikein kauniiksi kesäpäiväksi. Pysähdyttiin kolme kertaa koko kahdeksan tunnin matkalla. No, eipä ollut oikein paikkojakaan. Huoltoasemia ja kyliä oli todella harvassa. Perillä saatiinkin mökki h

Laitetaan lomalta sitten vähän noteja kuluneen viikon menoista. Kaikkea on tehty ja kaikkea on koettu, mutta postata ei ole ehtinyt. ;) Lomalla tiedossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä tarkoituksena on harrastaa DH:ta Åressa koko viikko!

Onnea Henri Häkkinen ja Satu Mäkelä-Nummela !! Hyvä Suomen ampujat! Pieni anekdootti liittyen näihin. Olin ylikersanttina Lahdessa työskennellessäni Henrin kouluttaja ja hänestä tuli minun seuraajani. Satun mies taas oli tuolloin kollegani ja ammuin ehkä Satun haulikolla kokeillessani trapia. ;)

MinkkiP tuossa edellisessä postauksessa kommentoi, että kuvitteli tiedossa olevan kannustustyylien vertailua paikkakunnittain. Siitäpä sain idean laittaa asian esille. :) Ensiksi kuitenkin vähän onnitteluja, tuloksia ja kommentoitia beach volleyn SM-finaaleista. Tänä vuonna kävin tosiaan vain kahdessa turnauksessa, Levillä ja Tuurissa. Näissä turnauksissa näin siis muutamia naisten ja ihan pari miesten peliä. Finaaleja lähdin katsomaan aika puhtaalta pöydältä. Tein kuitenkin veikkauksen viikko ennen finaaleja. En nyt muista kelle, mutta minun ennustushan naisten puolella oli tämä: 1. Nyströmit, 2. Armiset, 3. Pokit, 4. Hyttinen/Korhonen. Ja kuinkas sitten kävikään?? No, jotain näkemysta taitaa lajista olla karttunut, kun juuri tuo oli loppujärjestys! :) Onnittelut siis kaikille sisaruksille mitaleista. Erityisesti Armisille hopeasta. Riikanhan kanssa minä pelailin Tuurissa. Tarkempia tuloksia löytyy tietokannasta . Miehiä en lähtenyt etukäteen veikailemaan, sillä en ollut juuri nähnyt

Viime aikoina, tai sanotaan tämän vuoden aikana, olen huomannut tai on tullut esille erinäisissä yhteyksissä paikkakuntasidonnaista ajattelua. Eniten tämä ajattelun näkyy siinä miten painottaa elämässään uran ja perheen. Minähän olen hyvin urasidonnainen, kunnianhomoinen ja kuuta-taivaalta-tavoitteleva uran suhteen. Tälle juuret varmsti juontavat urheilussa. Monet urheilun kautta tulleet ystäväni ovat hyvin samanlaisia ajatusmaailman suhteen. Eli ensin yritetään päästä mahdollisimman pitkälle omalla uralla, panostetaan itseensä täysillä ja sitten vasta aletaan miettiä perhettä. Tällaista ajattelua on paljon myös paikkakuntasidonnaisesti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on monelle minun ikäluokkani ihmiselle tärkeää se miten menestyy töissä, miten saa elettyä taloudellisesti tasapainossa ja pidettyä itsensä kunnossa, niin fyysisesti kuin ulkoisesti. Toisin on kuitenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Siellä perhe menee monesti työuran edelle. Lapsia hankitaan useita jo alle kolmikymppis

Mikä Kesä? Toteaa Valmovo, mutta aivan toisessa mielessä kuin minä nyt. Valvomo ihailee kesän lämpöä ja aurinkoa, mutta minä kauhistelen kylmää lämpötilaa. Miten voi elokuun alun aamuna olla Espoossa 8C astetta? Tai Karkkilassa 3C astetta. Ovat ne sentään plussan puolella, mutta niin kylmää silti. Olihan täällä kaksi viikkoa lämmintä. Vaan eipä niistäkään päässyt oikein nauttimaan kuin yhtenä viikonloppuna, kun loma oli jo ja nyt aherretaan töissä. Alkukesä oli todella kylmä. Sen tunsi, kun bikineissä yritti pelata biitsiä n.11C lämpötilassa. Onko tämä nyt ilmastonmuutoksen aiheuttamaa vai mitä tämä on. Ei tämä ainakaan ihan normaalikesä ole. Viikonlopuksikin on luvattu sellaisia sateita, että oksat pois. Eipä ainakaan tarvitse kastella nurmikkoa. Eilen päivällä oli aurinkoista ja kasteltiin illalla nurmi. Koko yönä ei ollut terassi kuivunut, kun ilma oli niin viileä. Aamulla kostea nurmi näytti ihan vihreältä pilveltä pienen usvan ja kosteuden maustamana. Onpa noissa luvatuissa sateis

Käytiin eilen katsomassa Äitin ja Picon kanssa Mamma Mia ! Oli loistava! :) Äitihän kävi katsomassa musikaalin keväällä Lontoossa ja tiesi suurin piirtein mitä oli luvassa. Minä ja Pico emme tienneet muuta kuin että kyseessä oli ABBAn kappaleiden perusteella tehty musikaali ja juonessa oli juttua kolmesta isästä. Kutne jo totesin, leffa oli aivan mahtava. Musiikki ja tanssi veidät niin mukanaan. Maisemat olivat häikäisevät. Laulajat ja tanssijat taitavia. Juoni hauska ja kekseliäs. Tunteet oli pelissä jo heti alusta lähtien, niin hyvin Meryl Streep, Pierce Brosnan ja muut näyttelivät. Kuten kuvasta näkyy Meryl Streep vetää huikean suorituksen fyysisesti. Hän tanssii, laulaa ja näyttelee aivan mielettömän hyvin. Eikä huonommaksi jää Pierce Brosnan, eikä ainakaan Julie Walters. :) Suosittelen kaikille! Nyt alkoi niin paljon houkuttaa Mamma Mian musikaaliversio, joka tulee Suomeen taas syksyllä... ;)

Kun herää aamulla aikaisin, menee töihin jo seitsemältä, ehtii tehdä pitkän päivän. Varsinkin, kun päivän viimeinen palaveri on klo15.30 alkaen. Kertyihän siitä sitten taas 9,5 tuntinen työpäivä ja kello oli kuitenkin vasta 16.30. Siis koko ilta aikaa tehdä vaikka mitä. Kun töistä jatkaa suoraan kauppaan ja hoitamaan muita asioita ja viettää seillä 1,5h, ei kotona jaksa kyllä yhtään mitään. Onneksi oli yhteislenkki sovittuna, niin oli "pakko" mennä. Pieni 20min lepo, kotia kuntoon ja matkaan. Kun Töölössä odottelin seuralaisia kovassa tuulessa elokuisena iltana ja palelin ihan tolkuttomasti, ajattelin että onkohan tämä nyt ihan se paras idea. Väsytti, oli kylmä, oli nälkä, edellisestä lenkistä oli yli kuukausi... Mutta onneksi lähdin. Lenkki meni mukavasti hyvässä porukassa. Tukkoista oli ja suunnitellut intervallit vaihtuivat vain pariin ylämäkivetoon. Vauhti oli melko kova ja pulssi koko ajan aika korkealla. Kun paluumatkalle tultiin asfaltille, oli pakko vaihtaa kävelyyn,

Tulin tänään töihin jo seitsemän maissa. Oli pakko tulla, kun Samilla oli parturi klo 7.30 ja piti viedä hänet kyydille. Viime kuukausina ja muutenkin viimeisimmän muistin mukaan aikaiset aamut ei ole minun juttu, mutta olipa tämä aamu virkistävä kokemus. Aurinkohan oli tietysti noussut jo 5.10, tuntia aiemmin kuin minä, mutta silti olo kuin aamuvirkulla. Sain paljon tehtyä heti ensimmäisen tunnin aikana. Ja tuntui, että tänään saa tehtyä mitä vaan, kun on koko päivä jäljellä. Tästä on hyvä jatkaa. Pitää ehkä mennä aikaisemmin nukkumaan ja hertätä ajoissa jatkossakin! :)

Perjantaina oli kalenterissa MinkkiP:n perinteiset piknic-synttärit. Keli oli aamupäivästä, puolilta päivin ja vielä alkuiltapäivästä aivan loistava, aurinkoinen ja lämmin. Mutta kun aloin tehdä lähtöä kohti synttäreitä, niin keli näytti tältä. Eihän siinä sitten muuta kuin bilepaikan vaihto sisätiloihin. Eikä se ainakaan menoa hidastanut, hiljentänyt tai haitanut. Väkeä oli mukavasti ja oli kiva nähdä ihmisiä iloisella tuulella. Minä vastasin osasta tarjoilua, kun olin paikalle tuonut kolmea erilaista salaattia (uusiperuna-parmesan-rucola-pinjansiemen, avokado-tomaatti-auringonkukansiemen-feta ja herneenverso-pinaatti-kurkku) ja paria suolaista leivonnaista (aurinkokuivattutommaatti- ja feta-foccacciat sekä skonsseja). Ruuan kohokohta oli kuitenkin Itikan kärkkäri! :) Vaikka olin sankarille luvannut, että näissä bileissä minä olen aamuun asti, niin poistuttiin paikalta siinä vaiheessa kun muut suuntasivat karaokebaarin kautta yökerhoon. Onnittelut vielä kerran MinkkiP! :) Olit loistav

Biitsi, lentopallo, koripallo, jalkapallo (pannafootball), salibandy, ringette, pesäpallo. Tennis, sulkapallo, pöytätennis, squash, golf, minigolf, frisbeegolf, keilailu, petanque, kyykkä. Rullaluistelu (sauvaluistelu), murtomaahiihto (vapaa, perinteinen), juoksu (pikajuoksu, kestävyysjuoksu), vaellus, sauvakävely, suunnistus, seinäkiipeily, lumikenkäkävely, seikkailuratoja . Melonta (kajakki, kanootti), soutu, uinti, avantouinti, uimahyppy, snorklaus, laitesukellus, räpyläuinti, vesihiihto . Telinevoimistelu, rytminen kilpavoimistelu, jooga, tansseja (hiphop, salsa, valssi, tango, rock'n roll), aerobic, kuntosali. Maastopyöräily, maantiepyöräily, DH, trialpyörä, mönkijä, vesiskootteri, moottorikelkka, karting . Yleisurheilu (aidat, pituus, kuula, kiekko, keihäs, juoksut, seiväs, korkeus), kamppailulajeja (krav maga, karate, kuntonyrkkeily), laskuvarjohyppy, ammunta (haulikko, pistooli, kivääri), varjoliito . Laskettelu, lumilautailu, kelkkailu, luistelu. Ratsastus. Halusin vain li

Pari sanaa eilisistä ei polttareihin liittyvisät kokemuksista. Matkalla tapaamispisteeseen Espalle menin Forumin läpi. Apollo Night LIve Clubin edess oli lattialla raudoissa tyttö, joka huusi. En tied' yhtään mistä oli kyse. Ympärillä oli vartijoita, ihmisiä ja ehkä jopa tytön kavereita. Mietin vaan, että tuskin sairasta tai jonkun sairaskohtauksen saanutta laitetaan rautoihin. Tänään ei lehdissä ollut tapauksesta mitään, joten se jäi sitten mysteeriksi. Lehdissä oli kuitenkin muita järkyttäviä uutisia nykynuorista ja ylipäätään Suomesta. "Tuntematon iski veitsen 16-vuotiaan niskaan", "Espoossa paloi päiväkodin pääty" ja "Huono kunto: Varusmiehistä lähes joka kymmenes keskeyttänyt". Mitä on tapahtunut täällä meidän turvallisessa ja rauhallisessa Suomessa, johon kaikkiin on voinut luottaa ja pärjäämme kaikessa urheilussa, kun jokaisell aon kova kunto?? Eilen pelotti kävellä illalla Kamppiin ja bussilta kotiin, kun päiväkoti, joka paloi, oli aivan meidän

Jaana ja Petsku menivät naimisiin viime jouluna, kaikilta salaa. Oikein isot onnittelut heille! Eilen vietimme viimein Jaanan polttareita, sillä kyllähän ne polttarit pitää olla. Koska juhlakalu ei toivonut mitään isoja hässäköitä, vain olemista kavereiden kanssa, niin kaverithan toteuttaa ystävänsä toiveen. Oli oikein mukavaa. Ensin kokoonnuttiin Espalle pienelle kuohari-mansikka-piknicille. Päivänsankari tuotiin paikalle kampauksesta ja meikkauksesta, eikä hän huomannut porukkaa edes parin metrin päästä ennenkuin kuuli epämääräistä mölyä. ;) Ehostukseen sankari tuotiin tuntemattoman miehen kuljettamana avobemarilla. Pikniciltä mentiin syömään Cantina Westiin. Siellä ensin todella hyvät mansikkamargaritat ja sitten älyttömän isot fiestasetit. Päivänsankari halusi sanoa muutaman sanan jokaisesta paikallaolijasta. Oikein ihania sanoja ja vielä niin spontaanisti. Minne tytöt syömästä lähtivät, en tiedä, sillä minun piti lähteä kotiin. Toivottavasti Jaana nautti illastaan ja oli ihan tyyt